Jätkät ei vaan osaa! Tai ei ainakaan lue käyttöohjeita tai edes katsele niitä kuvia. Sitä liimaa (joka ei ole liimaa vaan vulkanisointiainetta) pitää levittää tasaisesti muttei liian paksusti ja - tässä siirrytään nyt osaamisesta excellenceen! - pitää jaksaa odottaa mielummin viisi kuin kolme minuuttia ja painaa paikka paikalleen vasta kun liima tuntuu täysin kuivalta. Painellaan keskustasta reunoihin päin eikä pidettä kiirettä sen muovikalvon repimisessä ja kun revitään, taitetaan se keskeltä halki ja revitään ulospäin.

Eihän touhussa rahallisesti ole suurtakaan järkeä eikä sekajätteenkään määrä sisureita paikkaamalla merkittävästi vähene, mutta kun mä en teknisempiä pyöräjuttuja opi handlaamaan ikinä niin on kiva että tunnen osaavani edes tämän...


Renkaani puhkesi viimeksi iltapäivällä lyhyen maantilenkin lopussa eli kelvisiirtymällä, kuinkas muuten. Kuului kaamea pamaus jonka lähdettä ei tarvinnut kääntyä katsomaan ja kun kävelin muutaman metrin taaksepäin. osoittautui rengasrikon aiheuttajaksi nuolenkärkimäisen terävä muovinkappale. Onneksi aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä, rengas oli jo tulossa käyttöikänsä päähän ja Ultremo lienee maailman helpoin rengas.

Ihmiselle taitaa jossittelu olla kuitenkin sen verran ominaista että ehdin jossitella että olisin voinut ajaa Hakunilantien sijaan Rajatien kautta kulkevaa reittiä ja että olisin voinut ajaa vähän vasemmalta tai vähän oikealta enkä juuri siitä mistä ajoin...