Olen pähkäillyt jo jonkin aikaa, liittyäkö vähintäänkin kannatusmielessä jonkin pyöräilyseuran jäseneksi. Homma ei ole edennyt mm. siitä syystä, että toiminta vaikuttaa näin kuntoilijan näkökulmasta hieman hahmottomalta. Asun pääkaupunkiseudulla ja ajan suht säännöllisesti maantielenkkejä keväästä syksyyn, ja talvella sitten trainerilla omatoimista treenausta tai satunnaisia spinning-tunteja.
HePo tekee kaikille avoimine maantielenkkeineen ja pyöräretkineen hienoa työtä. Näkisin, että ne täyttävät jo sitä tarvetta, mitä peruskuntoilijalla usein on, eli sitä kautta löytää lenkkiseuraa ja saa ryhmäajokokemusta.
Mutta entäs muut seurat? Tuntuu siltä, että useimpien fokus on kilpapyöräilyssä joko maantiellä tai maastossa, eikä niinkään tavallisissa harrastajissa. Kuitenkin kun nyt esim. maantiepyöräilyssä eletään jonkin sortin buumia, luulisi että seurat vähintäänkin oman taloutensa vankistamiseksi olisivat kiinnostuneita tavisten kosiskelemisesta. Niin kuin joku tuolla TdH 2015 -ketjussa totesi, ainakaan pääkaupunkiseudun kuntotapahtumissa pyöräilyseurat eivät ole olleet kovin näkyvästi esittelemässä toimintaansa.
Miten aktiivisesti esim. CCH, ACT ja IK-32 järjestävät aktiivisille harrastajille kuntolenkkejä tai muuta toimintaa? Vai onko niin, että HePo pitää avoimilla lenkeillään harrastajat pois muista seuroista? Tarkoitus ei ole millään tasolla mollata tai vähätellä seurojen toiminnassa mukana olevia, vaan kyselenkin pikemminkin omaa tietämättömyyttäni.
Entä millaista seuratoiminta on muualla Suomessa kuntoilijoiden näkökulmasta? Onko paikalliseen seuraan kuulumisesta ollut etua?
Kirjanmerkit