Ei varmaan ihan yön yli huomaamatta kehittynyt pikku ongelma. Toisaalta, eikö juokseminen rikkinäisillä paikoilla ole vähän niinkuin oikean juoksijan merkki?
Ei varmaan ihan yön yli huomaamatta kehittynyt pikku ongelma. Toisaalta, eikö juokseminen rikkinäisillä paikoilla ole vähän niinkuin oikean juoksijan merkki?
6.7 WTF/kg
juurikin näin. Jos tossu hiertää, voi aina juosta sukkasillaankin ( kesällä). Ja pienet vaivat ei haittaa. Sitten vasta lepoilee kun on ihan pakko, ja silloin vaiva ei ole enää ihan pieni.
Se vaan että ei sitä usko vasta kun on ite kokee ja honaa, ja niinhän se on että "Kokemuksen koulu on kova, mutta tyhmä ei muuten opi" - ja sitä koulua olen käynyt pitkään, mutta ehkä jotain oppinu.
^^ minä koin tuon "onko tyhmyyttä..." että jos kuitenkin olisi jotenkin voinu yhden kisan....että sitä jäi sitten miettimään, kun tuo vaiva mikään rasitusmurtuma ole ja olisihan sen yhden kisan varmaan voinut... Kun muistelee omia kisa-aikoja ( kaikki lajit) niin noin sitä ajatteli ja pähkäili viimeseen asti. Tai siis juoksin kahta kisaa lukuunottamatta kipeillä jaloilla.
Ja nyt ei edes kävelylenkkejä tehdä...
Mun mielestä maastojuoksu on ...esimerkiksi Pirkan Hölkkä, Lukkohölkkä on maastojuoksua. Nämä nykyiset "maastojuoksut" on mun mielestä hiekkaratahjuoksuja tai jotain puistojuoksuja, kuten tuo EM- "maasto", juostaan hiekkarataa - pari puupölkkyä laitettu siihen poikittain...
Ihmettelen myös millä ansioilla Annemari on nyt sekä pm- että em-maastoihin valittu, kun ei ole juossut juurikaan mitään paitsi Pirkan Hölkän, eikä sekään voitto mitenkään ylivoimaisesti tullut. Em-maastoissa tuli sija "ynnä muut" joten paljon on töitä tuohon olympiamitaliin ( joka on tavoitteena, oli jossain jutussa).
Johanna Peiponen juoksi ihan hyvin? ( kun vaan saisi sen käsien heiluttamisen pois kuvioista) ...nukahdin kesken ohjelman ja loppu jäi näkemättä
Jaha. Johanna oli kymmenes - minuutin voittajalle hävinneenä, 8km matkalla eli ei se mennyt ihan hyvin ( alkuvaiheessa juoksi kärkipaikalla). Annemarin sijoitus oli 56. joten siittä ei tarvinne enempää kommentoida..
tempokisu muokkasi tätä : 13.12.2015 at 20.20
Peiposelle täytyy nostaa hattua kelvollisesta sijoituksesta, vaikka tuo minuutin ero onkin aikalailla paljon! Isoista voitoista haaveiltaessa toki täytyy muistaa, että EM vs. MM/olympiakisojen välillä on jonkinmoinen ero joten kyllä tuo Sandellin olympiamitali (vai mitä se nyt onkaan tavoittelemassa?) kuulostaa todella utopistiselle. Jos ei sitten aleta annostelemaan D-vitamiinia oikein isolla kauhalla.
^ Olympiamaratonin mitali on tavoitteena, näin oli jossakin jutussa...mutta sinne kisoihin pitäisi antaa näyttöjä ja tulla valituksi. Vaikka Annemari on pitkänmatkanjuoksija, niin tämä matka o-mitalille on kyllä liian pitkä. Vanhasta muistista voi mennä joku kotimaan hölkkäkisa, mutta ei olympiakisat.
Johanna Peiponen on jäänyt ihan näiden kahden AA:n varjoon, mutta kevään maastokisat ja kympit tulevat olemaan mielenkiintoisia. Eikä mikään ole varmaa.
Alisa Vainion valinta Vuoden Nuoreksi Urheiljaksi oli ihan oikea valinta.
Mutta kun katselin ja kuuntelin nuoren tytön ( kyllä) haastattelua, niin nimenomaan tuli tunne että paljon on kasvamista.
Harjoitusmäärät - joissa on kuulemma kepeempiäkin päiviä mukana...ja piruvie toimittaja kyselee "paljonko tulee kirmailtua" - 150km juoksua viikossa. Talvella.
Samoin se että harjoitellaan "niin paljon kun kroppa kestää".
Pahoin pelkään että kohta ei kestä, tällainen tunne nyt on.
Mielestäni myös tarpeetonta vieläkin nyrpistellä olympiamaratonin ikärajasta - jos ikäraja on 20v ja juoksija on 18v niin eihän se ole edes rajatapaus.
Hyvä näin - muutenhan sitä treeniä tulisi sitten varmaan vieläkin enempi..
Ihan näin maallikkotasolla taas on sellainen tunne, että pitäisikin harjoitella "niin paljon kun kroppa kestää", jos meinaa tuossa hommassa menestystä niittää??
Jonkin verran nuoria juoksijoita on näin tehnyt. Kenestäkään mitään tullut. Ei Annemaristakaan aikuisten arvokisoissa. Syy on ollut juurikin joko henkinen kantti ( liian suuria odotuksia ja epäonnistuminen jos ei toteuta "lupauksia"), jalat ei kestä, elimistö ei kestä. Näitä erikseen tai kaikki yhdessä. ( 80-luvulla parikin nuorta poikaa joista toinen Mika Maaskola, sitten yksi minua nuorempi tyttö kun voitti mun kerran kolmella tonnilla mutten muista nimeä...kaikista meistä odotettiin supertähtiä. Ei tullut.)
18-vuotiaana ei kroppa eikä fysiologia kestä kaikkea.
Mun mielestä 150km juoksua säännöllisesti viikossa, sitä ei kovin kauaa nuori kestä.
..no tässä mietin että 150km viikossa yhdellä välipäivällä on 25km päivässä. Kaikkineen oheis-juttuineen kolme tuntia. Sitten jos sitä aikuisena pitäisi vielä lisätä.
Ja sitten toisaalta miettii kun maajoukkuehiihtäjät ja yksi hurjasti harjoitteleva triathlonisti ( juttu Aamulehdessä) noin 700-800tuntia vuodessa. Ja muka paljon.
Juoksu vaan on eri asia kun hiihto, tai pyöräily.
Lisäksi protestoin - noin sadannen kerran- että Vuoden Parhaat - palkitsemiskategorioissa on vaikka mitä pikkulajeja; on hockey ja jääkiekko ( mikä se hockey sitten on?) ja jääpallo, on darts ja tikkaurheilu, on vaikka mitä eri pallolajeja, alamäkiluistelu-pikaluistelu-taitoluistelu - ja sitten yhteen niputettuna "yleisurheilu".
Kyllä pitäisi ehdottomasti palkita aina myös vuoden paras heittäjä, hyppääjä, pika- ja kestävyysjuoksija. Ja kymmenottelija. Lajit ovat niin kaukana toisistaan kun olla voi - vaikka pituushyppy, moukarinheitto ja maraton. Ihan hirvee vääryys että nämä lajit niputetaan yhteen.
![]()
..no ei pitänyt, mutta sanon nyt sitten kuitenkin. Tulee varmasti sanomista, mutta tulkoon. Ei ole eka kerta...
Olen aika pettynyt Alisa Vainioon. Tai minulla oli hänestä erilainen käsitys, yleisesti. Että olisi juuri sellainen "kympin tyttö" kaikessa hyvä ja paras. Siis myös koulussa hyvä.
Ei ole.
Juuri lueskelin että edessä olisi vielä ylioppilaskokeita...kun kuulemma "ei ehtinyt valmistautua" ..viime syksynä. Ja kun näitä ylioppilaskokeita saa nykyisin kirjoittaa erissä, niin ei pitäisi olla iso haaste. Urheilulle erittäin hyvää vastapainoa, koska kumpaakaan ( lukeminen-urheilu) ei jaksa koko päivää.
Moni nuorten jääkiekon MM-mitalisteista kirjoitti nyt ylioppilaaksi. Hyvin ehti valmistautua kirjoituksiin. Marjo Matikainen ( + se toinen nuori hiihtäjätär mutta en muista nimeä, ei menestynyt sen jälkeen..) kirjoitti jotain aineita kesken olympiakisojen ( Sarajevossa?) ja hyvin oli ehtiny valmistautua.
Jätän nyt jotain sanomatta, mutta - ei hyvä, jos elämässä ei ole kun juoksu.
Olin urheilulukiossa ja erittäin monet suorittivat lukion neljässä vuodessa eli maksimiajassa. Ei se ainakaan harvinaista ole ja sitä paitsi mitäs se suoritusaikataulu sinänsä kertoo siitä, miten kirjoitukset itsessään menevät..?
Ja lisähuomiona - tämähän ei liity mitenkään yleisurheiluun!! Huh hah hei, alapääni tulessa on, Alivaltiosihteeriä siteeratakseni.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
^ no kertoo se jos reputtaa.
Kyllä yo-kisat pitää suorittaa kerralla kahdessa viikossa. Muu on ... vähän kun osamaksulla maksaisit kun muuten et pysty.
Ajat ovat muuttuneet, mutta väitän silti että keskittyminen kaikkiin aineisiin, ja kieliaineisiin, samalla kertaa on haastavampaa kun tämä osamaksu-systeemi. Ja uusintana aineet, silloinhan se piti uusia koko juttu kokonaan. Että kannatti lukea kerralla.
Mutta. Ettei jäisi nyt epäselväksi ( mikä on todennäköistä...) niin pointtini oli että käsitykseni Alisasta ihmisenä oli erilainen. Ja myös se, että urheilu ei saa olla koko elämän ainoa asia niin että ne aika tärkeät asiat jäävät tekemättä.
Vasta 17-vuotias seiväshyppääjä Wilma Murto teki uuden alle 20-vuotiaiden
maailmanennätyksen 471cm hallikisoissa Saksan Zweibrückenissä.
Tapani cycling > Quest - Catrike - Van Nicholas audio > Hegel H160 - B&W CM10
Ei löytynyt mutta tässä hieno 455 ylitys 17.1.16
https://www.facebook.com/wilmamurtop...8907451262351/
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Tuossa ainakin yksi:
https://twitter.com/lazzweibruecken/...05084203966464
Go Wilma!![]()
- Heroes are ordinary people in extraordinary situations doing the right thing -
ja erittäin järkevää kieltäytyä halli-MM-kisoista USA:ssa, liian kaukana ja tarpeetonta matkustelua.
Näyttääpi monessa lajissa olevan asetelma nuoret 16-18-vuotiaat vastaan veteraanit lähempi nelikymppiset.
Aihetta sivuten mutta urheilua kumminkin, taitoluistelussa näyttäisi olevan teinityttöjen kisat ja toimittajan lailla "missä pohkeet, missä aikuiset naiset". Lisäisin missä ilmaisu?
Murron valmentajan kommenttia
http://yle.fi/urheilu/seivaskomeetta...llinen/8638471
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Eipä nyt ladata liikaa tytölle odotuksia, mutta olympiamitali Riossa on jopa mahdollinen jos pysyy terveenä ja kaikki menee hyvin. Niin sitä vaan mietin, että mikä on viimeinen olympiamitali yleisurheilussa joka on tullut Suomeen muussa kuin keihäänheitossa? Arsi Harju Sydney 2000? Ei muita tule mieleen.
Kaar ittelles vaa
Kyllä olympiamitali on varmasti mahdollisuuksien rajoissa jos kaikki menee putkeen ja menestys ruokkii menestystä. Onkos muuten Isimbajeva ja muut heimoveljensä ulkona kisoista? Siitä ei ainakaan ole haittaa tavoitteelle.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Olisiko EM-kisoissa se tavoite nyt ensin? Viiteen metriinkin on matkaa.
Eikä kehitys valitettavasti mene exponentiaalisesti, seuraavaan tavoitteeseen pitää aina tehdä enempi töitä. Ja pysyä terveenä, mikä on yleensä se tärkein osio.
^ tämä kaikille nuorille "sensaatiolupauksille" terveisenä.
Eiköhän Wilma ja valmentaja ole asettaneet tavoitteet, ei meidän tarvi niillä spekuloida.
Tosiasia kuitenkin on, että naisten seipäässä otettiin kulta Lontoossa tuloksella 475 ja pronssia tuloksella 470, joka oli Isinbajeva btw.
Ja toisaalta em. Arsi voitti Sydneyssa "huonolla" tuloksella 21,39 pesten kaikki tilastoissa edellään olleet.
Tulos ratkaisee, tempokisu voi sitten väheksyä niitä kun mitalit on jaettu.
Kaar ittelles vaa
Parhaillaan kakkoselta halliyleisurheilua Jyväskylästä!
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Minulla on aina ollut periaatteena että "ensin teot ja sitten puheet". Itelle, ja myös muilta.
Ihan turha jaaritella parisuhteesta ja miten kaikki on niin hyvin ja nyt tavoite on siellä ja täällä - ensin saavutetaan se joku tavoite tai raja, ja sitten puhutaan.
Samoin kaikki "testien perusteella olen maailman parhaimmassa kunnossani" - tulosta kehiin ja sitten vasta katsotaan kunto.
Kaikkein pahinta on juuri tämä "superlupaus" ja spekuloinnit jos tuloskehitys jatkuu näin niin....vain taivas on rajana.
Ihan sama mitä on tavoitteena, katson kisat ja sitten voi sanoa onko huippua vai ei. Eli ensi kevään SM-maastoja, ja sitten EM-kisoja odotellessa.
Jyväskylän kisoista parasta antia oli korkeushypyn tulostaso. Kun Suomessa jäädään naisten korkeudessa neloseksi tuloksella 180cm, alkaa asiat olemaan oikeassa suunnassa.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Kirjanmerkit