
Alkujaan tämän lähetti
arctic biker
Taija ny niin kovasti tärkeää olla kun itse yksikseen ajaa. Sitten jos oikeesti grindausteitä haluaa kartoittaa joko omaksi tai muitten hyödyksi niin aivan eri asia. Eikä sekään vissiin niin kirkossa kuulutettua ole mikä tie on riittävän hyvä mihinkin tarkoitukseen.
Joskus katsoin valokuvia tourin alkuajoilta, melkoista kivikkoa se tie näkyi olevan ja soraahan sekin, muistelenkohan väärin vai oliko viiksitankoja peräti pyörissä, miehillä niitä viiksiä ainakin oli, mielestäni renkaat eivät olleet mitään superkapeita, mutta aika sileä näkyi kuviottomuus olevan, jotain harmaita tai valkeita ne renkaat taisivat olla. Sellaista nyrkinkokoistakin kiveä muistelen, että olisi kuvissa näkynyt.
Joten ehkä se karumpi tienpinta on vain sitä paluuta pyöräilyn juurille ja ehkä sitä vain kilpailijan pitäisi osata varautua olosuhteisiin joita on tarjolla.
Ne kuvat oli samassa paikassa, jossa kerrottiin siitä kun se yksi tyyppi joutuis sepänpajaa lainaamaan, kun etuhaarukkako sillä katkesi ja kun taju palautui niin joutui epämääräisen matkan pyörää kantamaan lähimpään kyläänkin, se oli mielestäni jonkun vanhan pyöräilijän blogi, joka oli itsekkin pyöräillyt tourilla tosi tosi kauan sitten, mutta olen hukannut osoitteen enkä kyennyt löytämään nyt todisteita, mutta ehkä tossa grindauksessa on tosiaan jotain paluuta juurille ja sitä sopeutumista olosuhteisiin eikä sitä priiman pinnan hakua, mikä sitten on osa sitä viehätystä.
Kuten aina, asennehan se ratkaisee mikä on ajokelpoista
Trek 3700 Disc 2014 SLX osilla
Renault Eclaireur hybridi 2005
Jupiter mummis 80-luku
Champion mummis 50-luku ja 60-luku
Joku pappis 50-luku
Kirjanmerkit