Eräs lanka sattui yhtä pikkusankaria kerran aika hyvin. Muutama vuosi tästä on aikaa.
Alkutalvesta oli saatu pari kilsaa latua hiihdettävään kuntoon. Illansuussa kun siinä kierrettiin, niin eräät sanakrit sai päähänsä kasata risuja ladulle koko leveydeltä.
Siinä niitä paiskottiin sivuun, aina ilmestyi uudelleen. Kerran sitten näin liikettä puskissa. Latu tekee lenkin siinä, hiihdin lenkin taakse ja potkaisin sukset jalasta. Lähdin kävelemään metsän poikki sinnepäin missä sankarit vaani, oli lähes täysin pimeää. Muutaman sentin lumikerros kumminkin heijasti sen verran, että ympäristön valojen ansiosta metsässä näki kulkea.
Jannut varmaan havaitsivat mut kun lähestyin, mutta pysyivät piilossa kunnes olin niin lähellä että hermo petti. Lähtivät eri suuntiin, minä yhden perään.
Muutaman kymmentä metriä painettiin pitkin metsää että rytisi, kaveri juoksi sähköpylvään vierestä... vaan eipä huomannut pimeässä harusvaijeria. Juoksi naamansa siihen vaijeriin ja lensi selälleen. Mä nappasin kaveria nokasta kiinni, jota varmaan jomotti muutenkin ja kysyin "väännänkö?"
Nöösi uikuttaa siinä selällään. Kysyin että eikö tosiaan muuta tekemistä ole? Sitten komensin siivoamaan jälkensä, tai otan poliisiin yhteyttä.
En laskenut paljon sen varaan, että näin tapahtuisi, mutta risut todella häipyi ladulta.
Kirjanmerkit