On kysymys nuoren kaverin pyöräilystä ja loppujen lopuksi riittää suht lähelle osuvat välitykset ja eritoten se, että junnuvuosina ajetaan niillä suurin osa kilometreistä ja tietysti kaikki kilpailukilometrit. Aikoinaan ajettiin ensimäinen 1000 kilometriä kiinteällä välityksellä ja pienellä sellaisella. Sitten junnukisakaudella siirryttiin välityksiin. Älä murehdi kampienpituudesta, kunhan ne ovat tuonpituisella 165 tai lyhyemmät.
Et saa hänestä maailmanmestaria näillä pikku nyansseilla, koska maailmanmaestaruuksia ei niillä ratkaista. Ajakoon hän vaikka mummon pyörällä, niin tärkeintä on innostuksen luominen. Älä puhu pikkukaverille näistä kammista tai niiden pituuksista. Hän on todennäköisesti onnellinen, kun hänellä on oikea "kilpapyörä"!
Älä lähde "lätkä-iskäksi", vaan anna pienen ihmisen puskea innoissaan siitä, että iskä on ylpeä. Myöhemmin tulee tarkat mitat ja arvot peliin. Niihin ei päästä ilman puhdasta innostusta.
Ota nippelitieto puheeksi vasta myöhemmin. Jos jostain sattumalta löytyy täysin specsein oleva pyörä, niin älä tee siitä muuta numeroa, kuin, että "hiton hyvä", kuten jokainen pyörä millä hän ylettää ajamaan.
Tuosta "kääpiöstä" tulee huippupyöräilijä myöhemmin, eikä nyt kampien pituuksilla ole mitään väliä, ellei tavoittele piirinmestaruuksia junnutasolla. Todennäköisesti joku voittaa sen piirinmestaruudenkin vääränpituisilla kammilla ja ehkäpä myöhemmin Suomenmestaruudenkin. Tuossa iässä ajamisen ilo ja innostaminen on tärkeintä.








Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit