Toisin kuin vuosi sitten, tällä kertaa jo ajon alussa muodostui tosiaan kaksi hyvin erivauhtista pääryhmää. Viimeksi koko porukka tuntui varsin tasavahvalta ja kun silloinkin minulle sattui rengasrikko, kaikki odottivat että sain sisurin vaihdettua. Periaatteenahan on kuitenkin ollut, ettei mekaanisen ongelman sattuessa välttämättä jäädä ketään odottamaan ja mielestäni se on OK. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut valtaosaa matkasta tahkoa yksin, vaan sopivaa ajoseuraa järjestyi melko luontevasti matkan varrella. Tätä tosiaankin tietysti helpottaisi, jos osallistujia olisi (jopa) enemmän kuin tämänkertaiset 20. Veikkaan, että tämäkin lisääntyminen kuitenkin tapahtuu kuin luonnostaan ja ensi syksynä mukana on ainakin 30...

(Itse olen kenties vaihtanut Open Tubular -tyyppiset Grifot tuubirenkaisiin tai sisurittomiin ensi kerralla, kun tämä puhkeilu alkaa tympiä.)