Yöttömän Yön ajo 18.6.2015
Yöttömän Yön ajo polkaistiin käyntiin vuosien tauon jälkeen juhannusaaton aattona 18.6.2015. Tällä nimellähän on nimittäin järjestetty maantiekilpailuja ja kuntoajoja aina seuran toiminnan alkuvuosista lähtien. Tällä kertaa tapahtuman luonteeksi valikoitui huollettu yhteislenkki, jonka aikana nautiskeltaisiin hyvästä tunnelmasta ja oivallisista maisemista. Yli-Kitkan kierros ei ole yleensä ollut lenkkiohjelmistossa Alakitkantien sorapinnan takia, joten siinäkin mielessä reitti oli jotakin hivenen erilaisempaa verrattuna normaaleihin asfalttitielenkkeihin. Toinen mauste tulisi Rukan mäkisistä tieprofiileista, joissa kovakuntoiset lenkkeilijät saisivat aukoa jalkojaan noin 100km verryttelyn jälkeen.

Porukat kerääntyivät hieman ennen ilta kahdeksaa Liikuntakeskuksen P-paikalle ja mukavasti väkeä saapuikin paikalle. Kaiken kaikkiaan letkassa ajoi illan ja yön aikana kaikkiaan 18 pyöräilijää, mikä on todella hyvä lukema meikäläisittäin. Vaikka vielähän joukkoon olisi sopinut vaikka tupla-, tai triplamäärä pyöräilyn ystäviä! Mutta kuka tietää, mihin tämä lähtee kehittymään. Oulussa samana iltana ajettava Yöpyöräily on sekin lähtenyt muutaman miehen yhteislenkistä liikkeelle ja tänä vuonna sen ajoi lähes 200 pyöräilijää. No, ehkä me emme ihan noihin lukemiin yllä täällä Koillismaalla, mutta se ei olekaan homman päätarkoitus.

Aluksi kerrattiin reitin luonne, merkkien näyttämiset, muut pelisäännöt ja kuinka letkassa ajetaan. Ilman toimivaa huoltoa reissusta ei olisi tullut niin onnistunutta kuin siitä tuli. Yöttömän Yön ajon huoltopäällikkönä toimi Ojalan Ellinoora (9v.) ja äitinsä Kaisa toimi hänen valtuuttamana autonkuljettajana. Hyvin huolto toimikin! Evästä oli riittävästi, kahvia olisi saanut kuulemma olla toiset 30 kupillista. Ensikerralla sitten..

Letka suuntasi taajaman alueelta kohti Rantalahtea ja Posion tietä. Loppuillan sateet olivat onneksi tauonneet ja keli selkeentyi mukavasti iltaa kohden. Mikä mukavinta, jatkuvat tuuliset kelit väistyivät myös ja matkaa saatiinkin tehdä melkeinpä tyynessä kelissä ensimmäiset 3-4h. Vasta juhannusaaton puolella virisi lievää etelänpuoleista tuulta. Yhden osallistujan matka ei lähtenyt ihan suunnitellusti, sillä vasemman puolen ajokenkä ei kiinnittynyt polkimeensa ei sitten millään. Kaikki oli kuitenkin pelannut ihan normaalisti kokoontumispaikalle asti? Ensimmäisen tauon aikana selvisi, että polkimen klossin lukitusmekanismin väliin oli tarttunut pieni magneetin pala, ilmeisesti liikuntakeskuksen pihalta. Erikoinen juttu! Sen jälkeen matka taittui kaikilta ilman ongelmia.

Mourusalmen sillalle saavuttiin n. 2h lähdön jälkeen, hivenen yli ilta kymmenen. Upeat Yli-Kitkan maisemat ottivat pyöräilijät vastaan Yöttömän Yön auringon paistaessa hattarapilvien raosta. Kerrassaan upea näky! Letka kääntyi kohti pohjoista Patoniementielle, suuntana Tolva. Juttua riitti ja letkassa kävi tasainen pulina - ajovauhti oli siis täsmälleen sopiva. Eikä näillä reissuilla olekaan mitään vauhtitavoitteita, vaan hyvän mielen tavoite! Tolvan kylään saavuttiin 23:10 ja huoltoautosta otettiin esiin evästä, joka maistuikin hyvin kaikille. Tarjolla oli kahvia, vettä, mehua, leipää tykötarpeineen, banaania, keksiä ja rusinaa.
Tolvan tienvarren kukinnot saivat kasteluvettä ylleen ja kyläläiset sattoivat tietysti hivenen ihmetellä, mikä ihmeen revohka tänne nyt pölähti yön siimeksessä?

Tolvasta jatkettiin kohti Hikkeränvaaraa. Asfalttitien pinta muuttui tälle pätkälle pinnaltaan roudan runtelemaksi. Maisemat olivat tosin huikean kauniit, kun yöllinen aurinko kajasteli järvivesien pintaan luoden autereista näkymää. Ilma oli happirikasta ja lämpötilakin pysytteli ihan siedettävissä n.+6...+10C lukemissa koko reissun ajan. Niin letka saapui sitten Alakitkantien risteykseen kellon näyttäessä puoli kahtatoista, kaartaen Hikkeränvaaran kupeesta kohti Kemijärventietä. Letkassa muisteltiin Rintajärven Riuskoja ja Hikkeränvaaran latuja.

Edessä oli siis n.12km hiekkatieosuus Alakitkantien muodossa. Ennakkoon tämä pätkä arvelutti hivenen, mutta tien pinta osoittautui oikein hyväksi torpparin asfaltiksi. Hivenen sen pinta "imi" rengasta, mutta sieläähän se oli - ainakin riittävän sileää ja kuoppiakin ehti väistelemään, kun porukka ajoi riittävällä välimatkalla toisiinsa. Itseasiassa osuus oli kirjoittajan mielestä koko reissun hienoin. Kurtin sukuklaanin asutuksilla saatiin jopa kannustusta ja aplodeja, mikä lämmitti mieltä erityisesti o/

Yhtään rengasrikkoa ei sattunut (onneksi) ja matka jatkui todella hyvällä rytmillä Kemijärventielle. Ohjainlaakereiden suunta käännettiin kohti Rukaa ja huipun silhuetti aukesi silmien eteen juhannusaaton puolella klo 00:10. Rukankylään kiivettiin Talvijärventien kautta, osan porukkaa kinnatessa serpentiiniä pitkin, toisten kiertäessä tietä pitkin. Kylässä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla, eikä ketään näkynyt missään. Hetken tauon jälkeen jatkoimme matkaa ja letka suuntasi kohti Juhannuskalliontien kipakkaa nousua. Sinne käännyttiin kellojen näyttäessä 00:34 ja maston tien mestarin tittelin nappasi aivan omassa luokassaan ajanut Tuomen Hannu! Mutta kukin ajoi omaa tahtiaan ja kaikkia kannustettiin hyvässä hengessä. Tien varren eräällä mökillä oli juhannuksen viettäjiä sopivassa mielentilassa ja porukat saivatkin melkoista kannustusta. Ja hyvä niin, sillä ei se ole ihan pala kakkua ajaa sadan kilometrin jälkeen keskellä yötä kilometrin verran 12-13% nousukulmaa. Mutta kaikki tiesivät kuinka hienot maisemat ylhäällä odottivat. Yhteispotretti otettiin vielä ylhäällä ja huoltoautosta otettiin vielä viimeiset tankkaukset. Sitten koettikin reissun kylmin kyyti, kun samainen nousu laskettiin alas. Raikasta menoa!

Loppumatka sujuikin lämpöjä hivenen kerätessä ja letkan keula innostuikin kirmaamaan Rukajärventien pienempia kinkamia ihan tosissaan. Kunnes palasivat letkamuodostelmaan ja hyvä niin. Vähitellen lähestyttiin kohti Kuusamoa ja perille saavuttiin 01:45. Hivenen arvioitua pidempään reissussa meni, mutta sepä ei tuntunut haittaavan ketään mukana ollutta. Yöttömän Yön ajosta muodoistui upea reissu ja yhteisesti tuumattiin, että tästä tehdään perinne. Matkaa kertyi riippuen itse kunkin siirtymistä n.125-130km verran ja ajoaikaa meni hivenen vajaat 5h. Taukoineen siis n.5h 45min.
Suurkiitokset kaikille osallistujille ja ensivuonna ajetaan sama reissu uudestaan!


Kuvia täältä: Yöttömän Yön ajo 18.6.2015