Olen aivan varma, että jos rajoituksia ei olisi, niin osa douppaisi itsensä ns. silmämuniaan asti täyteen aineita. Jos kuitenkin urheilijan terveys on lähtökohta, niin miksi esimerkiksi ratsastus on sallittu kilpailumuotona? Jotkut tilastot sanovat, että ratsastaja voi keskimäärin odottaa loukkaantuvansa vakavasti kerran 350 ratsastustuntia kohti. Suhteutettuna vaikka aktiiviharrastajapyöräilijään se tarkoittaisi vakavaa loukkaantumista kerran-pari vuodessa. Johtaako EPO vakavaan terveysuhkaan näin suurella todennäköisyydellä?

Pidempiä vuorietappeja ei ajettaisi yhtä kovaa kuin nykyään ilman kisanaikaista ravintotäydennystä. Kisaa pitäisi tällöin edetä eri tavalla taloudellisesti, jos ei voisi tankata koko ajan. Voisi itse asiassa olla hyvinkin kiinnostavaa seurattavaa, kun kärkipaikalta bonkattaisiin tankin tyhjetessä.