En löytänyt haulla asiaa Oulun kupeessa sijaitsevasta Hailuodosta eli tässä uusi viestiketju.
Kävimme tänään päiväretkellä Hailuodon saarella. Aiemmin olen käynyt tuolla maantiefillarilla ajaen lauttarannasta Marjaniemeen ja takaisin, mutta nyt suunnitelma oli hieman erilainen. Aamulla lastasimme läskipyörät autoon ja matkasimme lauttamatkan kera kirkonkylälle, tarkoituksena edetä sieltä tutkimaan paikan luontopolkuja ja retkeilyreittejä, jotka löytyvät parhaiten tuolta http://infogis.infokartta.fi/infogis-hailuoto/. Keli oli mitä mainioin, aurinkoinen ja tyyli ilman lämpötilan ollessa -4 astetta silloin, kun lähdimme polkemaan.
Kirkonkylältä suuntasimme ensin sorateitä etelään kohti Viinikanlahden lintutornia, jossa näimmekin pari joutsenta. Ajatus oli tsekata pääsisimmekö kiertämään länteen Pöllänlahden rantaa pitkin, mutta siihen pitkä ja hyvin kostean pohjan omaava rantaheinikko ei nyt soveltunut. Vesi oli kuitenkin matalalla eli odotukset olivat myöhempää reissua koskien korkealla ja päätimme lähteä etenemään parin kilometrin tiesiirtymällä kohti Sunikaria ja retkeilyreittiä.
Retkeilyreitti kulki pääosin hiekkaisella ja kivisellä metsäautotiellä kohti pohjoista. Matkalla näkyi jokunen syrjäinen mökki ja pari ihan mukavaa rantamaisemaa. Ennen Marjaniemeä löytyi hieman mukavaa singletrackia ja liukkaita pitkoksia ja pian siirryimmekin rantaviivan tuntumaan, jossa alueen hiekkadyynit ja särkät tarjosivat todella mahtavan ajokokemuksen.
Marjaniemestä lyhyen asfalttisiirtymän jälkeen jatkoimme Virpiniemen hiekkaisia metsäautoteitä ja uria pitkin pitkin retkeilyreittiä kohti Karvoa, josta käännyimme etelään Ison Sunijärven rannassa olevalle päivätuvalle. Tämä oli todella hieno paikka ja mukava nuotiopaikka/tupa, jossa saattaisi vaikka joskus päätänsäkin hieman kallistaa.
Retkeilyreitti jatkui kohti etelää osin mukavaa rantapolkua ja soista pehmeää pohjaa. Pian maisema muuttui mäntyharjuiseksi pienillä korkeuseroilla ja eteemme tuli mukavan nopeaa vaihtelevaa metsäautotien pohjaa, joka pikemminkin muistutti kahta rinnakkaista uraa.
Viimeiset kymmenkunta kilometriä ajoimme pääosin hiekkaisia metsäautoteitä ja paria pienempää polkua, mm. Kurajärven laidalla kapea metsäpolku oli hevosten mylläämä, mutta hyvin kulki läski siinäkin. Lopulta noin 50km myöhemmin olimme takaisin kirkonkylällä ja oli aika pakata fillarit autoon ja lähteä takaisin kohti lauttarantaa.
Kapearenkaisella fillarilla Hailuodon maasto on hiekkaisena ja soisena erittäin haastavaa, mutta läskillä pääsi etenemään oikein hyvin. Opasteissa ja reittimerkinnöissä on hieman petrattavaa, mutta kartan kanssa pärjää pienellä vaivalla kyllä. Lauttamatkat ovat todella kätevät ja Hailuoto on mukavaa vaihtelua Oulun paikallisiin ajomaastoihin. Ehdottomasti suositeltava reissu esim. päiväseltään, jos tallissasi on läskipyörä
Lainaa viestiä vastauksessa
Alkujaan tämän lähetti Mika K
Kirjanmerkit