Kyllähän tässä jo vähän odotellaan Retro-Finlandiaa nyt, kun Wauhtiajotkin jäi telakalle. Vähän jänskättää, onko siellä yksin ajamassa. Toisessa ketjussa kerrottiin, ettei pikkupyörällä käy lainkaan ajaa. Se on katon kautta ympäri, jos maastoon yrittää ja juuret jumittaa pyörän, notta töks vaan. Mutta elämä on (opettaa?). Muistan vielä, kun 2000-luvun alussa pyöräkaupassa kerrottiin, että Tahkolta tippuu kohtisuoraa pudotusta suoraan äkkiloppuunsa, jos sinne yrittää v-jarruilla. Mitenköhän me ennen on alkuunkaan pärjätty? Onko uusavuttomuus suhteessa viimeisimpiin laitteisiin, kuten Leevi&Leavingsin laulussa? Käyttääkö kukaan enää ylipäätään mikroa? Kysymyksiä, kysymyksiä. Toisaalta olen haaveillut lapsuuden bmx-pyörää, mutta ei sellaista enää ole missään, paitsi ebayssa. Siellä se maksaa viisi kertaa enemmän, kun uutena.

Tuossa omalta osalta viimeiseksi jäänyt hankinta. Tämä oli retroa jo syntyessään. Jamishan oli isomman vannekoon pioneereja tässä uuden tulemisen ja buumin aallonharjalla ja nämä viimeiset pikkupyörät hävitettiin ikään kuin salaa pyöräkaupan takapihalla. Ennen hankintaa maastopyöräily-innostus oli täysin nollissa. Hehkutettu muovi ja 29" vannekoko tuntui samalta, kun hiekka hampaissa ruisleipää syödessä. Nyt tällä on tullut käytyä ajamassa ja siinä ohessa valmistui nuo pari retroprojektia, kun osasi yhdistää sen rakentelun taas ajamisen tuottamaan positiiviseen fiilariin. Joskus se fokus vaan on hyvin pahasti hukassa ja pitää palata juurille. Onkos kukaan rakennellut Pipedream Siriusta tai muuta reproa?