Faith no moresta tuli mieleen "Easy", yksi parhaista covereista kautta aikojen, joten piti laittaa The Commodores soimaan.
Faith no moresta tuli mieleen "Easy", yksi parhaista covereista kautta aikojen, joten piti laittaa The Commodores soimaan.
Uusi Foo Fighters pyörii toista kertaa läpi. Tästä levystä tykkään kovasti.
Roots, bloody roots
Ittekkin diggailen isosti floydin tuotantoa,ja suurella skeptisyydellä tuohon levyyn tartuin.Vokaalittomuus ei näin ensikuulemalta haittaa.Kokonaan en vielä ole ennättänyt kuunnella.Kappaleet spotify kuuntelussa tuntuu,jotenkin toisistaan irrallisilta.Puoli levyä kuunneltuna,-muniin puhaltelu täälläkin päällimmäisenä mielessä.Komeasti kitarat soi ja,tunnelmallisesti kappaleissa liikutaan maisemassa,mutta enpä oikein tiedä..vaatii ainakin lisää kuuntelua.Mitä pidit uudesta Floydista? Kuuntelin kerran ja vaikka fanipoika olen, niin tuli vahva ymmärrys miksi tässä on levyille aiemmin päätymättömiä biisejä. Kuuntelen toki toisenkin kerran, muttei ensimmäisellä kerralla ollut juuri muniinpuhaltelua kummempaa settiä.
Slipknot - People = Shit...
The end of the road is just the beginning...
David Lindley & El Rayo-X: Mercury Blues (Roxy, Washington DC, 1988)
https://www.youtube.com/watch?v=TAbbgSKUZB4
Ja sitten vielä huimempi veto, jos mahdollista:
Rory Gallagher: Bullfrog Blues (jossain päin Ranskaa, 1980)
https://www.youtube.com/watch?v=33Jaodra7AY
Oikeastaan ainoa edes jotenkin onnistunut post mortem -julkaisu on mielestäni tullut Jimi Hendrixilta ja muut ovat olleet ihan scheissea, joten olin vielä taannoin sitä mieltä, etten aio kuunnella tätä "uutta" Pink Floydin levyä lainkaan.. No tulihan se perhana kuitenkin soitettua ja näyttää erittäin vahvasti sille, että tämän teoksen pariin ei tarvitse enää koskaan palata. Vaikka kaikki muut PF:n levyt on ostettuna, tähän en aio rahojani tuhlata, kiitos Spotifyn. Täytyy heti puhdistaa mieli ja korvat The Wallilla
Tuolta ^^^ tuli yht'äkkiä mieleen Grateful Dead: Help on the Way/Slipknot!
Nyt tarvitaan synkkyyteen hieman aurinkoa.
Presuntos Implicados > Postales
Sole Giménez on kyllä niin ah... uh... no se vaan on ihana ja tuo ääni...
^ Ihan terve se on. Kuuntelin tuosta näytteet ja menee samaan kategoriaan, kuin jazzlevytykset, joihin on lisätty 7 erilaista alt take -versiota ja 5 previously unissued -biisiä, kun CD:lle kerran mahtuu. Yleensä niitä kuuntelemalla selviää aika äkkiä se, miksi alkuperäinen tuottaja ei ole päästänyt niitä julkiseen levitykseen.
A Gentleman will walk but never run
Atomirotan uusi levy Spotifyn kautta kuuntelussa, nyt menossa Muistin filminauhaan. Sujuvaa työmusaa.
-Heli
"You have reached the final page of Internet. Now go out and play."
https://www.youtube.com/watch?v=3j8m...ndex=7&list=WL ja ainavaan paranoid
(piano, new orleans anniskelukepeilyä, 1 h)
Radio Gladys Palmera: Ciudad Criolla, 36 negras y 52 blancas
https://soundcloud.com/radio-gladys-...36-negras-y-52
grep muokkasi tätä : 11.11.2014 at 23.42
Pearl Jam, Stone Temple Pilots & Smashing Pumpkins, toimii aina.
http://faijapolkee.blogspot.fi/
Machine Head - Eyes of the Dead, uudelta Bloodstone & Diamonds -levyltä. Tulee soimaan useasti meikäläisen reteoissa.
Roots, bloody roots
Pink Floyd - Comfortably Numb @Radio City...
The end of the road is just the beginning...
Täytyy nyt heti tunnustaa, että en ole koskaan ollut mikään Pink Floydin hard core -fani. Tosin aikanaan, kun DSOTM kolahti niin marssin levykauppaan ja ostin muistaakseni n. puoli tusinaa älppäreitä eli koko vanhemman tuotannon yhdellä kertaa, kuuntelematta. No olihan niissä jotain helmiä joita oli tullut jo aiemmin kuultua, mutta silti - ei mitään elämää suurempaa. Seuraavat DSOTM:n jälkeiset levyt tuli sitten ostettua vähän sillä fiiliksellä, että ostetaan nyt varmuuden vuoksi josko tähän nyt sitten taas korva tarttuisi, mutta ei. En osaa sanoa miksi, mutta vasta The Wall kolahti meikäläisen kalloon kuin metrinen ropsi - se oli aivan järkyttävän hyvä. Sen jälkeiset muutamat lätyt olivat taas vähän sitä sun tätä ja tämä viimeisin olisi saanut jäädä kokonaan tekemättä. Makunsa toki kullakin, mutta kyllä tuota uusinta kuunnellessa fiilis oli kuin olisi mennyt kylmään saunaan ja viskonut vettä kiukaalle - ei lämpene enää tuolla setillä.
Vanhojen lämmittelystä tuli mieleen John Fogerty joka teki varsin vekkulin lätyn vanhoista hiteistä ja otti mukaan monen sorttista artistia kimppaan. Ei aiheuttanut edes tällaiselle CCR-fanille ahdistusta vaan pikemminkin oli ihan hauskaa kuunneltavaa. No, ehkä Kid Rockin kanssa vedetty "Born on the Bayou" oli vähän sieltä tännepäin, mutta vastaavasti "Who'll Stop The Rain" yhdessä Bob Segerin kanssa on ihan tyylikäs veto, erityisesti Segerin osalta.
John Fogerty > Wrote a Song for Everyone
Näin muuten on. Dark Side .. on lähes poppia verrattuna Barrettin aikaiseen psykedeeliseen rautalankaan tai yhteen suosikeistani Meddleen (erityisesti Echoes). Useimmiten tulee palattua Wish You .. pariin.
Mutta asiaan: Pink Floyd: Lucifer Sam
Lucinda Williams: Down Where the Spirit Meets the Bone
Paleface - FMGTK
Race Against The Machine - Killing in the name
Soledad Giménez > Dos gardenias
AC/DC:n Play Ball-sinkku sai tänään hyvälle tuulelle. En ole koskaan ollut fani varsinaisesti, eikä biisi ole biisinä kummoinen mutta oi kun soi SG yhä kauniisti.
Anguksen soitossa on yhä riemua.
Led Zeppelin: Whole Lotta Love...
The end of the road is just the beginning...
*Ketjut ovat sotkemista varten*
House Of Lords - O Father
https://www.youtube.com/watch?v=teJ7W6FwIHI
My Immortal - Evanescence - Lindsey Stirling Cover
Kirjanmerkit