Ajelin rantaradan varren kevaria Huopalahden asemalta itään, kun huomasin jo kaukaa vastaantulevalla pyöräilijällä vilkkuvalon. Hämärässä nuo ärsyttävät, ja usein laulan näitä kohdatessa kovaan ääneen tuiki, tuiki, tähtönen, mutta nyt aurinko paistoi, eikä moisesta ollut haittaa. Lähempänä kohtaamista huomasin vastaantulijan olemuksesta tämän olevan vanhempi herrasmies. Palava sikari suussa tehosti vaikutelmaa. En ole tupakkamiehiä alkuunkaan, mutta parisataa seuraavaa metriä ajoin hymyssä suin ja haistelin sauhuja.