Allroad, Enduroad, Adventure bike, ehkä myös GG

[Isä nitro]

No niin. Kyse on siis pyöristä, joista saatetaan käyttää nimitystä allroad, enduroad, adventure bike ja toisinaan myös Gravel grind. Nämä filot leijuvat jossain maantiepyörän ja cyclocrossin välimaastossa osan pyörien painottaessa maantieominaisuuksia, kun toiset taas viettävät enemmän maaston suuntaan. Itseäni kiehtoo ajatus pyörästä, joka soveltuu maantiellä ajeluun, mutta jolla kehtaa mennä hiekkateille ja helpommille poluille. Työmatkoille tuntuisivat sopivan erityisen hyvin. Englanninkielisissä julkaisuissa (kuten Bicycle times, BikesEtc ja Cycling plus) näitä on kovasti esitelty viime aikoina, mutta tuntuvat olevan meillä vielä aika harvoin puheena. Gravel grinding ketjussa on jokusta esitelty, mutta siellä tunnutaan keskittyvän enemmän teräsrunkoisiin hiekkatien nielijöihin.

Mutta tässäpä jokunen hiilikuiturunkoinen vaihtoehto, jotka edustavat omien mallityyppiensä kärkeä. Vaihteistona on tyypillisesti Ultegraa ja hydraulista levyjarrua a la Shimano. Thru-axlea edessä, toisinaan myös takana. Keskiön seutu sangen jämäkkää tekoa keskiön ollessa cycloja alempana. Painoa on alle 9 kg, toisinaan hitusen yli 8 kg.

GT Grade Carbon – niittänyt todella paljon kehuja monipuolisuudestaan niin asfaltilla kuin hiekalla. Ulkonäkö tuntuu jakavan mielipiteitä. Ensiasennusrengastus (28 mm Continentalit Grand Sport Race) kuvioineen viittavat hieman asfaltin suuntaan. Tälle on oma ketjunsa tälläkin palstalla. Muista poiketen tarjoaa koko matkalta ulkoisen vaijerikaapeloinnin.

Jamis Renegade Expert/Elite – Englannin Evans myy, meillä ei ilmeisesti enää edes Intersport. Tätäkin on kehuttu erinomaiseksi etenkin ottaen huomioon varustepaketin ja hintatason välisen suhteen. Kiinnikkeet lokareille löytyvät, samoin tavaratelineelle. Ottaa vastaan edellistä leveämpää kumia. Ensiasennuksena Clement Xplor USH 35c. American classicsin levy-Argentit ovat osa tasokasta pakettia.

Salsa Warbird – esitellyistä vaihtoehdoista korostaa soveltuvuuttaan erityisesti Gravel Grindingiin, mistä yhtenä osoituksena se, että hyväksyy jopa 44 milliset renkaat. Muista poiketen tarjolla SRAMin osilla, vaikka suurin osa ostanee tämän runkosettinä. Mutta että levyjarrua ja sisäistä kaapelinvetoa tarjolla tässäkin. Niin ja läpivetoakselia edessä ja takana.

Norco Search XR – kuka ties maastomaisin vaihtoehdoista. Vuoden 2015 väritys jakaa mielipiteitä. Myynnissä ilmeisesti Tampereella.

Genesis datum – minulle uusin tulokas, jossa muista poiketen Shimanon flat mount standard jarrujen asennuksessa. Firma kuuluisa teräsrungoistaan.

Minua viehättää pyörien väitetty nopeus, keveys ja väitetty monikäyttöisyys. Mutta ovatko nämä jokapaikanhöylät nerokkaita versatiili-veloja vai sittenkin kompromissipyöriä, jotka eivät ole oikeasti hyviä missään? Tässä olen esitellyt kuiturunkoisia, mutta jokaisesta esitellystä pyörästä löytyy myös huokeampaa alumiiniversiota. Että miltäs vaikuttaa?

[Isä nitro]

Hei!

Kiitos todella kiinnostavan ketjun aloituksesta. Tämähän on muutenkin melkein yhtä suosittu kuin "fiilistely läskillä" -ketju. Mutta nyt niitä pirulaisia testataan oikein porukalla seuraavassa Cycling + aviisissa. Ei ollut tosin tarkempaa tietoa ovatko hiilikuitua, alumiinia, titaania vai terästä.


Sent from my iPad using Tapatalk HD

[jarit]

Geometria, geometria, geometria
Tässähän on kyse fillarista jolla ajetaan oikein pitkiä siivuja, joten perinteinen takapuolituntuma on se joka ratkaisee. Itse lähestyin tätä samaa kysymystä cyclocrossin puolelta ja etsin fillarin joka vastaa lähinnä maantiepyöräni geometriaa. Kysessä oli enemmänkin "ajokauden jatkaminen" syksyn ja talven suuntaa ja mahdollisuus aloittaa aikaisemmin keväällä. Tietyllä tavalla kyse oli kakkos-pyörästä, joka tulee näkemään hiekkaa & kuraa & pakkasta, joten jätin kuidun & muut hifi-osat pois. Päädyin Spessun Cruxiin. Valintaan toki vaikutti läheisen luotettavan kivijalkakaupan tiukka tarjous

[Isä nitro]

Juuri noin. Geometria.

Crux kuuluu tähän joukkoon, ja saahan sitäkin kuituisena. Tarkoitus ei ollut rajata muita valmistusmateriaaleja pois, jostain syystä olen itse päätynyt että kuitua sen pitää olla. Nyt ovat vain kauppiaiden laarit olleet tyhjiä ainakin minun koossani jo pitkään.

[jakkok]

Oma cyclocrossi on ollut kovassa käytössä ja ihastuin kyllä päivitystarpeiden edessä tähän hieman enemmän maantiemaiseen pyörätyyppiin.

Jamis renegadesta ei tosin 2015 vuosimallista ollut kuin hiilikuituisia versioita, joten päädyin tuohon huokeampaan expert versioon. Jotenkin tuntuu jo nyt etten tule pettymään päivityksiin.

Pidempi wheelbase, kuiturunko, ja hyd.jarrut

[Isä nitro]

Oma cyclocrossi on ollut kovassa käytössä ja ihastuin kyllä päivitystarpeiden edessä tähän hieman enemmän maantiemaiseen pyörätyyppiin.

Jamis renegadesta ei tosin 2015 vuosimallista ollut kuin hiilikuituisia versioita, joten päädyin tuohon huokeampaan expert versioon. Jotenkin tuntuu jo nyt etten tule pettymään päivityksiin.

Pidempi wheelbase, kuiturunko, ja hyd.jarrut

Renegadet ovat menneet uusiksi vuodelle 2016. Sieltä löytyy myös rautaa, ja ainakin hiilikuitupuolella myös takapää on nyt thru-axlella (12 x 142 mm)

http://www.jamisbikes.com/usa/renegadeseries.html

Tällä hetkellä listani kärjessä on kyllä ensimmäisessä viestissä mainitsemistani juuri tuo Jamis Renegade ja etenkin Elite, etenkin jos tulee olemaan yhtä maltillisesti hinnoiteltuna kuten 2015 mallit. Verottajalta tuli eilen sopivasti mieluista viestiä.

Sopiiko kysyä, että ostitko omasi Evanscyclesistä ja menikö kaikki ok?

[anssijokunen]

Open Cyclesin U.P. eli Unbeaten Path - oisko se siinä!!???

[TetedeCourse]

GT Grade pyyhki muilla taasen lattiaa tuossa Cycling+ -lehden testissä - taitaa itse asiassa saanut aina 5 tähteä kaikissa arvioinneissa, joihin Grade on osallistunut.

Jos pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi pyörä Grade täyttäisi helposti kaikki tarpeet - ajelen sillä asfalttiteitä maantielenkkejä (on mulla Cervelokin), hiekkatietä (on mulla cyclocrosskin), juuri palasin Ranskasta, jossa ajelin 8 päivää nousuja ja laskuja - ajelin Gradella ja se toimi sielläkin hienosti. Pikkaisen on painava ylämäkiin, mutta 28 mm renkaat ja hydrauliset levyjarrut tekivät alamäkiajelusta nautittavaa.

[jakkok]

Renegadet ovat menneet uusiksi vuodelle 2016. Sieltä löytyy myös rautaa, ja ainakin hiilikuitupuolella myös takapää on nyt thru-axlella (12 x 142 mm)

http://www.jamisbikes.com/usa/renegadeseries.html

Tällä hetkellä listani kärjessä on kyllä ensimmäisessä viestissä mainitsemistani juuri tuo Jamis Renegade ja etenkin Elite, etenkin jos tulee olemaan yhtä maltillisesti hinnoiteltuna kuten 2015 mallit. Verottajalta tuli eilen sopivasti mieluista viestiä.

Sopiiko kysyä, että ostitko omasi Evanscyclesistä ja menikö kaikki ok?

Jep nii on uutta mallia tulossa. Juuri tuolta evansilta tilasin. Pyörä ei ole vielä saapunut, mutta viestinvaihto sujunut kyllä ja aiemmat Evansin tilaukset on kyllä menny mulla hyvin.
Tosin 10pv voi mennä toimituksessa!

En malttanu olla tilaamatta ku puottivat nii tuon 2015 mallin hintaa ja tuota kuolannu

[Isä nitro]

Mukava kuulla positiivisia käyttökokemuksia Evansista. Siellä myydään myös GTtä. Ja norcoa. Ja... Mutta jahka saat filon, niin pistä hyvä mies kokemuksia.

GT tosiaan näytti näreet C+n no 299ssä (huhtikuu 2015). Ja kaikkialla on yksipuolisesti kehuttu (ainakin tuota hiilikuiturunkoa). Ainoa seikka, jota on pohdittu ja joka minuakin mietityttää on tyre clearance. Cyclossani en ole koskaan tainnut käyttää 33 mm leveämpiä gummeja, mutta tulevaisuuden optioille olisi hyvää suoda mahdollisuus.

Mutta Cycling plussan ensi numerossa (on oleva no 306) on luvassa testi, jossa on mitä ilmeisemmin kaikki ketjun alussa olevat pyörät ja muutama muu lisää. Runkomateriaalista ei tosin puhuttu mitään.

[Isä nitro]

Olipas komea peli tuo U.P. Onneksi on hinta laitettu ainakin jenkkilässä tarpeeksi korkealle, että veronpalautuksilla ei osteta edes runkoa.

Listassani oli Warbird. Kyselin sitä Charlie the bikemongerilta. Koska oletan että kyse ei ole liikesalaisuudesta, niin kerrottakoon että Warbirdin pelkkä hiilarirunko olisi maksanut 1999 puntaa! Se on tämän päivän kurssin mukaan 2875 euroa.

[TetedeCourse]

Mutta Cycling plussan ensi numerossa (on oleva no 306) on luvassa testi, jossa on mitä ilmeisemmin kaikki ketjun alussa olevat pyörät ja muutama muu lisää. Runkomateriaalista ei tosin puhuttu mitään.

Tuon Cycling+:n tulokset:

[jakkok]

Tuon Cycling+:n tulokset:
*nips

Harmillisesti pikselöityy tuo kuva...

[jarit]

Road cc juttu joka on julkaistu reilu viikko sitten.
http://road.cc/content/buyers-guide/...s-plus-11-best

[Isä nitro]

Cycling plussan nettiversio on siis jo saatavilla. Minulle kun tulee laatikkoversio, niin se kestää tovin saapua Brittein saarilta tänne. Lehden saa tosin kuettua, mikäli omistaa Helmet-kirjastokortin (pääkaupunkiseudun). Sen verran sain selvää, että GT vei tosiaan taas potin. Pitäisiköhän sitä jo uskoa...

Nyt lenkille.


Sent from my iPad using Tapatalk HD

[Ulkorengas]

Ennenkin olen ihmetellyt maantiepyörien eri tyylisuuntien väitettyjä eroja geometriassa, mutta en ole ilmoitetujen arvojen perusteella osannut pyöriä tiettyyn kategoriaan sijoittaa.

Road CC:
"For a start, gravel and adventure bikes aren’t simply rebranded cyclo-cross bikes. While there’s no single blueprint that adventure bikes follow, they generally sit between an endurance road bike and a cyclo-cross race bike, if anything leaning more towards the former. They’re designed with longer wheelbases, so they’re stable on the road and when riding over an unpredictable surface like gravel, and provide comfort over long distances. The geometry is more relaxed than a race bike, the head angle slacker and the head tube often taller. The bottom bracket will usually be a little lower than a cyclo-cross bike."

Minun heikolla kielitaidolla ymmärrän tuosta, että kyse ei pitäisi olla uudelleen nimetystä cc:stä, vaan erona geometriassa olisi mm. pidempi akseliväli, pidempi ja loivempi emäputki ja keskiö alempana kuin cc:ssä, jolloin pyörä on mukavampi ja rauhallisempi ajettava huonolla tiellä.

Vertasin Gt Gradea Konan Jakeen, Jake the Snakeen ja Private Jakeen sekä Genesis CdA20:n ja Croix De Feriin. Gt:n geometriasta löysin havaittavia eroja vain emäputken kulmasta (n. 1,5 astetta loivempi, Gt:n offsetista ei tietoa ) sekä reachistä ja stacista (n. 1 cm pienempi). Genesiksen pyörät luokitellaan adventure-sarjaan, mutta geometrian yhtäläisyys Konan malleihin on vahva. Tosin Rovekin (GG) on hyvin lähellä Jaken mittoja. Adventure-Genesiksen akseliväli on jopa noin sentin Konaa lyhyempi, vaikka Jakea eri versioissaan ei muuksi kuin cc:ksi luokitella. Vain Private Jaken, jonka pitäisi kai olla ns. kireämpi kuin perus-Jake, akseliväli on samanlainen Genesikseen kanssa.

Tietysti otos on suppea, mutta jos geometria on näiden pyörien juttu, mistä sen tunnistaa ja onko esim. Konan cc-pyörät pidemmillä matkoilla epämukavampia kuin adventure-luokituksen saaneet pyörät?

[jakkok]

^ Aika samanlainen on Jake the snaken geometria tuon renegaden kanssa myös.

Varmaan nuo muutokset onkin merkkikohtaisia. Renegadea kun vertaa Jamiksen CC-pyöriin, nii näkyy nuo wheelbase yms. erot...

[Isä nitro]

Tietysti otos on suppea, mutta jos geometria on näiden pyörien juttu, mistä sen tunnistaa ja onko esim. Konan cc-pyörät pidemmillä matkoilla epämukavampia kuin adventure-luokituksen saaneet pyörät?

Eikös geometria ole kaikkien pyörien juttu? Mutta mainitsemasi akselivälit, emäputket ja keskiöt näyttäisivät olevan seikkoja, jotka asettavat nämä tosiaan maantieracerin ja cyclon väliin. Noiden merkitys (epä)mukavuuteen on sitten ihan toinen juttu. Yhtä voi tavoitella paperilla ja sitten toista saavuttaa käytännössä. Olen jonkun verran yrittänyt perehtyä näihin geometrioihin, ja yhden asian olen mielestäni oppinut: kyse on kokonaisuudesta, johon geopolitiikan lisäksi vaikuttavat satulan asennon ja stemmin pituuden lisäksi vielä kiekot ja gummit. Ja kuljettajan mieltymykset. Viime kädessä kyse on testeissäkin aina siitä, että joku ne kirjoittaa. Yleensä se on kai ihminen, joka sitten kokee asiat jollain tavalla. Mutta että lähtökohdan valinnalle nämä geometriat kuitenkin antavat, ja niitä itsekin tuijotan.

Sitten mitä tuleen noihin luokituksiin (onko allroad, enduroad tai gravel grinder vaiko mikä) niin näillähän sitten voi spekuloida loputtomiin, ja luoda erilaisia tarpeita joihin kaltaiseni hölmöt haksahtavat. Salsa Warbirdin yhteydessä korostetaan gravel grinding-luonnetta, kun taas (muistaakseni) Genesis haluaa vaieta Datuminsa yhteydestä juuri tähän lajityyppiin. GT käyttää nimeä enduroad. Minun lähtökohtani tässä pyörätyypissä on se, että ajan nyt cyclolla vähän eri käyttötarkoituksessa kuin mihin se on ihan aluperin tarkoitettu. Kyllähän silläkin eteenpäin pääsee. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin esimerkiksi Ridley tekee edelleen perinteistä cyclogeometriaa, kun moni valmistaja on vienyt omia cyclojaan kohti tätä juuri tätä allroad/enduroad/adventure etc. tyyppiä

Minua puhuttelevat, ainakin paperilla, juuri näiden otsikossa mainittujen vehkeiden taipuminen työmatkatykityksen lisäksi ajeluun varsinaista maastopyöräilyä helpommissa olosuhteissa, kuten hiekkateillä. Lisäksi olisi mukava ajella rospuuttoaikaan ihan maanteillä, jotka alkavat olla paikoitellen aika huonossa kunnossa. Ja toisinaan haluan tehdä pitkiä päiviä satulassa. Lisäksi en jaksaisi raahata hirveästi kiloja mukanani, joten olen päätynyt hiilikuituun. Väittävät niiden olevan vielä mukavia, mitä taas rautapuolen miehet ehkä syystäkin epäilevät. Tulipa taas.

[Ulkorengas]

Taitaa tosiaan olla niin, että kun luodaan tuollaisia määritelmiä/luokituksia, koen pettymyksiä kun en huomaa niitä juttuja mitä toimittajat ja markkinamiehet huomaa/on huomaavinaan. Tällainenkin tuli vastaan:
Roadhouse ei ole mikään takakireä kisakone, vaan astetta rennommalla geometrialla varustettu luottokumppani pitkille ja nautinnollisille maantieajeluille. Kisapyöriin verrattuna Roadhousessa on korkeampi emäputki, lyhyempi vaakaputki ja reach -mitta, loivemmat ohjauskulmat, matalampi keskiö, pitempi takahaarukka ja enemmän tilaa leveämmille renkaille.
http://www.bikeshop.fi/Kona_Roadhous...RH/&listpos=29

Ihan samoja lukuja geometriataulukko näyttää tuolle kuin muillekin krossareille, joten lieneekö niihin päteä samat määritelmät kuin Roadhouseen.

Tuossa muuten ei tarvitse kinata teräksen ja hiilikuidun paremmuudesta, kun on tarjolla molemmat samassa paketissa. Ihan kiinnostava pyörä sinänsä, vaikka tuollaiselle ei nyt tarvetta olekaan.

[Ulkorengas]

Sattuipa silmiini Fillari-lehti 2/15, jossa tuunataan Bianchi Zolderista vakiota maastokelpoisempi. Lainaus jutusta: "Maailmalla kohkataan gravelgrindereistä, jotka ovat melkein samanlaisia kuin krossarit. Suurimpana erona ovat loivempi ohjauskulma ja pidempi akseliväli. Muutoksilla haetaan vakautta pehmeällä pinnalla ja ajamisen helppoutta. Ilkeästi voisi sanoa, että saadaan aikaiseksi pyörä, joka on hidasliikkeinen ja muutenkin kankea vastaamaan ajajan liikkeisiin. F-lehden testiniilot eivät silti tähän päivään mennessä ole ajaneet paremmalla yleispyörällä kuin kisatyylinen krossari. Ainakin kun on kyseessä urheilullinen harrastepyöräily."

Miten te, jotka olette näihin gg tai adventurepyöriin perehtyneet, asian koette?

[Isä nitro]

Minulla ei ole (vielä) ko. pyörätyyppiä, mutta netissä ja lehdissä olevien käyttökokemusten ja testien mukaan Fillarin mainitsemat seikat eivät ole olleet ongelma. Heidän kommenttinsa eivat taida kuitenkaan perustua kokemukseen vaan puhtaasti spekulaation.

Hieman on pelottanut pikemminkin kritiikin vähäisyys ja kova hehkutus. Työssäni olen havainnut, että näillä seikoilla usein peitellään jotain...

[Isä nitro]

Genesis Datum 30 on koeajettu:

http://road.cc/content/review/161471-genesis-datum-30

Pyörä edustaa siis sitä maantiepyörämäisintä sektoria, ja jutun mukaan taipuu tietysti hiekallekin. Genesikseen on istutettu sähkö-Ultegrat, mikä osaltaan nostaa hintaa 4600 euron paikkeille. Tosin vielähän sitä ei edes saa. Ja missä muussakaan taas olisi säästetty kuin kiekoissa, kun alle on laitettu halpis-Fulcrumit. Itse olen päättänyt, että seuraavassa käyttöpyörässä on Ultegrat, tai vaihtoehtoisesti SRAMin forcet. Sähkölaskua olen puolestani pyrkinyt vähentämään (siinä onnistumatta).

[ealex]

Sattuipa silmiini Fillari-lehti 2/15, jossa tuunataan Bianchi Zolderista vakiota maastokelpoisempi. Lainaus jutusta: "Maailmalla kohkataan gravelgrindereistä, jotka ovat melkein samanlaisia kuin krossarit. Suurimpana erona ovat loivempi ohjauskulma ja pidempi akseliväli. Muutoksilla haetaan vakautta pehmeällä pinnalla ja ajamisen helppoutta. Ilkeästi voisi sanoa, että saadaan aikaiseksi pyörä, joka on hidasliikkeinen ja muutenkin kankea vastaamaan ajajan liikkeisiin. F-lehden testiniilot eivät silti tähän päivään mennessä ole ajaneet paremmalla yleispyörällä kuin kisatyylinen krossari. Ainakin kun on kyseessä urheilullinen harrastepyöräily."

Miten te, jotka olette näihin gg tai adventurepyöriin perehtyneet, asian koette?

Päinvastoin, tietenkin.

Itselleni oma Surly Straggler on vähän niin kuin läskipyöräversio maantiepyörästä, millä taittuu huonompikin tie oikein mukavasti. Myös helpolla polulla sillä on mukava käydä, ainakin melkein. Nimittäin pitkästä akselivälistä huolimatta siinä on ”toe overlappia” mikä yhdistettynä lokareihin häiritsee maastossa oikein kunnolla…

[tiaalto]

Sattuipa silmiini Fillari-lehti 2/15, jossa tuunataan Bianchi Zolderista vakiota maastokelpoisempi. Lainaus jutusta: "Maailmalla kohkataan gravelgrindereistä, jotka ovat melkein samanlaisia kuin krossarit. Suurimpana erona ovat loivempi ohjauskulma ja pidempi akseliväli. Muutoksilla haetaan vakautta pehmeällä pinnalla ja ajamisen helppoutta. Ilkeästi voisi sanoa, että saadaan aikaiseksi pyörä, joka on hidasliikkeinen ja muutenkin kankea vastaamaan ajajan liikkeisiin. F-lehden testiniilot eivät silti tähän päivään mennessä ole ajaneet paremmalla yleispyörällä kuin kisatyylinen krossari. Ainakin kun on kyseessä urheilullinen harrastepyöräily."

Miten te, jotka olette näihin gg tai adventurepyöriin perehtyneet, asian koette?

Ei muuta kun juttumatkalle Pohjois-Karjalaan! Parivertailuun joku kisakireä Ridley ja kankea ja muutenkin ihampaska grainderi. Reitiksi parisataa kilsaa soraa pittoreskeissa vaaramaisemissa yhdeltä istumalta niin eiköhän tästäkin totuus selviä. Ja mikä hitto on yleispyörä, anyway?

[Ulkorengas]

Päinvastoin, tietenkin.

Itselleni oma Surly Straggler on vähän niin kuin läskipyöräversio maantiepyörästä, millä taittuu huonompikin tie oikein mukavasti. Myös helpolla polulla sillä on mukava käydä, ainakin melkein. Nimittäin pitkästä akselivälistä huolimatta siinä on ”toe overlappia” mikä yhdistettynä lokareihin häiritsee maastossa oikein kunnolla…

Stragglerin akseliväli on kyllä lyhyt krossareihinkin verrattuna. Tai enintään samaa suuruusluokkaa. Edes keulakulma ei ole loiva.

Vuoden 2012 testissä Felt FX65 sai hyvät arviot, vaikka on krossariksi pitkä. Itse asiassa mittojen puolesta se pitäisi olla gg tai adventure. Tiedä näistä ja onko ylipäätään sentin ero akselivälissä niin merkittävä, että se luokittelee pyörän johonkin toiseen luokkaan.

[Isä nitro]

Ei muuta kun juttumatkalle Pohjois-Karjalaan! Parivertailuun joku kisakireä Ridley ja kankea ja muutenkin ihampaska grainderi. Reitiksi parisataa kilsaa soraa pittoreskeissa vaaramaisemissa yhdeltä istumalta niin eiköhän tästäkin totuus selviä. Ja mikä hitto on yleispyörä, anyway?

Kuka sinne haluaa mennä? Ja vielä Ridleyllä?


Sent from my iPad using Tapatalk HD

[ealex]

Stragglerin akseliväli on kyllä lyhyt krossareihinkin verrattuna. Tai enintään samaa suuruusluokkaa. Edes keulakulma ei ole loiva.

Riippuu, mitä kokoa katsot. pienemmät ovat pitempiä, 64-kokoinen onkin jo lähempänä krossari-geometriaa, paitsi BB korkeus…

54-kokoisen Stragglerin (oma) Reach on 396,3mm. 59-kokoisen (suurin) Ritchey SwissCrossin – 391mm.

Voisiko myös olla, että katsot ”muodikkaampia”, GG geometrialla olevia krossareita?

[stenu]

Surlyn pitkät reach-mitat johtuu pääasiassa niiden lyhyistä emäputkista ja se ei varsinaisesti kerro akselivälistä. Lisäksi noissa on sellainen ero, että Surlyn koko on keskiöstä vaakaputken päälle ja Ritsin satulaputken päähän. Eli 54-senttinen Surly vastaa kokona noin 57-senttistä Ritsiä, jos verrataan toisiaan vastaavien mittojen mukaan.

[Ulkorengas]

Riippuu, mitä kokoa katsot. pienemmät ovat pitempiä, 64-kokoinen onkin jo lähempänä krossari-geometriaa, paitsi BB korkeus…

54-kokoisen Stragglerin (oma) Reach on 396,3mm. 59-kokoisen (suurin) Ritchey SwissCrossin – 391mm.

Voisiko myös olla, että katsot ”muodikkaampia”, GG geometrialla olevia krossareita?

Fillarin 6-14 krossaritestissä oli Canyon InifliteAL 8.0, Felt F5X, Focus Mares AX 3.0, Kona Jake The Snake, Rose Pro Crossa-3100, Stevens Vapour ja Trek Boone. Kaikki koossa 54-56-L. Akselivälit oli 101.1-102,9. Lyhin oli Stevensissä, pisin Konassa. Keskiarvona 102,0.

Ohjauskulmat oli 70,5-72 astetta. Focuksessa oli 70,5 astetta. Trekissä, Feltissä ja Canyonissa 72 astetta. Keskiarvo 71,6 astetta.
Nuo lienee krossarigeometriaa?

Straggler 54 akseliväli on 1016,5 ja ohjauskulma 72,0.

Mitä enemmän näitä lukuja pyörittelen, sitä vähemmän löydän gg/adventurepyöriä krossareista erottavia tuntomerkkejä. Toki eroja pyörien ominaisuuksissa varmasti on, mutta ne ei perustu ko. luokituksiin.

En voi välttyä ajatukselta, että koko juttu on markkinamiesten/-naisten keksintöä. Ehkä cyclokross käsitteenä ei puhuttele riittävästi niitä kuluttajia, jotka eivät välitä kisaamisesta mutapellolla, vaan haluavat nautiskella ajamisesta rauhallisilla pikkuteillä. Vähän sama juttu, kun autojen markkinoinnissa katumaastureista tuli jossain vaiheessa crossovereita.

[stenu]

Konan kuiturunkoissa krossareissa on vähän kisaisempi geo kuin niiden alukrossareissa, joten ne eroavat Rovesta enemmän. Alurunkoiset Konat ovat ovat lähempänä GG-pyörää. Major Jakessa on sentin lyhyempi takahaarukka ja melkein sentin korkeampi keskiö kuin Rovessa.

Ns. jenkkigeometrian krossarit ovat perinteisesti olleet pidempiä ja matalampia kuin eurokrossarit jo kauan ennen kuin kukaan puhui GG-pyöristä mitään. Nykyään krossareiden ajettavuutta painotetaan geometrioissa enemmän kuin helppoa kannettavuutta ja maavaraa of cambereissa, joten monet euromerkitkin ovat muuttaneet geometrioitaan enemmän jenkkityylin mukaiseksi eli lähemmäs GG-pyöriä. Vanhemmat Ridleyt ovat tyyppiesimerkkejä siitä, millainen on perinteinen eurotyylinen kisakrossari. Rungot olivat lyhyitä ja korkeita ja bb-droppia oli vain 60 mm tai allekin. Fillarilehden testiniilojen kommentti on musta vähän ennakkoasenteinen.

All Road tms. -pyöriä, jotka mä miellän pyöriksi, jotka on suunniteltu 32-millisille slikseille, kannattanee taas verrata geometrioidensa suhteen maantiepyöriin, jotka ovat niiden perinteisen tyylin kilpailijoita, jolloin taas huomaa, että All Road -pyörässä takahaarukka on pitempi (Roadhouse 422, Zing CR 410).

Siitä, että onko noilla eroilla oleellista vaikutusta pyörien ominaisuuksiin voi olla montaa mieltä, mutta kyllä paperilla yllättävän pienetkin erot voivat vaikuttaa pyörän tuntumaan niin, että erot huomaa. Ja jos verrataan ääripäitä eli Rovea ja Zingiä on eroa ajo-ominaisuuksissa jo varmasti niin paljon, että kukaan ei voi olla huomaamatta, vaikka molemmissa olisi kapeat sliksit alla.

E: Piti vielä lisätä, että Kona siis on hyvä esimerkki, koska niiltä löytyy koko skaala maantiepyörästä all road -pyörän ja krossarin kautta GG-pyörään. Eri valmistajien eri pyörätyyppejä vertailemalla eroja metsästäen sekoittaa vaan päänsä, koska hommaa sekoittaa pyörämerkkien väliset erot geometrioissa.