Aurinko paisteli eilen mukavasti parvekkeelle ja ajattelin siinä jarrupalojen kunnon tarkistella. Sainkin ensimmäisen palan irti ja eikös siinä samassa mutteri ja prikka iloisesti kilisten pudonnut parvekkeelta alas pusikkoon. No onneksi löytyivät helposti vaan kirvoja tarttui matkaan aika tuhottomasti kun osia piti puskista ryömiä. Nostin fillarin olohuoneeseen ja tein loput toimet siellä. Onnistuinpa vielä palaa takaisin laittaessani samaan ruuvin väärille kierteille. Aikani hikoiltuani ja manailtuni että olen minä varmaan aika paha ihminen kun minua nyt näin kiusataan sainkin yllättäen kierteet kohdilleen taas. Tuli sitten samalla säädettyä jarrut ja aamun työmatkan perusteella tuntuisivat toimivan hyvin.