Lainaus Alkujaan tämän lähetti paaton Katso viesti
No olen kyllä kuitenkin sitä mieltä, että tenavalle kannattaa laittaa oikean kokoinen pyörä ja oikeanpituisilla kammilla, jos se vaan mahdollista on, mutta siitä ei tarvitse tehdä mitään numeroa, kuten kirjoititkin.

Tuosta "iskän ylpeys" kohta oli se tärkein. Tuppaa liian helposti unehtumaan.
Näinhän se on! Se on täkeintä, että tenava oppii omasta halustaan sitomaan kengännauhansa, eikä se että iskä väkisin opettaa miten Usain Bolt sitoo omansa. Mestaruudet voitetaan myöhemmin ja omin tavoin.

Itse aloittelin kilpailemaan tuossa iässä, jossa aloittaja kyselee asioista. Hienoa että kyselee. Minä sain ensimmäisen kilpapyörän, jossa oli "kasvunvaraa". Se oli 61 cm Peugeot. Satula aivan alhaalla ja stonga ylhäällä. Olin sairaan onnellinen tuosta "maailman parhaasta" kilpapyörästä, jonka sain joululahjaksi. Taisi olla vielä Bernhard Thevenetin juliste mukana, jos oikein muistan.

Elämäni sai uuden suunnan, koska isäni, joka nuoruudessaan oli ajanut moottoripyörällä kilpailuiden edellä Porvoonajoissa, oli kertonut niistä kovista urheilijoista, joiden tietä hän luotsasi liikenteessä. Hän sanoi minulle, että kun täytän 12 vuotta, niin saan kilpapyörän. Vuosia odotin 12 v ikää. Mieleeni ei tullut kampien pituudet, tai runkojen koot.

Vuonna 1974 olin ylpeänä seuraamassa PM-kisoja uudella "kilpapyörälläni", josta jalat juuri ja juuri ylettivät maahan. Minulla oli maailman paras pyörä ja jonain päivänä saisin satulan niin korkealle, jotta voisin kilpailla noiden isojen miesten kanssa. Myöhemmin sitten heidän kanssaan kilpailinkin. Silloin en miettinyt välityksiä, enkä kammen pituuksia. Oli vain hinku ajaa.

Myöhemmin olen syyllistynyt kaikkiin mahdollisiin turhamaisuuksiin, jotka liittyvät pyöräilyyn.