Tuollainen yhdistelmä tuoretta pakkaslunta ja plussan puolelle lämpiävää ilmaa voi olla aika vinha. Itsekin ajoin reitillisesti tylsähkön lenkin Kehä III:sta Bemböleen ja takaisin ja se puuterilumi oli aivan erinomaisen lentävää ja tarttuvaa. Mutta se mihin se lentää ja tarttuu riippunee monesta tekijästä, alkaen renkaista ja lokareista ja niiden rakenteesta.

Mulla oli 35-milliset Marathon Winterit jotka heittivät lunta aivan vietävästi ja erityisesti lokarien sisäpuolella olevista aisankiinnikkeistä se suorastaan tuprutti erityisesti cantijarruihin, takapakkaan ja -vaihtajaan ja juomapulloon. Lokareiden suunnittelija ei ole varmaan koskaan nähnyt untakaan vastaavasta kelistä; olisi paljon fiksumpaa jos aisat olisi kiinnitetty ulkopuolelle (vaikka se rikkoisikin "puhtaat linjat"). Ilman lokareita ajavat olivatkin tällä kertaa onnistuneimmin varustautuneita!

Mutta vaihteet pelasivat koko viisituntisen lenkin ajan. En usko että käytetyllä ketjuöljyllä oli merkitystä (kunhan pakka ei ollut jossain mönjässä). Tärkeintä tuommoisessa kelissä on käyttää ketjua koko pakan leveydeltä eli ihan tarkoituksella ajaa kaikilla rattailla pienimmästä suurimpaan - ja tietenkin myös eturatasta vaihdellen. Vaikka lunta kertyikin koko ajan, se irtosi ja vaihteet pysyivät toimintakuntoisina.

Tietyltä määrältä lumen tarttumista edesauttavaa kosteutta ei muuten voinut välttää, jos matkalle sattui tien ylityksiä jotka olivat järjestään loskaisia tai sulia mutta lammikkoisia.

Vannejarrujen kanssa oli vähän hankalampaa. Vaikka jarruja käytti säännöllisesti ilman tarvettakaan, ei niiden teho ollut lähelläkään normaalia. (Kovasta vauhdista ei joutunutkaan jarruttamaan, mutta hiljaisestakin vauhdista paikalleen pysähtymiseen oli varattava tavallista pitempi matka.)

PS Perjantaina oli muuten sama juttu, jos osui lenkille lumisateessa, joka alkoi kuivana ohuena pakkaslumena mutta jatkui sitten vähän aikaa tiheänä lähes räntäkuurona joka samalla vei ilman lämpötilan plussan puolelle. Pyörän pintalämpötilahan pysyi pakkasella pitempään.