"Kohtalaisen kova" Noh, kaikki ei ole kuin Tempotäti.Ehdottaisin Tempotätiä olympiajoukkueen henkiseksi valmentajaksi.
E: Niin kirjoittihan hän, että tosi kova aika. Ei tarvitse avautua, arvostan edelleen.
"Kohtalaisen kova" Noh, kaikki ei ole kuin Tempotäti.Ehdottaisin Tempotätiä olympiajoukkueen henkiseksi valmentajaksi.
E: Niin kirjoittihan hän, että tosi kova aika. Ei tarvitse avautua, arvostan edelleen.
Afrikan ennätys naisilla tällä hetkellä 2.18, Suomen 2.28. Suomessa paremmin juosseet vain Lemettinen, Tikkanen, Toivonen, Mattila ja Keskitalo. Aivan huikea debyyttimaraton ja suoritus Vainiolta, varsinkin jos puolihuolimaton veto niin että edes edellisina iltana ei ollut varmuutta siitä että osallistuuko.
Toivottavasti malttia riittää sekä taustajoukoilla että urheilijalla itsellään, huikea lahjakkuus.
pulmark muokkasi tätä : 20.09.2015 at 01.09
Suosittelen lukea ensin mitä kirjoitin, ennenkun kommentoi. En kirjoittanut että "tosi kova". Sitä se ei ole. Tosi kova on 2.20.
Mutta kohtalaisen kova, tosi hyvä. Sitä kyllä, nuoren tytön ensimmäinen maraton.
Älä edes piloillasi meinaa mua valmentaan ketään...no, sanon mä asiat rehellisesti mutta valmentajan tarvii osata myös olla positiivinen.
Äitee heti totesi että kunhan ei nyt tyttö juoksisi liikaa... ja että on se maraton kyllä liian pitkä matka näin nuorelle. No niin on munkin mielestä NYT mutta ei se 17v iässä ollut. Ehkä maratonin voi juosta pari kertaa vuodessa sen ikäisenä.
Mutta ( eikä millään pahalla päinvastoin) on Alisakin ihan pikkutytön näköinen, näytin itsekin siinä iässä lähinnä 13-vuotiaalta. Kun vertaa että missikisoissa ovat samanikäisiä.
Oikeastaan ainoa juttu on nyt pysyä jalkaterveenä. Tosin epäilen että jalkavammoja tulee kuitenkin jossain vaiheessa.
Eikä tämä nyt mitään "avautumista" ole; aihe, nuori kestävyysjuoksijatyttö voittaa, on mulle varmana läheisempi kun teille. Ja kaiken lisäksi mieluisa aihe, kun nyt reilu 30 vuoden jälkeen asiaan osaa jo suhtautua. 20 vuotta sitten olin vielä katkera.
On tempomirrillä tossa ihan järkevä pointti. Kyllä tuolla ajalla pääsee olympialaisiin ja paljon muutakin, mutta on tuossa vielä todella pitkä matka palkintokorokkeelle maailman kovimmissa kisoissa. Vähän vaikea kuvailla kahdella sanalla jos tarkoituksena on sanoa "Yksi kovimpia suomalaisia suorituksia kautta aikain, mutta silti valitettavan kaukana maailman kärjestä".
Kuitenkin aika mahtava juttu ja huomaa että moni kaveri joka ei yleisurheilusta ymmärrä mitään, on yhtäkkiä innostunut perehtymään asioihin.
Noista lupaavuudesta vielä sen verran, että maallikkokielellä/penkkiurheilussa (en tiedä yleisurheilusta mitään) lupaava tarkoittaa sitä että varmaan juoksee vielä paremminkin kuin nyt juostu hyvä aika, noin niinkuin ensimmäiseksi maraton-kisaksi ikinä. Se ei ota yhtään pois niistä suorituksista mitä on jo tehty, mutta uskoa ja kannustusta on että menee varmasti lujempaakin. Ja täytyy mennäkin koska kuten kolistelija totesi niin taso on isommissa kisoissa korkea
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Niin, se likka on edelleenkin 17-vuotias. Olisiko mielestäsi parempi lähteä keltanokkana isoihin kisoihin vasta silloin kun on realistisempaa pärjätä, vai kannattaisiko sitä kokemusta hakea jo ennen odotettua huippukautta? Toisille se ei toki merkitse mitään ollaanko sadan tv-kameran ja tuhannen kameran edessä vai Pihtiputaalla, mutta moniin vaikuttaa.
Tää on aika syvässä tämä mentaliteetti, että kisoihin ei ole oikeutettua mennä jos odotuksia kympin sakkiin ei ole. Ja tässä tapauksessa näköjään puhutaan palkintokorokkeesta... tolla ajalla olisi oltu MM-kisoissa sijalla 17 alle 6 minuuttia voittajasta ja vaikka kärki ehkä taktikoi, niin sijoilla 10+ juostiin just niin kovaa kuin päästiin.
Edit: ja ihan vaan olen seuraillut yleisurheilua tämän vuosituhannen alusta kun Juoksija-lehteä aloin tilaamaan, juuri mitään siitä en ymmärrä.
Kaar ittelles vaa
Martoniahan on pidetty "kokeneiden" lajina, mutta olisko lie jotain muutosta ilmassa kun MM-voittajakin oli vain 19-vuotias vai ainaostaan se, että poikkeus vahvistaa säännön? Joka tapauksessa, hieno veto nuorelta likalta - kerta kaikkiaan! Kyllä minä kaivelen jo esiin vanhojat Lasse Viren -pätkiä ja virittelen porilaisten marssia sillä Tokion olympialaisissa Suomi saa kultaa naisten maratonilta! Pitäkää tämä mielessänne![]()
^ yleisesti puhutaan pitkänmatkan juoksuista ja hiihdoista, että ne ovat kokeneempien urheilijoiden heiniä, mutta yhä useampi pärjäävä on yhä nuorempi. Joku Northug / Cologna saavutti huipputason parikymppisinä ja BONKin esimerkissä 19-vuotias voitti MM-kultaa.
Näitä lahjakkuuksia pitäisi saada oikeanlaiseen valmennukseen ajoissa (toivottavasti Vainio on), eikä niitä voi "käsitellä" kuten kaikkia muita.
Huippulikka. Toivottavasti intoa ja ehjänä pysymistä riittää nuorella lahjakkuudella.
- Heroes are ordinary people in extraordinary situations doing the right thing -
No jos nyt ei sentään ihan! viitaten vahvennettuun. Toi ei ole hyvä asia, jos heti alussa ylistetään liikaa - ja puhun kyllä kokemuksesta. Samoin kun sen "lupaava"- ilmauksen kanssa, inhosin sitä yli kaiken....semminkin kun itsellä oli jotenkin sellainen tunne, että ei välttämättä mene ikinä enää näin hyvin, kun oli niitä jalkavammoja.
Tämä kyllä vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.
Se on muuten ihan mahdoton kenenkään tietää, mitä se nuori urheilijatyttö ajattelee ja erityisesti miten hän asiat mieltää. Valmentaminen on todella vaikea juttu, että toivotan onnea valmentajalle. Siinä voi olla monta kertaa tossunnyörit vastakkain kun tyttö haluaisi juosta enempi, mutta valmentaja varmaankin toppuuttelee.
Itse en siinä iässä ymmärtänyt ollenkaan lepopäivien merkitystä, mutta nyt on käynyt oikein selväksi.![]()
Voi voi. Näyttää menevän asia aika tarpeettoman turhille urille, koskien Alisa Vainiota.
Annemari Sandell myös toppuuttelee, ja ihan samoin hänkin tunnustaa että nuorena sitä kuvitteli mitä enempi reenaa, sitä kovemmin kulkee. Kas, kun yritin sitä ihan samaa itse sanoa Annemarille ( tavattiin, kerroin noista tuntemuksistani ja varoitin liiasta intoilusta..) mutta näköjään se asia vaan pitää ite kantapään kautta kokea![]()
Alisa itse pitää maratonikärajoja "hölmöinä" ja miksei sitä voisi 18-vuotiaana muutaman maratonin vuodessa juosta.
Elämä on tällaista. Nuorena nauretaan vanhoille ja pidetään niitä ohjeita ja varoituksia ihan typerinä. Tiedetään ite paremmin mitä jaksaa ja miltä tuntuu.
Sitten myöhemmin honataan että ...ihan oikeessa ne vanhat oli.
Tämä menee monen muunkin asian suhteen just näin.
Nyt mä sanon jotta ei Alisa Rion olympiamaratonille. Ei se paikka ole muutenkaan niin nuoren tytön paikka; pitkä kisamatka, rauhaton ympäristö (mun mielestä) ja vaativammat olosuhteet kun Joutsenon lenkillä.
Vainion ensimmäinen maraton oli alle 20 vuotiaiden Euroopan ennätys. Ei se huonosti ole.
http://www.iltasanomat.fi/yleisurhei...811115709.html
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Mä ostin Iltalehden. Mietin vaan, että jos Alisa jo nyt harjoittelee "kuin aikuinen nainen, viikossa jopa 140km" niin mitäs sitten kun on aikuinen?
Ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava; Juuri kun olin oppinu pitämään omia tuloksiani ihan hyvinä, niin nyt meni siltäkin ajatukselta pohja. Nyt oikeesti hävettää, jos joku kysyy mitäs ne mun tulokset oli. Keskinkertaista tai surkeaa kituhölkkää.
Samanlaista hehkutusta, A-tyttöjen maailmantilaston kolmas....ja sitä luuli olevansa ihan oikeesti supertyttö joka pystyy mihin vaan. Oliko se hyväksi? ei ollut. Tuntui hetken hienolta, mutta tuli aivan liikaa paineita ja myöskin paineita pysyä senkokoisena, sirona ja gasellimaisena.
Niin osiksi siksikään liiallinen ylistys ei ole välttämättä hyväksi.
Vainion ja hänen ystävänsä blogissa kesän kuulumisia. Hyvien tulosten lisäksi vastoinkäymisiäkin ollut, kun juoksu ei ole keväällä ja alkukesänä kulkenut. Järin mukavalta ei kuulosta että joutuu kisoja juoksemaan jalkaterät puudutettuina.
http://tirilantytot.blogspot.fi/
Tänään esitetyssä Sport Magasinet- ohjelmassa myös Vainiosta juttua:
http://areena.yle.fi/1-2416845
Ei nyt liity varsinaisesti yleisurheiluun, mutta kun oli puhetta Vainion monipuolisesta taustasta..Itsehän entisenä kiekkoilijana arvostan valtavasti.
![]()
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
^Suomalaisten nuorten urheilijoiden pitäisi nimenomaan matkustaa enemmän kisoihin ulkomaille, että olisi kokemusta myös hälinästä ja epäjärjestyksestä. Ja erityisesti miten se vaikuttaa keskittymiseen ja suoritukseen. Liian monta kertaa on nähty, että Perähikiän stadionilla tehty ennätystulos kutistuu karsinnassa vuoden huonoimmaksi suoritukseksi. Just Mertarantakin sitä ihmetteli jossain kolumnissa, että miksei Nikkanen ja Neziri pyri kilpailemaan ulkomaille koviin kisoihin. Nikkanenkin oli kymmenen Pekingin finaalissa. Hyvä manageri puhuisi tuolla suorituksella paikan timanttiliigan kisaan.
Minä en tykkää.
"Onko maratonille yläikärajaa? Vanhoille juoksijoille maraton on varmasti riski ja vaarallisempi kuin nuorille."
Lapsukaiseni, ei ole.
Jos viiskymppinen juoksee maratonin 2.30 niin se mikään riski ole, ja 80-vuotias ei sitä varmaan siihen aikaan enää juoksekaan. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Ja senioreilla on juuri enempi kestävyyttä. Oletusarvona tietysti että on yleisesti terve, ei nyt mitään sydänsairaita maratonille lähetetäkään.
Pyydän anteeksi, minulle on tullut tästä nyt huono fiilinki - ja olen ihan reilusti eri mieltä. Kukaan ei varmasti ole apsoluuttisen oikeassa, mutta mielipiteitä asiasta saa olla. Oma mielipiteeni perustuu omakohtaiseen kokemukseeni kestävyysurheilusta.
Juuri näin. Mitään en huippu-urheilusta ymmärrä, mutta silti sanoisin omien harrastajatunarointien perusteella, että tie ylirasitukseen/alipalautumiseen on reunustettu a) urheilijan omasta mielestä b) ulkopuolelta nousevalla hyvänolontunteella, joka voi johtaa maltin pettämiseen harjoittelun määrässä ja kovuudessa.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
^^ jos harjoitellaan17-vuotiaana ( ja ilmeisesti alle) 140km viikossa ja maraton 2.33. niin kyllä siinä on aika riittävästi perustetta sille palautumiselle ja maltille. Varsinkin tuossa 140km viikossa.
Jos 17-vuotias on juossut yhden kotimaisen maratonin, niin pitääkö heti rynnätä olympiakisoihin? Ihan oikeasti kokemusta isommassa ryhmässä juoksemisesta ja vaativimmissa olosuhteissa, ettei tule o-maratonilla kaamee pettymys.
"Ikärajat on höhliä"- on taas tosi lapsellinen ja "höhlä" kommentti ja se osoittaa vaan sen, että ne ikärajat on ihan hyvä olla.
On niitä ikärajoja ihan aiheellisesti muuallakin ( autolla ajo, viinan osto, pahojen elokuvien katselu) ja perinteisesti nuoriso pitää itseään jo 12-vuotiaana että kaikkea voisi ihan hyvin tehdä.
No lue nyt ensin mistä tässä on kyse, kyse ei ole nyt ollenkaan tuosta vauhdista.
Kyse siitä, mitä 17 -vuotiaan tytön elimistö kestää, ja mitä kestää aikuisen elimistö. Kun siinä on eroja. On myös ilmeisesti tuossa henkisessä puolessa, mitä olen tytön lausuntoja lukenut.
No, entä jos joku jää 5sekuntia olympia-tulosrajasta ; onko silloin tulosrajat ihan höhliä?
Mietipä mitä kestää vaikka alkoholia 17-vuotiaan elimistö, ja mitä 50-vuotiaan elimistö. Siinä ON eroja. Kärjistäen näin.
Ja ajalla 2.30 ei olympiakisoissa tule kun paha mieli ja kehno sijoitus.
kv. arvokisat on aina ihan eri juttu kun Suomen arvokisat, kuten todistaa vaikkapa pyöräilyn MM-kisat.
No ei varmaan 50 vuotiaana enää maratoneja voiteta, mutta ihmiset kehittyvät eri tavalla. Esim. Stefano Baldini voitti olympiamaratonin 33 vuotiaana ja teki ennätyksensä 2:07:22 35 vuotiaana ja Haile Gebrselassie saman ikäisenä 2:03:59. Sitten joku toinen saattaa tehdä parhaan juoksunsa vaikka 19 vuotiaana. Ja pikamatkoilla Pekingissä "ikämies" Gatlin 33v kaksi hopeaa. Että kyllä nykyisin ikähaitari menestymiselle voi olla hyvinkin laaja.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Montakin!
Yksi on aineenvaihdunta, tärkeinpänä energiatalous. Vanhempana ei "prosessit" kropassa toimi sillä vilkkaudella, kuin nuorena.
Jo nuoresta tuntuvalla kevyellä hölkkävauhdilla vanhus joutuu maitohapoille. Sitä vain huomaa, että eri tekijöiden summana oleva hapenottokyky on - ei nyt huono, vaan surkea.
Ja se toipuminen - eli palautuminen. Ei tapahdu yhden, eikä kahdenkaan yöunen aikana.
Asian havainnollisti minulle muinoin baaritiskillä keski-ikäinen mies, kun armeija-aikana junaa odotellessa käväisin asemaravintolassa paukuilla.
Hän totesi: "Juo nyt kun vielä olet nuori. Jos aamulla on krapula, niin se on hävinnyt iltapäivään mennessä.
Minun iässäni krapula kestää päiviä."
Jep! Aika helposti tulee näillä ikävuosilla noita periksi antamisia (itsensä säälimistä).
Mutta kun tuo kroppa ei aina ole samaa mieltä kuin tahto. Minäkin uskoin (eli ei ollut sen puutetta), että ennen rautakanki katkeaa kuin minulta akillesjänne.
Mutta niin vaan viime keväänä sulkapallopelissä siitä repeili säikeitä (onneksi ei katkennut kokonaan). Kun kuukkelilla ryhdyin etsimään selitystä moiselle mahdottomuudelle, niin siellä kehdattiin väittää, että vanhemmiten kudokset (mm. jänteet) haurastuvat.
Siinäpä sitten meni kesän kuntoilut, joten saatoin hyvällä omallatunnolla siirtyä pulla-mössö linjalle. Ja sillä ollaan vieläkin.
Oma vaatimaton taaperrus viisikymppisissä Joutsenossa sai kuitenkin ylimääräistä hohtoa siitä, että tulipa oltua samassa kisassa todistamassa Alisan hienoa suoritusta. Enkä tullut edes ihan kierroksella (13 km) ohitetuksi...Useamman kerran tultiin vastakkain ja kevyeltä näytti meno.
Lähdössä Alisa lähti heti paukusta kärkeen ja urheilukenttää kierrettäessä kuuluttaja vielä muistutti naisten reittiennätyksen olevan Sari Juntusen hyvä 2.43. Ei varmaan kukaan siinä vaiheessa uskonut, että 10 min. lähtisi siitä pois.
Kirjanmerkit