Ajoin aamuhämärissä ninjana, kun en muistanut ladata illalla lampun akkuja. Onneksi sentään takavalo paloi, eikä ollut täysin pimeää, vaikka etuvalo selkeästi tarpeen olisi ollutkin. Melkoisen tyhmältä ajaessa tuntui, vilpittömät pahoittelut kaikille samaan aikaan liikkeellä olleille. Eniten jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, miksi niin moni vapaaehtoisesti tekee pyöräilystä niin ikävää kuin valoitta ajaminen on. Vaikka tuo olikin minulle jo toinen kerta tänä vuonna, en ikinä usko siihen, että merkittävä osa porukasta ajelee noin tällaisen tai vastaavan tapaturman takia. Alkuvuoden tapauksen uskoin johtuvan siitä, etten tuntenut uuden lampun ominaisuuksia. Kun virta loppui taas, pitää kai uskoa oman kapasiteetin olevan rajallinen akuista huolehtimiseen. Näiden tilanteiden takia täytyy varmaan laittaa jokin varavalo joka näkyy, vaikka sillä ei itse näekään, pyörään pysyvästi kiinni. Jokin vilkkuva viriytys voisi olla hyvä, jotta kaikki huomaa keskimääräistä pahemman tomppelin olevan liikenteessä.