En ole valottomia niin suurella mielenkiinnolla seurannut, että osaisin sanoa yhteistä nimittäjää, jonka voisi ulkonäön perusteella yhdistää valottomuuteen. Syitä kuitenkin on kiinnostava etsiä, koska ilman syytä ei ole muuta keinoa korjata tilannetta kuin pakottaminen. Sehän ei perinteisesti ole ensisijainen vaihtoehto, ellei pakko pakota.
Veikkaan, että monille pyöräily on vain edullinen, tarkoituksenmukainen tai muuten vain helppo tapa liikkua paikasta toiseen. Voisi myös sanoa, että pyöräily on välttämätön paha, johon ei riitä kiinnostusta niin kauan kuin pyörä jollain tavalla kulkee. Tai ehkä pyörä viedään keväällä huoltoon ja ajatellaan, että asiat on sitten kunnossa. Näin harrastajafoorumilla tuo ajattelutapa on ehkä hiukan vieras, mutta erilaisuus on syytä hyväksyä.
Koska pyöräily sinänsä ei varsinaisesti kiinnosta, ei siihen myöskään halua satsata yhtään ylimääräistä. Toisaalta liikenteessä riski koetaan pieneksi ja pienihän se onkin, kun asiaa yksilötasolla tarkastellaan. Pyörän selässä ei koe ongelmaa näkyvyyden suhteen, koska itse näkee sen verran, että pysyy vaivattomasti ojien välissä ja risteyksissä voi väistää muita. Tunnetta, joka muille syntyy omasta valottomuudesta, ei itse koe, joten mikään voima ei pakota huolehtimaan omasta näkyvyydestä. Lisäksi koska liikenne ei muutenkaan ole kiinnostava asia, näitä juttuja tuskin tulee edes pohdittua.
Voihan olla, että valaisin on olemassa, kenties jopa dynamo. Huoltamattomassa pyörässä johdot ovat hapettuneet irti tai polttimo palanut, eikä sitä tällaisen profiilin omaava kaveri viitsi korjata. Paristolampussa saattaa patterit olla loppu, eikä kauppareissulla muistanut osataa uusia jne. Kun asia ei kiinnosta, myöskään aikaa, rahaa ja/tai tahtoa asioiden kuntoon laittamiseen ei yksinkertaisesti riitä.
Aktiivipyöräilijän on ehkä tätä vaikea ymmärtää, mutta eiköhän meillä jokaisella ole elämässä aihe, jossa vastaa logiikka toteutuu. Kyse on vain siitä, miten sen merkityksen itse kokee.
Kirjanmerkit