Perjantaina lähdin töistä Keiniksen suuntaan. Lähdin ajamaan vanhasta muistista kohti palanutta taloa. Yläkaltsin jälkeen alkoikin melkoiset metsätyöt. Melkein puoli tuntia tuli kanniskeltua fillaria että pääsin vanhalle baanalle. Sen jälkeen pääsinkin uudelle asuinalueelle ja ranteet oli melko jumissa kivikkorytyytyksestä. Pahimmat kurakot pääsi vielä ajelemaan jäätä pitkin.
Seuraavaksi pitää päästä jonkun alkuasukkaan peesissä seuraamaan miten tuo pätkä kannattaa nykyään ajaa. Sen verran näkyi renkaan jälkiä että varmaan menee joku vaihtoehtoinen reitti.
Sunnuntaina kävin keppien kanssa keiniksessä ja useampi urhoollinen näkyi hiihtävän tallaantuneella uralla vapaata/pertsaa. Ilmeisesti vanhalla tykkilumibaanalla oli sen verran pohjia vielä jäljellä.
Kirjanmerkit