Yleisurheilu

[arctic biker]

Kun kuukkelilla ryhdyin etsimään selitystä moiselle mahdottomuudelle, niin siellä kehdattiin väittää, että vanhemmiten kudokset (mm. jänteet) haurastuvat.Jouko

]

Kaikkea potaskaa sitä kuukkelilla löytääkin, ei yhtään piä paikkaansa. Toisaalta tuossa krapulahommassa voi olla vissi perä, aikoinaan kohtuullisen baari-illan jälkeen, Tullinpuomissa muuten, niin juoksin parhaaksi jääneen aikani Impivaarassa. Nykyään en pääse ees baariin.

[Jouko_T]

]

Kaikkea potaskaa sitä kuukkelilla löytääkin, ei yhtään piä paikkaansa. Toisaalta tuossa krapulahommassa voi olla vissi perä, aikoinaan kohtuullisen baari-illan jälkeen, Tullinpuomissa muuten, niin juoksin parhaaksi jääneen aikani Impivaarassa. Nykyään en pääse ees baariin.

Meillähän on paljon yhteistä!
Olen vuoden työskennellyt Tullin puomissa, ja juoksennellut myös Impivaarassa. Parasta aikaa ei tullut, kun oli vain puolisen tusinaa kakkossijoituksia.
Baariin kylläkin edelleen pääsisin, vaan kun en viitsi - raitistuneena siellä hillua.
Ja krapuloita, niistäkin on kokemuksia ...

[tempokisu]

Ärsyttää muuten Sanni Utriaisen joka haastattelussa valitus, että tarvii käydä töissä että voi harjoitella ja elää.
Nytkin Aamulehdessä kertoo tekevänsä kahta työtä että voi maksaa kisakautta varten ottamaansa lainaa ja elääkseen. Ja tämä on hivenen ristiriidassa aiemman haastattelun kanssa, jossa Sanni kertoi ottaneensa 4000e lainan, ja jonkun kisapalkkion 6000e ansioista pystyi maksaan sen pois.
Eikö muuten vanhemmat voi auttaa? Minä ainakin sain tukea vanhemmiltani, urheiluun ja elämiseen, siihen asti kun pääsin oikeisiin töihin. Vaikka vanhempani olivat pienituloisia ( vain isä kävi töissä).
Mutta jos ei nyt ihan maailman huippu ole, niin normaalisti urheilua harrastavan aikuisen tarvii käydä töissä että voi harrastaa ja elää. Ja käsittääkseni aika monet vanhemmat tukevat lastensa urheiluharjoittelua, ja voi ne olla vähän vanhempiakin lapsia.

Sitten huvitti se oma hölkkäharjoitteluni...kun telkkarista näytettiin Alisa Vainion harjoittelua. oli erilaisia tekniikkaharjoituksia, ja valmentaja koko ajan mukana seuraamassa. Jostain luin että sitä harjoittelua tulee yli 200km viikossa ( ehkä osa on rullaluistelua). On se silti paljon.
Mä vähän hölkkäilin pururadalla yksikseni keskimääräinen lenkki oli noin 9km, ns. valmentaja kävi mun luonani kaksi kertaa kaffeella samalla kun oli muuta asiaa Hesinkiin, mutta ei oikeastaan jutellut mun kanssa erikseen mitään. Saattoi ehkä nähdä mun juoksevan pari kertaa radalla kun oli katsomossa?

[YT]

Kun viskaa keppiä tarpeeksi pitkälle, ei tarvitse käydä töissä. Rahaa saa sponsoreilta kun pystyy antamaan uskottavat vakuudet myönteisestä medianäkyvyydestä. Julkinen itkustaminen antaa negatiivisen mielikuvan ja sitä pitää välttää. Minun neuvoni Sanni Utriaiselle on, että katkaisee kaiken yhteydenpidon mediaan ja keskittyy kepin heittoon. Sitten, kun on jotain positiivista kerrottavaa, niin tulee julkisuuteen.

[Munarello]

Jos se nyt tätiä lainkaan kiinnostaa, niin mielestäni kansallisen mestaruustason urheilijan pitäisi voida olla vähintäänkin puoliammattilainen. Tokihan tässä nykyisessä maailmassa se ei läheskään kaikissa lajeissa toteudu. Itseäni ei silti ärsytä se, että urheilija kertoo toimeentulon hankkimisen haittaavan urheilussaan kehittymistä. Jos haetaan parasta mahdollista tulosta niin ajan ja energian haaskaaminen jossain työhommissa tuskin auttaa. Missä muuten menee tädin mielestä urheilutason raja, että yksilö voi lopettaa päivätyöt ja siirtyä täysipäiväiseksi urheilijaksi? Vähän mutuilisin, että Suomesta on aika hankalaa varastojantterin tai kassaneidin nousta olympiavoittajaksi esimerkiksi kolmentonnin esteissä kun vastassa on kilpailijoita, jotka ovat ammatikseen juosseet kolmentonnin esteitä.

[r.a.i]

Jaa, kaippa ylisuorittaminen vaarallista sydämmelle, eikä lienee mitään syytä että se 50v iän myötä paremmaksi tulee. Siihen on lienee jokin syy ettei 50 vuotiaat enää hätyyttele 2:30 aikoja maratoonilla.

Hö?

Titus Mamabolo 50v 2.19.29

[LJL]

Julkinen itkustaminen antaa negatiivisen mielikuvan ja sitä pitää välttää.

Näin se vaan menee. Kukas se eräs vissiinkin nykyisin entinen naispuoleinen yleisurheilija (lyhyet juoksumatkat?) oli, joka oireili huonon itsetuntonsa kanssa iltapäivälehtien palstoilla, kun Bryggare oli sanonut ikävästi... Akkaimainen valittaja on tosi houkutteleva mainoskasvo mille tahansa tuotteelle/palvelulle Ehkä joku sitruunatukku voisi mainostaa, että "tästä ei enää happane"

[tempokisu]

Jos se nyt tätiä lainkaan kiinnostaa, niin mielestäni kansallisen mestaruustason urheilijan pitäisi voida olla vähintäänkin puoliammattilainen. Tokihan tässä nykyisessä maailmassa se ei läheskään kaikissa lajeissa toteudu. Itseäni ei silti ärsytä se, että urheilija kertoo toimeentulon hankkimisen haittaavan urheilussaan kehittymistä. Jos haetaan parasta mahdollista tulosta niin ajan ja energian haaskaaminen jossain työhommissa tuskin auttaa. Missä muuten menee tädin mielestä urheilutason raja, että yksilö voi lopettaa päivätyöt ja siirtyä täysipäiväiseksi urheilijaksi? Vähän mutuilisin, että Suomesta on aika hankalaa varastojantterin tai kassaneidin nousta olympiavoittajaksi esimerkiksi kolmentonnin esteissä kun vastassa on kilpailijoita, jotka ovat ammatikseen juosseet kolmentonnin esteitä.

Ensinnä. Minulla on nimi, Tempokisu tai ihan reilusti Kristiina, kun olen täällä ihan omalla nimellänikin. Ei tarvitse "eikö tädin mieleen tule.." vs. "eikö mieleesi tule".
Kyseinen 3. persoonassa puhuttelu on tosi loukkaavaa. ( ai mutta sehän se oli tarkoituskin..)

Mä olin kansallisen mestaruustason urheilija. Kävin lukiota, ja se vastaa kyllä ihan työtä koska päivät oli 8-15 yleensä + matkat fillarilla. Ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Kesäisin olin Valkella töissä, "lähettinä" ja "sihteerinä". Menin aamulla isän mukana autolla seitsemäksi, ja lenkin tein kotimatkan yhteydessä. Koko päiväkö olisi pitänyt "levätä" kun urheiluun ei montaa tuntia kulunut?
Kun pyöräilin, ja voitin kyllä Suomen Mestaruuksia, niin eniten haittasi se että EI ollut töitä. Koko ajan epävarmuutta pystyykö harrastaan ja käymään kisoissa. Liian pitkiä päiviä kun oli vaan urheilu.
No, mun mielestä elämässä pitää olla muutakin kun urheilu. Tarkennetaan kuitenkin että joku tosi fyysinen työ ehkä ei sitten sovi...mutta voi tietysti opiskella urheilun kanssa sopivan ammatin? Jos ei ole esim. varakkaita vanhempia jotka kustantavat urheiluharrastuksen ja ehkä lapsi saa myöhemmin töitä isän firmassa

Se on ensin tulos, ja sitten voi miettiä sitä ammattilaisuutta. Minulla ei ole kokemusta maailmanluokan tuloksista, tai miten sponsoreita saa, olin pelkkä harrastelija. En usko että olisin saanu sponsoreita vaikka mitä olisin juossut, olin niin ruma. Ei Annemari Sandellistakaan ammattilaista tullut, aktiiviaikoina tukea tuli hyvin paljon vanhemmiltaan ja sitä kautta jatkoi maatilan pitoa. Ei sitä yleisurheilussa voi etukäteen tietää miten se ura kääntyy, erittäin järkevää opiskella joku ammatti ellei toimeentulo tule muuta kautta ( kts. ed.). Ettei tarvi tehdä portsarin töitä ja välillä käydä siivoomassa ja aamulla jakaa postia.


ps. Se oli Noora Toivo, joka valitti että pitääkö käydä töissä, miehet tulee katsoon kisoihin tyttöjen peppuja eikä tulosten tekoa, ulkonäköpaineita on liikaa. Ja kun hän on uhrannut urheilun eteen koko elämänsä, ja "tavallinen" elämä jäänyt aivan elämättä. Tästä "uhrauksesta" aiemmin olenkin muistaakseni maininnut, kun mun mielestä kilpaurheilu on etuoikeus, urheilu on pääsääntöisesti "kivaa" ja Suomessa se on kuitenkin nuoren oma valinta. Ei "tavallinen" elämä tarkoita välttämättä epäterveellistä ja hulttiomaista, kyllä urheiljat pystyy tekeen ihan kaikkea "tavallista".

Munarellon esimerkki "K-kaupan kassalta ei tule olympiavoittajia" on lähinnä teoreettinen. Jos meinaat olympiavoittajaksi, pitää se urheilu aloittaa jo nuorena. Jos on urheilullisesti niin lahjakas....ehkä suunnittelee sen elämänsä toisin eikä hae töisiin kaupan kassalle. Kyse on myös omista valinnoista.
Ja paljon muustakin! Tuskin mun elinaikanani suomalainen voittaa juoksulajeissa olympiakultaa.

[tempokisu]

Alisa on nyt telkkarissa. Arto Nybergin haastateltavana.
Paljon on vielä opittavaa, monessakin suhteessa....
Ja vaikka Alisa ei välitä vanhojen partojen neuvoista, niin kyllä tuon haastattelun annin perusteella loppuunpalamisen vaara on ihan todellinen, ja todella lähellä.
150km viikossa, ja keveillä viikoilla vähän vähemmän. Kaksi harjoitusta päivässä, paitsi sunnuntaina pitkä lenkki. Haastattelupäivänä jo 30km. Telkkari-ja lehtihaastatteluja pukkaa. Ylioppilaskirjoitukset....ei ilmeisesti menneet niin hyvin.
Kysyn vaan että miten harjoittelua voi tuosta vielä kiristää? ei mitenkään.

Juuri juttelin erittäin kokeeneen valmentajan kanssa, ja kyllä me tätä samaa mietittiin. Älä nyt hyvä tyttö lähde minnekään Rioon vielä.
Mutta eihän nuoret ikinä vanhoja kuuntele, se pitää ite kokea ja oppia.

Tuntuuhan toi ihan järkyttävän paljolta; kun muistelen omaa harjoitteluani niin viikossa ehkä 50km, kerran tuli yli 100km viikko ja kerran juoksin helmikuussa 1984 yhden 30km testilenkin kahteen tuntiin...mutta mulla ei ollut mitään taustatiimiä, kuten Alisalla on.
Silti.

[CamoN]

Mä olin kansallisen mestaruustason urheilija. Kävin lukiota, ja se vastaa kyllä ihan työtä koska päivät oli 8-15 yleensä + matkat fillarilla. Ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Kesäisin olin Valkella töissä, "lähettinä" ja "sihteerinä".

Se on ensin tulos, ja sitten voi miettiä sitä ammattilaisuutta. Minulla ei ole kokemusta maailmanluokan tuloksista, tai miten sponsoreita saa, olin pelkkä harrastelija. En usko että olisin saanu sponsoreita vaikka mitä olisin juossut, olin niin ruma.

Eli olit kansallisen mestaruustason harrastelija? Kertoo varmaan kansallisten kilpailujen tasosta tuohon aikaan, jos jostain.

Ja vaikka Alisa ei välitä vanhojen partojen neuvoista, niin kyllä tuon haastattelun annin perusteella loppuunpalamisen vaara on ihan todellinen, ja todella lähellä.
150km viikossa, ja keveillä viikoilla vähän vähemmän. Kaksi harjoitusta päivässä, paitsi sunnuntaina pitkä lenkki. Haastattelupäivänä jo 30km. Telkkari-ja lehtihaastatteluja pukkaa. Ylioppilaskirjoitukset....ei ilmeisesti menneet niin hyvin.
Kysyn vaan että miten harjoittelua voi tuosta vielä kiristää? ei mitenkään.

...

Tuntuuhan toi ihan järkyttävän paljolta; kun muistelen omaa harjoitteluani niin viikossa ehkä 50km, kerran tuli yli 100km viikko ja kerran juoksin helmikuussa 1984 yhden 30km testilenkin kahteen tuntiin...mutta mulla ei ollut mitään taustatiimiä, kuten Alisalla on.
Silti.

Ja varmaan oma harjoittelusi oli käytännössä kisavauhtiin suhteutettuna 90-110% haarukassa revittämistä, kun saavutit tuollaisilla määrillä muka jotain tuloksiakin? Täysin typerää tehdä johtopäätöksiä jonkun toisen harjoittelun kuormittavuudesta pelkkien kilometrien perusteella, kun vauhti ja intensiteetti on aivan yhtä merkittäviä, elleivät jopa merkittävämpiä tekijöitä harjoisvaikutuksen luomisessa. PK:t riittävän rauhassa, tehotreenit tarpeeksi kovaa ja aktiiviset palautumiset pitää tietysti myös laskea harjoitusmäärään.

En ole koskaan ollut edes urheilijan varjokuva, mutta aktiivinen kuntoilija silloin tällöin. Kun elämässä oli edellisen parin vuoden ajan töiden osalta kevyempää ja arkikuormitus huomattavan paljon vähäisempää kuin "normaalisti", päätin viime talvena tehdä ohjelmoitua harjoittelua. Se kantoi hedelmää aika hyvin mutta nyt normaali työrytmi on palannut ja oikeasti kilpaurheiluun vaadittava ohjelmoitu kehittävä harjoittelu on liki mahdotonta. Työ rikkoo säännöllisen epäsäännöllisesti vuorokausirytmin ja vie silloin tällöin kokonaisilta viikoilta harjoittelumahdollisuudet ainakin siinä mittakaavassa, jota kestävyyslajit vaativat. Sanoisin että aikalailla rauhallista duunia saa tehdä (tai olla se lahjakkain miljoonasta) jos aikoo harjoitella työn ohessa ja silti pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

[puffe]

...mutta mulla ei ollut mitään taustatiimiä.

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, olisitko edes taustatiimiä ottanut, jos olisi ollut tarjolla?
Vaikutat sepusteiden perusteella suo, kuokka ja Jussi tyypiltä.

[tempokisu]

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, olisitko edes taustatiimiä ottanut, jos olisi ollut tarjolla?
Vaikutat sepusteiden perusteella suo, kuokka ja Jussi tyypiltä.

Voih! Jos vain tietäisitte!


Olisin kovasti halunnut jutella valmentajan kanssa, ja että hän olisi tullu mun kanssa lenkille! Aina odotin, turhaan.
Kerran tuli kutsu Vierumäen viikonloppuleirille, ja ajattelin että NYT pääsen valmentajan kanssa samalle lenkille, ja hän varmaan nyt juttelee.
Joten menin miesten lenkille; mut jätettiin keskelle outoa tietä, ja valmentaja ei todellakaan juossut mun kanssa. ( alkoi sataa räntää, ja en tiennyt missä olin...sitten joku ukko tuli vastaan ja hölkkäsi mun kanssa perille, itkua mä väänsin) Eikä valmentaja mun kanssa jutellut, hänen kihlattunsa oli mun huonetoveri, ja mulle ei ollut aikaa. Olin määrättömän pettynyt.
Ja tunne siitä, että joku välittää ja jollekin voi soittaa jos on kysyttävää. Ei ollut.
No, Peltokallion Pekka otti mun "potilaakseen" ja aina kannusti jatkamaan opintoja kun kerroin aina että en jaksa eikä kiinnosta..Siittä kiitos!

Yksi ihan oleellinen asia oli mun paino. Mietin sitä itsekin, mutta ajattelin jos valmentaja sanoo että pitää saada painoa lisää, niin se on sitten niin. Mutta valmentaja ei sanonut, ja kun kaikki lehtijutut ylisti "kevytrakenteinen, gasellimainen.." oletin että tällainen hieman alle 40kg pitääkin olla.
No, toki tietämys esimerkiksi ravinnosta on nykyisin erilaista, mutta mulle olisi auttanut jos valmentaja vain olisi sanonu että pitää syödä enempi. Meillä oli vaan perusruokaa, ja kovan lenkin jälkeen sai juoda legendaarista "Hart Sporttia". Joskus oli mukana fruktoosi-pastilleja taskussa

Olin ja olen "vaikea luonne" ( itsepäinen ja introvertti) koska sanon omat mielipiteeni ja toisenlaiset neuvot pitää perustella. Mutta jos arvostan jotain ihmistä, teen kyllä niin kun neuvotaan. Äidin ja isän neuvot ei mene, mutta esimerkiksi aloitin juoksunkin ihan sen jälkeen kun suuresti ihailemani serkkuni sanoi "ala hei juokseen, olet siinä hyvä". No sehän lähti siittä. Kun sitävastoin äiti oli vihjaissut että "voisit vaikka käydä lenkillä", siinä lensi lautanen seinään.
Myöhemmin valmentaja kertoi äidilleni, että hän ei uskaltanut sanoa painostani mitään! Siis valmentajan pitää uskaltaaa sanoa jos joku on pielessä kun valmennettava ei sitä huomaa! Mikä se sellainen valmentaja on jos ei ota mitään kantaa, ei seuraa harjoittelua, ei ole yhteydessä eikä tunne valmennettavaansa? Ainut että valmentaja sai "sm-kultamitalistin valmentaja"-nimikkeellä SUL:n tukea. yök.

Pyöräilyssä oli Esko ja Kari, ja myöhemmin Upa sellaisia ihmisiä joita olisi juoksu-uralla todella tarvinu! Heidän apu, neuvot ja tuki sekä pyöräilyssä että muunkin elämän suhtee oli ihan korvaamatonta, mutta siinä tietysti tavoitteena ei ollut enää kun Suomen Mestaruus.
Enhän mä yksin olisi osannu kun ajaa peruslenkkiä! Esko antoi hienot ohjelmat, niistä juteltiin, Esko seurasi harjoituksia ja kisoja, kuskasi ja Kari myös. Upan kanssa sitten ajettiin yhdessä lenkkiä ja harjoitustempoja, ja kisamatkoja. Ikinä olisi yksin mitään pystyny.
Erittäin tärkeä asia on myös se, että on sellainen valmentaja / kaveri jolle voi puhua myös muista elämän asioista. Että sulla on joku johon voi luottaa ja joka välittää.


Nyt mä vaan enää lenkkeilen ja tunnen itekin mitä jaksan...mutta jos olisi tavoitteellista, olisi tosi tärkeää saada jutella tuntemuksistaan yms. jonkun kanssa. Itse asiassa olisi muuten tosi kiva jos voisi jonkun kanssa (nukke)valokuvauksestakin jutella että mitä mä teen? Nythän mä vaan äiteelle pohdin että vitsit on vaikeeta...

[tempokisu]

Onhan tämä nyt menny liiallisuuksiin tämä julkisuus. Se ei voi olla vaikuttamatta.
Olen kuitenkin tasan samaa mieltä Jarmo Mäkelän kanssa. Alisa on ihan oikeasti vielä "tyttö". Olin itsekin sen ikäisenä, ja kun kirjoitettiin "ihmetyttö" niin se oli aivan totta, miksi olisi pitänyt jotain muuta sanoa?


Mäkelä kertoi eilen Ilta-Sanomien haastattelussa syitä sille, että 17-vuotiaalle maratonsensaatiolle ei haeta poikkeuslupaa osallistua Rion olympiamaratonille. Grahn-Laasonen ei ollut Mäkelän sanavalinnoista mielissään.

- Toivon, että Suomen urheiluliiton toimitusjohtaja harkitsee uudelleen sanavalintojaan. Nuorta, lahjakasta urheilijaa tulee kannustaa ja tukea eteenpäin, Grahn-Laasonen kirjoitti.
Mäkelän IS:lle antamista kommenteista yksi herätti sosiaalisessa mediassa suurta paheksuntaa.
- Nuorella tytöllä on omat illuusionsa. Se on ihan ymmärrettävää, sillä kaikki on hänen urallaan nyt tapahtunut kovin nopeasti.
Kommentin tiimoilta Mäkelää parjattiin laajalti "tytöttelystä" ja Vainion väheksymisestä.


Iltalehti tavoitti palaveriin kiiruhtavan Mäkelän, joka ei vielä ollut ehtinyt tutustua ministerin julkaisemaan kannanottoon. Hän pahoitteli sanavalintaansa vilpittömästi.
- Ilman muuta pyydän anteeksi omaa sanavalintaani. Pahoittelen, että en osannut ajatella asiaa tuolta kantilta.
Vainiolle ei tällä erää olla anomassa poikkeuslupaa osallistua Rion olympiamaratonille. Hän täyttää 18 vuotta marraskuussa, mutta olympiamaratonin ikäraja on 20 vuotta.


Olen kyllä ihan samaa mieltä ( allaolevan ekan osan jutun osalta) Alisankin kanssa siittä, että ei kansii niitä lehtiä ja nettijuttuja lukea!! ja kaikenmaailman lehtihaastatteluihin ei pidä edes suostua. Nettikommenteissa on väistämättä myös todella ikäviä sanomisia, ja niitä kuuluisia "toimittajan omia näkemyksiä". Yleensä kun ittestänsä kirjoitettuja juttuja lukee, tulee aina tunne "en mä noin sanonut!! ei se noin ole!!" Mutta eikö täysi-ikäisyys ole 21 vuotta? Siis sama kun saa väkeviä Alkosta. Ei sinne Rioon ole yhtään mikään pakko päästä, ei siellä menesty 2.33 main olevalla ajalla! Kympillä pitää mennä 31maille. Hyviä tuloksia voi juosta aivan hyvin muuallakin.


Saman viestin 17-vuotias Lappeenrannan Urheilu-Miesten edustaja välittää nyt Iltalehdelle. Hän haluaa selvästi ottaa etäisyyttä kuumana käyvään julkiseen keskusteluun hänen mahdollisuuksistaan olympiaedustukseen.

- En oikein haluaisi enää puhua lehdille. Sitä on ollut vähän liikaa.
Eilen SUL:n toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä kommentoi Ilta-Sanomille, ettei Vainiolle haeta poikkeuslupaa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) otti Mäkelän kommentteihin tiukasti kantaa Facebook-päivityksessään ja asettui voimakkaasti nuoren urheilijan puolelle.




Vainio itse ei ollut vielä ehtinyt tutustua ministerin puolustukseen, saati halunnut sitä kommentoida. Edustusoikeuteen hänen oma kantansa on edelleen selkeä.
- Olen vain sitä mieltä, että täysi-ikäisyyden pitäisi riittää maratonille. Jos se ei riitä, sitten on pakko yrittää rajojen rikkomista ratamatkoilla, Vainio linjasi.


Varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siittä, että nyt rauhaa nuorelle...no, oikeasti tytölle yhtään että olisi loukkaavasti sanottu. Näin sen vanha ihminen vaan näkee.
Otetaan vaikka paljonkertova esimerkki. Kuvassa on 17-vuotias....onko nainen vai tyttö? Melkein voisi sanoa että poika, mutta ehdottomasti ei mikään nuori nainen. Ite sanon että pikkutyttö, hämmentynyt ujo tyttö. Kas jos miettii että missikisoihin osallistuu samanikäisiä, niin ne on nuoria naisia...ja mitä seurasin Alisaa Arto Nybergin ohjelmassa, niin hyvin tytöltä vaikutti.

[CamoN]

Joo, rajua on tämä julkisuuspyöritys. Ilmeisesti en seuraa aikaani, kun en ole nähnyt seuraamissani tiedotusvälineissä sanaakaan Alisa Vainiosta.

[bici74]

Kyllä 18 vuotta on ollut täysi-ikäisyyden raja Suomessa iät ja ajat. Se ettei pitkäripaisesta saa väkeviä ennen 20 ikävuotta on toinen asia.

[tempokisu]

^ aha, olen mieltänyt että se on 21. Ehkä elän wanhassa ajassa...
No joka tapauksessa, jos ikäraja on 20 vuotta ja urheilija on 18, asiahan on aivan selvä.

CamoN, jos et seuraa urheilusivuja, tai lue Lappeenrannan paikallis-sanomia.
Oliko Arto Nybergin haastattelussa maininta, että "kun nimi on kaikkien lehtien etusivulla" , ja se ei kyllä pidä paikkaansa. Mutta tuli jo siittä Arto Nybergin haastattelusta sellainen kuva, että tätä mediahössötystä on hivenen liikaa. Tytön olisi tarkoitus mennä myös BBC haastatteluun..
On ihan totta mitä Jarmo Mäkelä sanoi - mutta ehkä "on omat illuusionsa" oli hieman huonosti lehtihaastatteluun sanottu vaikka se paikkansa pitääkin -, kun tätä mediahössötystä ja ylistystä tulee niin paljon yhtäkkiä, siinä tulee sellainen tunne että on jotain "hieman suurempaa" kuin mitä sitten oikeasti onkaan . Koettu on nimittäin se, ja se media 80-luvulla oli pientä nykyiseen nettiaikaan verrattuna.

[Itsok]

Kyllä 18 vuotta on ollut täysi-ikäisyyden raja Suomessa iät ja ajat. Se ettei pitkäripaisesta saa väkeviä ennen 20 ikävuotta on toinen asia.

No pitkään, muttei nyt sentään iät ja ajat kai. 1969 täysikäisyyden raja muuttui 21-vuotiaasta 18-vuoteen.
Tai onhan se tietysti minunkin ikäiselle jo iät ja ajat sitten

[LJL]

Ot, mutt tuli sellainen juridinen huumori mieleen, että jos Vainio ei voi alle 18-vuotiaana eli vajaavaltaisena henkilökohtaisesti urheilla jossakin sarjassa, voisivatko hänen huoltajansa urheilla yhdessä hänen puolestaan.

[tempokisu]

^ anteeksi, mutta aika huonoa huumoria.
Jos äitee alittaa Naisten Maratonin olympiarajan 2.36 niin se on silloin kisarajan alitus. Se, ketä Olympiakomitea kisajoukkueeseen valitsee, on eri asia.
Miesten maratonille on varmasti kovemmat rajat, ja nämä maratonithan juostaan erikseen.
Tampereen maratonilla kaikki voisivatkin juosta vaikka käsi kädessä jos sikseen tulee.

Tuo ikäraja maratonille ei varmastikaan ole kyse juridisesta täysi-ikäisyydestä, vaan kilpailurasituksesta.
Suomessa nyt on yksi tällainen kisarajan alittanut nuori. Mutta Keniasta, Etiopiasta ja Kiinasta jne. näitä voisi tulla sitten hieman enemmän, ja maraton ei ole lasten matka.
Ihan laajemmiltikin, aikuisten arvokisoihin ( EM; MM, O) pitäisi olla ikärajat, ei ole kenellekään hyväksi kun esim. taitoluistelussa oli jokin aikaa sitten 25vuotias mies ja 14 vuotias "nainen", tai siis tällaisia pareja oli enemmänkin.

[Kampinalle]

Eiköhän tässä viimeisimmässä Vainio-asiassa ole kyse siitä, että SUL:n Jarmo Mäkelä syyllistyi melkoisen pöljään ja vastenmielisen setämaiseen sananvalintaan, mistä on ihan syystäkin saanut lunta tupaan.

[tempokisu]

No, Jarmohan ON setä, ja Alisa ON tyttö. Miksi pitäisi selkeitä tosiasioita muuksi muuttaa?
Olisiko noussut kohu jos Jarmo-setä olisi todennut: On siinä kova tyttö.
Itse en todellakaan loukkaantuntu kun samassa iässä puhuttiin tytöstä. Minä olin tyttö. Kyllä joku pojaksiki luuli, ja siittä mä vähän loukkaannuin ( vaikka olin ihan pojan näkönen joten oma vika).
Eri asia jos henkilölle itselleen sanoo ( kuten yksi palstalainen, eri nimike tosin) "mitäs tyttö ihmettelee" - jolloin voi sanoa "mitäs sinä ihmettelet".

No. Minä ihmettelen miksei Alisa osallistunut SM-maratonille. Miksi Joutsenon nurkkakisa? Oliko Joutsenon maraton varmana täysmittainen ( joku iltiksen kolumnisti esitti tämän epäilyn häiveen..) Miksei osallistunut Lidingöloppetiin?
Miksei muuten Lidingöloppetista ollut missään ( siis Aamulehti lähinnä) tuloksia, MORO-liitteessä oli jotain N10-sarjan tuloksia kun TYTÖT olivat juosseet siellä hyvin.

[kuovipolku]

FWIW Kullervo-maraton on melkoisen perinteikäs maraton joka on kelvannut SM-maratonin pitopaikaksi. Reitti tunnetaan nopeana joten ei ole ihme että se houkuttelee ennätystä yrittäviä. Matka on virallisesti mitattu eikä liene syytä epäillä sitä lyhyeksi ellei siihen viime hetkellä tehty muutoksia. Vainiolle se oli kotikisa ja SM-maratoniin verrattuna paineeton. Maratonin SM:n arvostus on tosin eri syistä varsin ollut varsin alhainen.

Lidingöloppet ei ole kai aikoihin ollut suomalaisjuoksijoiden kisakalentereissa. Ennen oli toisin, se on totta. Ja jos ei ole suomalaisia kärkijuoksijoita, ei ole uutisarvoa. BTW Malin Ewerlöf oli kolmas ja pisteli päälle nelikymppisenä jonkun sekunnin päälle kahden tunnin.

[tempokisu]

Kerrankin olin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan!

Lidingöloppet oli 80-luvulla tosi arvostettu. Mun houkuteltiin sinne, ja jäätävällä jännityksellä lähdin yhden pariskunnan mukaan....näin unta, että sain palkinnoksi SUUREN pokaalin....ja näin oikeasti kävikin! Hirmuista mediahössötystä Ruåtsissa ja Suomessa. Ikinä kokenu vastaavaa, niin paljon tyttöjä juoksemassa ja kuitenkin sain juosta ihan yksin että oonko mä oikeella reitillä? ja reitin varrella tuntemattomat ruåtsalaiset kannusti niin että sitä tunsi lentävänsä.
Maalissa seppele kaulaan ja palkintojenjako korkeella ylikulkusillalla, 2 isoa pokaalia ja lahjakortti 1000kruunua (joka toimi myös Suomessa) toinen pokaali just sellainen jonka kannen päällä oli kotka-figuuri.
Kotiinviemisinä oli tosin myös molempien nilkkojen narisevat jännetulehdukset ja itkua.

Silti mielettömän hienot kokemukset. Ja mikä hienointa, yksi ruåtsalainen nukke-keräilijä muisti mun juuri Lidingöloppetista ja on suosinut mua jos olen jotain nukkea ollut ostamassa ja hänellä on ollu..

Eka kuva, kilsa juostu ja muilla on vielä toi ylämäki tekemistä...
Sitten tulloo se reittiennätys, ja sitten yhteis-selffieen Greten ( r. i. p.) kanssa ja mulle oli erittäin tärkeetä että oli sinivalkoiset vermeet!

[Fjälle]

Grete Waitz ?

[Arskav]

Onko tempokisu joku menneen talven huippuurheilija?

Lähetetty minun GT-I9195 laitteesta Tapatalkilla

[Fjälle]

Onkos se Koiviston Arto hiihdellyt tai jotain ?

[tempokisu]

^^ oottekko te jotain nuoria kun ette tiedä?
Joka viikko tulee "oletteko te se juoksija..." kysymys töissä. Mutta en mikään huippujuoksija. 1980-luvulla kylläkin "inasen parempi" kun muut.
Valtavia otsikoita ja lehtijuttuja kyllä oli, Iltasanomissa aukeeman juttuja yms. aikoinaan. Väitän että tiedän aiheesta "jonkii verran".
Grete oli mun mielestä äärimmäisen kova nainen, ja ihailemani juoksijatar - samoihin aikoihin juoksi muuan Mary Decker, poikkeuksellisesti myös tosi kaunis pitkänmatkanjuoksijatar ( lähinnä 3000m) josta -83 kirjoittaa Urho Salo: " ...15-vuotiaana Mary herätti suurta kohua 800m voitollaan 2.02,4, hänen kohdallaan tehtiin kuitenkin alkeellisin, mutta valitettavasit yleisin virhe; hänestä yritettiin tehdä tähti liian nopeasti....".
Maryn haastajaksi nousi nuori "paljasjalkajuoksija Etelä-Afrikasta" - (miettii..) Zola Budd - mutta jälleen kävi "vanhanaikaisesti" ( vrt ed.^), kun kyseinen nuori muutti Englantiin ja alkoi juosta ammattimaisesti, se tähti hiipui aika hätäseen.

Mitään ei olla opittu.
Mutta wanhalla on nämä tarinat aika hyvässä muistissa, toivoisi että olisi nykyajan nuorillakin. Maailman muuttuu, mutta ihmisen elimistö ei muutu ihan yhtä nopeaan...

[OJ]

Mistä sitä tietää, että onko Vainion tyttö yksi miljoonasta, joka voi vinguttaa ylikierroksilla kuin japanilaisella autolla siitä vain vahvistuen. Minä olen törmännyt muutamaan lahjakkaaseen urheilijaan ja yhteistä heille on kyky piiskata itseään kovaa siitä kärsimättä, päinvastoin. Jollain voi olla asenne kohdillaan ja mennä kovaa, mutta esimerkiksi loukkaantumiset haittaa.

[tempokisu]

lahjakkaaseen urheilijaan ja yhteistä heille on kyky piiskata itseään kovaa siitä kärsimättä, päinvastoin. Jollain voi olla asenne kohdillaan ja mennä kovaa, mutta esimerkiksi loukkaantumiset haittaa.

Niin että arvaa onko tuttua.... nuorempana kärsimys on ihanaa vähän kun "kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään "( Apulanta) sitä kuvittelee että kärsimys jalostaa ja oot sitä kovempi mitä enempi pystyt kärsiin. Monessa muussakin asiassa...
Vanhana sitä ei enää jaksa, ja se on luonnon laki. On Vireenikin tuumannu "ennen katsottiin ulos että mitä vermettä lenkille, ja nyt katsotaan ulos että lähteekö vai ei.., jaa sataa, että ei..."


Mutta tämä aiemmin mainittu "nuoruutensa urheilulle uhrannut" Noora Toivo oli "Inhimillinen tekijä" -ohjelmassa aamulla. Eih...tämä meni nyt siihen että on ollu masennusta, ja en vaan ymmärrä, miten tämän näköisellä nätillä nuorella naisella on "ulkonäköpaineita". Siis eihän ne missikisat ole! Tuntuu että ne joilla näitä ulkonäköpaineita on, ei sitten pärjääkään - johtuuko että jotkut muut asiat on tärkeempiä kun harjoittelu ja tulokset? Kiitti pirusti.
Mutta totuushan on, että ruman urheilijan tarttee tehdä ultimate-huipputulos, kun taas kaunis urheilija huomataan huomattavasti heikoimmillakin meriiteillä.
Ja mun huomio on kyllä se, että 80-luvulla me mitään kaunottaria kukaan ollut, paitsi Päivi Tikkanen ja Ringa Ropo olivat huomattavasti muita nätimpiä erityisesti Ringa. Nyt lähes kaikki ovat äärettömän kauniita, munnäköisiä mitättömyyksiä ei ole kyllä ollenkaan. Ja oli Elli Hallikainen, Sinikka Keskitalo ja Sirkku Kumpulainenkin ihan tavallisia, ja Annemarikin. ( kestävyysjuoksijoita jos nuoremmat ei tunnista).
Ja sitten se koko haastattelu menikin pakolaismyönteis-jutusteluksi, eli ilmeisesti pohjustettiin Nooran tulevaa kaupunginvaltuutettu ja poliitikko-uraa? Mä en jaksanu enää siinä vaiheessa kun tämä kääntyi siihen "olen väärän näköinen urheilija" ja kun mukaan tuli jokapaikan Nazima Razmyar ( tjsp) Suomen kaunein maahanmuuttaja. Jos näillä ihmisillä on itsetunto-ulkonäköongelmia, niin mitens me rumat ihmiset!?!?

[tempokisu]

No olipa yllättävä, ja ei yhtään positiivisia tuntemuksia herättänyt uutinen. Ajatelleen ei-urheilun kannalta. Muutenhan on tietysti tosi mielenkiintoista aine "suomalainen kestävyysjuoksija Rion olympialaisiin" ja keskinäiset kisailut muutenkin, mutta sympatiat ei ole nyt Annemarin puolella. Vai oltiinko aviomiehen kanssa eri mieltä urheilusta? Nössö koti-isä sai mennä ja nyt ollaan yhdessä valmentajarakkaan kanssa.
Lapset on varmana iloisia. Juuri aika herkässä iässä olevia lapsia jotka tarttee äitiä ja isää.

Koko juttu: http://www.iltalehti.fi/viihde/2015101220510402_vi.shtml

Maastojuoksun Euroopan mestari, MM-mitalisti ja junioreiden MM-kultamitalisti Annemari Sandell, 38, haluaa vielä kerran huipulle ja Rio De Janeiron olympiamaratonille.

Hän aloitti totaalisen elämänmuutoksen viikko sitten jättämällä 5. lokakuuta yhdessä tulevan ex-miehensä Arto Hyvärisen kanssa Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.
Avioparilla on liitosta kolme yhteistä lasta, 11- ,8- ja 5-vuotiaat. Annemari ja Arto tapasivat vuonna 2003.
- Halusin silloin tulla kovasti äidiksi ja toivoin omaa perhettä, koko nuoruutensa urheillut Annemari kertoo.


Hän ei halua syyttää suoraan lastensa isää mistään, mutta sanoo voineensa huonosti liitossaan jo kolmisen vuotta.

- Minulla ei ollut tilaa hengittää, en pystynyt treenaamaan sellaisessa ilmapiirissä, haluan vielä huipulle, kun kuntoa on, Annemari sanoo.


Nyt Mika muuttaa Annemarin kotitaloon Kalantiin marraskuussa ja pari aloittaa kovan valmennuksen kohti näyttöjä Rioon.
-- Mikassa yhdistyvät määrätietoinen valmennustieto, kova kunto, toveruus, joka on nyt kehittynyt rakkaudeksi. Luotan, että yhdessä onnistumme paluussa huipulle, Annemari sanoo ja katsoo uutta miestään.

Kuvassa näyttäisi olevan Tampereen Hämeenkadun itäpää, ja ollaan oltu Stokkan Hulluilla Päivillä ostoksilla.