*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Tänään aamupäivästä vakiolenkillä pyörittäessä ei joutanut laskemaan morjenstus-prosenttia kun vastaan sattui tulemaan muutamassa isossa ryppäässä TdM-porukkaa. Mutta lapa nousi niin miehillä, naisilla, nuorilla kuin vanhoilla. Hyvän sään johdosta oli kyllä muutenkin varsin hyvin pyöräilijöitä liikenteessä.
Jumalauta! TriatloniCerveeloäijä morjesti mulle tänää ku olin satkun lenkil😎 ja muuten n. 30 pyörää tuli vastaan eikä kukaan muu morjestanu😁, mutta en mäkä😎
Toi on niin suomalaista;toisen ois tehtävä se tervehdys ensiks,et vois vastata sit siihen,kun en mä voi ensiks ,ja kun ei toi toinenkaa...
Tänään tuli Kainuun Prikaatin järjestämä yhteislenkki vastaan. Hieman oli raskaannäköiset kypärät vastaantulijoilla. Ajovaatteetkaan eivät olleet lycraa. Käsi kuitenkin nousi monella hymyssä suin.
Tällaisen aloittelevan maantiefillaristin näkökulmasta tervehtiminen lisää mukavasti harrastuksen imua ja tuo muutenkin hyvän mielen. Eilen Espoon suunnalla oli tässä mielessä erinomaiset olosuhteet. Ymmärrän toki esim. jos alamäessä kovemmassa vauhdissa keskittyy morjenstelun sijaan ajamiseen ja muuhun liikenteeseen. Alustava tuntuma on lisäksi se että muut kuin lycraan pukeutuvatsaattavat hämmentyä ajoturvallisuuden näkökulmasta liikaa mikäli vetää kättä lippaan.
Naiset moikkaa joo vähän huonommin, ehkä joku voisi kommentoida onko etikettikysymys vai pelkääkö tytöt että jätkät kaartaa perään
Myös vanhat äijät on heikkoja tervehtimään.
Muuten lapa nousee hyvin, esim. eilisellä 88 km lenkillä hyvin nousi käsi merkistä riippumatta: Trek, Cannondale, Bianchi, olikohan Canyon... Oli sitten maantiepyörää ja aerotankoakin. Moikkaan yleensä ensin. Kypärättömiä en moikkaa.
Kattelin Google Mapsistä oikeaa osoitetta ja huomasin että joku maantiepyöräilijä oli oikein päässyt Google-auton bongaamaksi. Eli 140:llä kohta Nuuttilantie. Sieltä ajoi eilen täysperävaunurekka, hiekkakuormaa. Mä just satuin kohdalle kun kuski aikoi kiihdyttää maantielle. Se huomas mut ja jarrutti, joutui pysäyttämään koko yhdistelmän mut sivutieltähän se olikin tulossa. Olisin itse joutunu jarruttaa melkein täpöillä, et siksi en oikein tietäkään voinut antaa. Pääsin siitä hyvin ohi, nostin kättä kiitokseks kun kuski joutuu yhdistelmänsä pysäyttämään et pääsee vapaapäivää (töistä livennyt) viettänyt kuluttaa kaloreita aurinkoon.Kuski vastas kohteliaasti, kuten aito rekkamies konsanaan.
Keskisormella?
Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla
Poluilla tulee morjestettua vastaantulijoita sukupuoleen katsomatta kun niitä on sen verran harvassa ja se tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta siellä se tappituntumalla ohittelu. Morjestan poluilla muita myös juostessa. Liikenteessä saa sitten olla koko ajan tassu ojossa joten tervehdin vain tutut tai jos joku nyt erityisesti minulle viittelöi niin tervehdin kohteliaasti takaisin nyökkäämällä päätä tai jotain muuta pienimuotoista.
Hianosti nousi lapa eilen 10 tuli vastaan ja 9 morjesti takas👍🏻
Parrakas herrasmies morjesti tänään Uudella Porvoontiellä nostamalla komeasti koko käsivarren. Itsellä oli sen verran hyvä pumppaus tangolta menossa, että en älynnyt vastata kuin normaalilla kädenavaukselle. Hyvä mieli tuli, morjestellaan toistekin!
Hei pyöräilijä, joka ajoi matkalla 13 Lappeenranta. Yhtyettä Venäjältä, palasivat kaupunkiin Viipurin 08.02.2015.
Maantielenkillä Sipoossa vastaantulevilta noin pariltakymmeneltä valkoisenviivanseuraajalta vaan noin puolet vaivautui vastaamaan tervehdykseeni. Aloin jo kyynistyä, kunnes isänsä kanssa lenkillä ollut n. 4-5 vuotias tyttö kolmipyörällään nosti mulle reippaasti kättä. Morjestin tietysti takaisin!
Einarin polkupyörä - http://youtu.be/ZWnFCTu2ZHA
Eilen leikki-brevettiä ajellessani tuli Ruskontiellä vastaan maastopyöräilijä, joka juuri ennen kohtaamista yllättäen ojensi vasemman kätensä kunnolla sivulle. Kävin liian hitaalla, että olisin ymmärtänyt reagoida muuten kuin nostamalla sormia hupulta. Olisiko pitänyt läpsäistä käteen? Nauratti kuitenkin niin, että moikkasin seuraavat 20km kaikki vastaantulevat pyöräilijät.
Loppukilometreilla joku TuUlin asussa nyökkäsi ohittaessaan ja nyökkäsin takaisin, vaikka oli päivän ainoa tappio.
Toissapäivänä ajelin Pyhä-Luosto väliä pätkän. Huttutunurin nokalla tuli maastopyöräilijoitä vastaan. Kolme naista ja kaksi miestä. Sanoin kuuluvasti terve ja tuskin sain vastauksen. Toinen miehistä tuli pitkän ylämäen päällä vastaan ja sanoin terve kuuluvasti. Ei vastausta ja huikkasin jälkeen vielä uuden tervehdyksen ja sitten sain vastauksen. Olisi sitä voinut pysähtyäkkin ja muutaman sanan vaihtaa niinkuin hiihtäjät tekevät vähän syrjemmillä laduilla, mutta hiihto taitaakin olla vanhaa kulttuuria ja sen harrastajat osaavat käytäytyä. Ainakin täällä Lapissa. Savoillahuitojat ovat sitten erikseen.
Jos et aja et voi ottaa!
Ei ole mitään väliä, vaikka olisikin suuntamerkki. Tervehtimäsi tyyppi olisi silti iloinen kun tajuaisi, että läpsäisit tervehdyksen ja samoin toki silloin jos hän sitä juuri odottaa, joten win-win, kaikenlaisiin tervehdystä muistuttaviin kannattaa vastata.
Itse moikkasin viimeksi tässä lähipäivinä Laakson pään polulla vastaantullutta maastopyöräilijää. Olin juuri hankalassa ylämäki kivikossa vetänyt itseni nurin ja kiivetessäni uudelleen kyytiin ja jatkaessani matkaa joku tulikin vastakkaisesta suunnasta vastaan.
Porraspelleilijä, treenaa porraspelleilyn amatööricuppiin, sarja -tosi höpöt
-team Söpöshox
Olipa ilo ajella tänään Bodom-Lempäälä-Klaukkala-Helsinki kun toistakymmentä kuskia moikkaili iloisesti. Taisi täydellinen ajokeli auttaa... 😎
Tuli muuten tuosta ^^ edellä kuvaamastani tilanteesta mieleen, että kannattaa varsinkin kapeilla poluilla jos näette, että joku tulee vastaan ja tiedät, että välissänne on jompaankumpaan/molempiin suuntiin riskialtis kohta, odottaa, että toinen menee siitä ensin, jottei kumpikaan toisen kaatuessa lennä sen seurauksena kasan jatkoksi.
Edellä kuvaamassani tilanteessa ei ollut sitä riskiä, sillä olin jo tuon kompurointikohtani ylittänyt juuri kun ohitimme toisemme.
Porraspelleilijä, treenaa porraspelleilyn amatööricuppiin, sarja -tosi höpöt
-team Söpöshox
Minäkin olin noilla seutumilla polkemassa tänään ja aika pieni oli tervehdysprosentti, vaikka useita heilutuksia sainkin.
Kyllä sitä voi ketä vain morjenstaa. Myös niitä jotka polkevat vanhoilla mummofiloilla!
Se on sitten eri asia, tuleeko mitään elettä vastaukseksi.
Itsellä tuo mentaliteetti ollut aika usealla lenkillä ja ei siitä muuta haittaa ole ollut kuin hyvä mieli.
Siis mikä tämä tervehtimisjuttu on? Veneilijät tervehtii. No, venettä ajellessa on usein aika vähän tekemistä, toiseksi veneitä tulee vastaan harvakseltaan. Rekkamiehet tervehtii, ammatillinen juttu. Senkin ymmärtää. Mutta autoilijat eivät tervehdi toisiaan, tai motoristit (paitsi jotkut). Mutta siis pyöräilijöiden pitäisi tervehtiä? Tulee mieleen näihin muihin tervehtimisiin verrattuna, että kädet on kuitenkin pyöräilyssä aika tärkeässä osassa, ja jos jossain pääkaupunkiseudun vilinässä tervehtii kaikkia harrastajia, niin tulee ajaneeksi puoli lenkkiä yhdellä kädellä...![]()
Mutta joo, hyvä tietää että tervehtiä pitäisi, aina oppii jotain uutta. Jos se on "moi", niin minä en ainakaan mitään kuule kun on musiikit korvissa täysillä. Käden heilautuksen saatan huomatakin, mutta eipä ole niitäkään näkynyt siellä missä olen liikkunut. Muutama sama tyyppi sattuu joka kerran tulemaan vastaan, ja temposta ja varusteista päätellen taitavat olla ihan oikeita harrastajia ellei jopa kilpailijoita, mutta niin vaan kädet pysyy tangossa heilläkin.
Meinaan vaan että onko tuo oikeasti joku tapa, vai onko tämän keksinyt joku jolla muutenkin on tervehdykset niin sanotusti herkässä...? Vai ollaanko kaakkoissuomessa vaan ihan pihalla näistä asioista?
Hybridillä sain ajella vuosia ilman, että kukaan erehtyi tervehtimään, enkä kyllä sellaista odottanutkaan. Maantiepyörällä olen nyt muutamia lenkkejä ajellut, eikä kauaa mennyt kun joku tervehti. Kun en ollut moiseen tottunut niin en tietenkään ehtinyt vastata, oli reipas vauhti vielä alamäessä. Enkä kyllä edes muistanut tuolloin, että näillä maantiepyöräilijöillä oli tällainen juttu.
Kyllä se on tapa ainakin täällä Eteläsuomessa. Ja pohjoisempanakin olen tapaan morjestaa törmännyt. Ja lähes kaikki motoristitkin ainakin ennenvanhaan morjestelimme. Hyvä tapa, joka tuo yhteenkuuluvutta. Ei kait sitä tapaa nyt saatana ainakaan mollaamaan passaa ruveta. Ja maastossa vastaantulijat yleensä pysähtyy jopa juttusille, vaikka olisi outokin kohdattava. Kait tämän voi todeta vaikka tätä ketjua takaisinpäin kelaamalla. Kymmenen vuotta vanha ketju on tämä ja joku nöösi tulee avautumaan
Ollaan sosiaalisia. Eikösjoo?
onks pakko, jos ei haluu
Ei se yleistä ole, koska itseäni ei varmaan edes joka vuosi tervehditä. Välineet ja pukeutuminen ovat olennaisessa osassa tuota. Tuohon tuntuu kuuluvan, että esim. maantiepyöräilijät tervehtivät toisia maantiepyöräilijöitä, eivätkä esim. tällaisia sen satasen lenkin maasturilla heittäviä tyyppejä. Eli tästähän voidaan päätellä, että kyse on olennaisesti yhteenkuuluvuuden tunteesta ja samaistumisesta. Jos tieto siitä puuttuu tai yhteenkuuluvuutta ei ole, niin sitten eivät tervehdi.
Maasturilla ajavia harvemmin tulee nykyisin edes vastaan maanteiden varsilla tai hiekkateilläkään, ja toisaalta taas sitten luonnollisemmassa pyörän ympäristössä on paljon muutakin mietittävää, jos siellä nyt ketään edes kohtaa. Varmaan jotkut karkottavat tuolla tylsistymistään, kun ottavat ihmiskontaktia puurtamisen ohessa. Mutta itse saatan sanoa "päivää" tai "iltaa", jos jossain syrjemmällä hitaammassa vauhdissa tulee vastaan joku, kuten esim. metsässä polulla. Tosiaan se vastaantulijoiden määrä ja olosuhteet näyttelevät tässä suurta roolia. Moikkaan myös yhtä todennäköisesti jalankulkijoitakin noissa oloissa. Se on lähinnä kohteliaisuutta. Se on suurin piirtein sama kuin avaisi oven jollekin, joka sattuu siihen samaan aikaan. En välitä noista kategorioista, kuten että millä se toinen tulee vastaan, että onko silläkin läski vai crossari vai mikä.
orc biker muokkasi tätä : 10.08.2015 at 13.34
Itelleni tervehtiminen on osittain mainittua yhteenkuuluvuuteen liittyvää mutta osittain huonoon muistiin ja piirien pienuuteen liittyvää. Yhteislenkeillä on luultavasta vastaantulevaan maantiepyöräilijään törmännyt mutta kun ei millään muista ja sillä saattoi olla erivärinen paita päällä joten parempi moikata niin ei tuu sanomista. Ja jos nyt olis niin että vastaantulija oikeasti on muukalainen niin tervehtiminen toimikoon pienenä ystävällisenä eleenä joka saattaa auttaa muukalaista mukaan yhteislenkeille.
Leevi and the Leavings: Muotitietoinen
https://www.youtube.com/watch?v=UPzORKOmulA
--
Enimmäkseen vain istun, ja tuijotan papereita. Ja yritän selvittää, onko missään mitään järkeä. Yleensä ei ole. - Michael Kosterlitz
Vois toki olla että tervehtis laiskemmin jos tulis ajettua kelvollisia kilometrejä vuodessa, mutta kun on satunnainen sunnuntaiharrastelija niin jokainen maantielenkki on kuin kuparisen rikkoisi ja into on valtava moikata.
Vakiolenkillä 140:llä taas eilen kivasti moikattiin. Ehdoton ilonaihe on tietysti kauniin naisen tervehdys, asfaltti polttaa ja on paras päivä kesän lyhyenMoikkasin myös semmosta nojapyöräproukkoa muttei se vastannut. Ei haittaa, respect silti veti aikamoista vauhtia. Mikä piru toi nojapyörä oikein on, näytti ohjukselta kun oli semmoinen bulletin muotoinen istuttava koppi. Noissahan on jotkut kilpasarjat ja -standarditkin, aikamoinen laite. Bullitt
Sit oli 5 oranssipaitaisen aerotankojoukkueen porukka ja kiva jos lajin vakavasti ottavat noteeraa. Kovaa meni joukkue. Aikamoista vauhtia veteli myös maasturilla joku ja tietysti tervehdin. Voi sitä maantiepyöräilijä maastopyöräilijääkin moikata.
Tänään pikkulenkki Espoossa ja en edes tiedä montako pyöräilijää tuli vastaan, mutta yksikään ei vastannut tervehtimiseen... paitsi yksi pikkuskidi pikkusella maastopyörällään. Lämmitti mieltä. Saa niitä maastopyörälläkin lenkkejä ajavia tervehtiä, vaikka myönnän että on minullakin vaikeuksia ylittää se kynnys moikata sukkahousukansaa <g>
Kirjanmerkit