Kestävyysjuoksu on vähän samaa hommaa kuin puolella mitalla laittaminen. Vähän sen takia, että kestävyysjuoksussa jos homma karkaa käsistä, niin ei ole enää kivaa. Mä kipaisin ensimmäinsen puolimaratonin kesäkuussa, jos se nyt yleisurheiluksi lasketaan. Jo harjoittelu oli melkoista säätöä kun sai kikkailla penikoiden kipeytymisen kanssa ja viikko ennen tapahtumaa isovarpaaseen iski joku uitun tulehdus. Tai olihan se itse juokseminen tavallaan ihan OK vaikka olikin varovaista tassuttelua ja loppuaika 1:35 oli viitisen minuuttia tavoitetta hitaampi. Parasta taisi kuitenkin olla yhden reitin varrella asuvan olutpiste vähän puolen matkan jälkeen vaikka en kehdannutkaan ottaa kuin yhden mukin.

Noi maratonit menevät samaan kastiin Tour de Helsinkien, Tahkojen sun muiden kanssa missä tarjotaan kansalle kilpaurheilukokemuksia ilman ikäviä urheiluun liittyviä kurjisteluja kuten harjoittelu, häviäminen ja itsensä kiusaaminen pitkällä tähtäimellä ilman mitään palkkiota. Yleisurheilun kenttälajit ovat varmasti kovin erilaisia massamaratoneihin verrattuna kun ei vaan voi huvikseen puuhastella kun on kaljapäissään luvannut osallistua.