Lainaus Alkujaan tämän lähetti Ipa Katso viesti
No joo, kyllähän siellä jonossa joskus oltiin hiljaa, varsinkin kun ajettiin kovaa. Hyvä lenkki! Huominen Porkkala jää multa väliin, pitäkää hauskaa.
Osuva "hiljaa" ajamisen kuvaus. Kiitos toivotuksista, hauskaa oli ja ajettiin välillä hyvinkin "hiljaa", varsinkin loppupuolella.

Tiet olivat vielä märkiä aamuyhdeksältä, kun seitsemän Porkkalaan-lähtijää kokoontui Mustavuoren juurelle. Tuubirengaskuskeilla oli tänään ällistyttävän huonoa tuuria: ensimmäinen puhkesi heti parkkipaikalta lähdettäessä ja tästä seurasi harmillinen DNS – vai onko se sittenkin DNF, jos ehtii ajaa noin kaksi metriä? Taitaa olla. Toinen ja kohta kolmaskin puhkesivat Kirkkonummelle saavuttuamme, molemmat samasta pyörästä. Renkaita ei saanut pitämään ilmaa riittävästi, joten nyt Tolsassa toinen kuski kääntyi kotiin päin.

Ja miten märkiä ne tiet olivatkaan: Kehä ykkösen pyöräteillä tuli Vihdintieltä länteen vastaan useita koko väylän levyisiä ja pitkiäkin "vesihautoja", joita ylitettiin ajamalla, jokainen omaan tyyliin (mm. "katsokaa, ajan ilman jalkoja!") ja kenenkään pahasti kastumatta, kunnes sitten näistä esteistä suurin sai meidät kääntymään ympäri ja vaihtamaan Kehän pohjoispuolelle. Poutainen ja aamupäivän mittaan lopulta aurinkoinenkin, syyskesäinen sää kuitenkin kuivasi asfaltin. Tuuli puhalsi kohtalaisesti lounaasta, mikä oli ainakin kotimatkan kannalta hyvä juttu.

Espoossa kuusikko poimi kyytiin kaksi vahvistusta ja vauhti olikin kohtalaisen rivakkaa, lenkin pituus huomioiden, sitten kun kaupungista ja kevyen liikenteen väyliltä päästiin maaseudun maanteille, Länsi-Espoossa ja Kirkkonummella. Reiti kulki Porkkalanniemeen, sieltä huonokuntoisen mutta kauniin Kabanovintien kautta Kantvikiin, Kirkkonummen keskustan kautta Kelaan Överbyntietä, joka on Hangontietä ja Pickalaa lähestyttäessä satumaisen kaunis, Siuntioon, Evitskogiin, Kylmälän kautta Veikkolaan ja Turuntietä takaisin kaupunkia kohti.

Munkkikahvit nautittiin Café Porkkalassa (jonne vesi kannetaan kanistereissa, joten pullot täytettiin myöhemmin Pickalan ABC:llä) ja lopuksi Bembölen kahvituvalla, ennen siirtymää joka ajettiin tällä kertaa Kehä III:n pyöräteitä pitkin Vantaankoskelle asti; pitäjän kirkolla jakauduttiin kotimatkoille kolmeen suuntaan.

Tuubirengasongelmia ja varsinkin alkusiirtymän kelvettiä lukuunottamatta (no, toisaalta niissä vesihaudoissakin oli oma hauskuutensa) paras mahdollinen syyskuun ensimmäisen sunnuntain lenkki.

P.S. Huotahin ja Kuovipolun viestit muuten ilmestyivät näytölleni mystisesti vasta sitten, kun olin jo kirjoittanut oman raporttini.