Kuten onkin jo kommentoitu, niin kyllä tolla määrällä jo tuloksiakin tekee jos haluaa. Kärsiä toki joutuu. Kolmosessa varmasti voi kisailla ihan nautinnollisestikin.
Itse harrastin helmikuu-heinäkuu (6kk) välillä urheilua n. 20 treenin lisäksi 17 kisan verran. Urheilukertoja viikkoon osui 0-3. Yhteensä tunteja jotain 50-80 h. Kisat 3. Kategoriaa ja Bianchi-cuppia.
Helmi-huhtikuu. Kamalaa kärsimistä. Vauhdit alhaisia ja ahdistaa. Happoja ei kestä yhtään. 31 km/h keskari vaatii tempopyörän ja maksimit. Kaverit nauravat.
Toukokuu-kesäkuun puoliväli. Kovaa kärsimistä. Ohi mennään edelleen vasemmalta ja oikealta. Viikottaisen kisarutiinin ohella pyrin ajamaan lisäksi kerran tai kaksi viikkoon. Suunnitelma jää lähinnä pyrkimykseksi. Jakson loppupuolella ajan yhden pidemmän harjoituksen ja seuraavana päivänä 37,5 km/h keskarilla optimioloissa tempon. Tunnen hetkellistä muistikuvaa kilpapyöräilystä. Kaverit hymyilevät, vaimo ihmettelee ja kisajärjestäjäkollegat nauravat.
Kesäkuun loppu-heinäkuu. Lievää kärsimistä. Innostun ajamaan viikkokisarutiinin ohella pari pidempää lenkkiä. Yksittäisten harjoitusten plasebovaikutuksen myötä pystyn jo reagoimaan 3-kategorian kisoissa. Haastan pari kertaa loppukahinoissa kisan voittajan podiumin arvoisesti. Yleisö ja kaverit hymyilevät ja naureskelevat kannustavasti.
Tiedän että 2-kategoriassa tai m-elitessä olisin ollut vielä heinäkuussa kin pihalla kuin lumiukko...









.
Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit