Paremmin, ei kuitenkaan mitenkään hirvittävän hehkeästi vielä. Murina ja sähinä on täysin lakannut Tirrin puolelta, Rapsu jaksaa vielä muistuttaa, että hänen kimppuunsa ei siedä milloin tahansa yrittää. Kyllä ne kuitenkin jo peräkanaakin ravittelevat ja piilonvierestä toisiaan leikkisästi mätkivät eli pientä lähenemistä on havaittavissa. Rapsun oma energisyys alkaa olemaan siinä pisteessä, että mikä tahansa leikkikaveri käy, joten yhteisleikkien määrä on ihan kivasti nousussa. Tänä aamuna Rapsu oli myös niin hellyydenkipeä, että työntyi melkein Tirrin päälle hakemaan meiltä aamurapsutuksia, vaikka ei ne muuten ole noin lähekkäin kuin syömässä.

Nyt jänskättääkin perjantai, silloin haen Maaningalta Tirrille painikaveriksi poikapennun. Millainen sota siitä sitten saadaan pystyyn... Eipähän Rapsun tarvitse olla kaikkien Tirrin hyökkäyksien kohteena, paitsi jos molemmat pennut alkavat kiusaamaan sitä.