1. Kierros: Ei perhana nää ajjaa kovvaa. Alkaa hapottaa ja hengästyttää heti ekan nousun jälkeen.
2. Kierros: Porukka alkaa kadota näkyvistä. Alkaa oksettaa, jatkuvasti pitää hengittää suun kautta ja välissä koittaa nieleskellä.
3. Kierros: En kyllä tuu ennää. Ihan hullua touhua. Alan tutkiskella radan varrella olevia pusikkoja; missä kohtaa ois hyvä pysähtyä yökkäämään. Harkitsen jo vakavasti keskeyttämistä. Taino ehkä ajanki kunnes silmissä pimenee.
4. Kierros: Vauhti alkaa muistuttaa kävelyä. Takaa tulee ensimmäisellä kierroksella edessäni pahasti kaatunut kaveri. Jutellaan siinä tovi ajaessa, mietitään että jokohan päästään maaliin. Yhtäkkiä jaloissa on taas tuntoa. Kyllä tää on vedettävä loppuun, kun toikin vetää älyttömällä sisulla.
Maalissa: Perältä lähin, perällä lopetin, vaan piru vie oli hauskaa touhua! Jospa sittenki tulis vaikka kahen viikon päästä kokeileen.
Kotimatkalla: Pakko se on heti viikon päästä taas päästä ajamaan tonne!

Aivan huikea tapahtuma. Rata oli loistava, ja mieletön ilmapiiri. Just semmosta touhua missä on menoa ja meininkiä! Varmasti vielä tuplasti hauskempaa, kunhan saa kuntoa sen verran että on vähäsen vauhtiakin touhussa