Se voi kuules Miletski olla niin, että mä näen ensi yönä Rotkon Hemmosta unta😉 Kyllä se taisi mun sydämeni viedä. Eteneminen oli niin pehmeää.
Kaikenkaikkiaan oli kyllä monipuolinen maastoajelu. Mutta etupäässä jäi kyllä mieleeni se kauhea rynkytys helvetin epätasaisella jääpohjalla. Ja se nastojen ropina, ei meinannut keskustelustakaan tulla mitään kun puhe peittyi nastojen rapinan alle. Vaan kivaa oli silti. Miksihän sitä ihminen nauttii tuollaisesta epämukavasta etenemisestä. Kynsin ja hampain saa pitää fillarista kiinni ettei se karkaa omille poluilleen. Hiki tulee ja hartiat on jumissa. Vaan silti päällimmäisenä on ajatus, että onpa nasta harrastus ja koska sitä taas pääsee seuraavan kerran poluille ajelemaan.
Kiitos Miletski tämän iltaisesta ajelusta, toivottavasti teillä huomenna on edes jollain lailla ajettavat polut.