11.50 in Lempäälä : 21*C and sunny. Some clouds. No rain. Not even chances for it...
Joo kattelin kans ettei toi keli nyt niin pahalta syklohommiin näytä mutta puihin vedin omankin lähtöni kun kotihommiakin riittämiin.
Huomenna maanantaina vapaapäivä jolloin ajattelin ajella lyhemmän TdT sykloreitin läpi klo 10 Pirkkahallilta startaten, mukaan mahtuu jos joku joutaa...
Turvallinen ja tasainen ryhmäajo, lyhennetty ja omilla huomautuksilla täydennetty versio. Turvallisuusasiat ensin:
TÄRKEIN ASIA ENSIN ERIKSEEN. Kärjessä ajava(t) ovat vastuussa turvallisesta ajosta - ENNAKOINTI!
1. Mitään ÄKKINÄISIÄ LIIKKEITÄ EI SAA TEHDÄ, erityisesti äkillinen jarrutus ja sivuttaisliike kielletty.
2. Jonon kärjessä ajavat vastaavat siitä että ENNAKOIVAT liikenteen ja tien aiheuttamat vaaratilanteet.
2a. Katse on väh. 30m päässä edessä.
2b Tiessä olevat vaaran paikat kierretään rauhallisesti hyvissä ajoin ja näytetään takana ajaville käsimerkein.
2c Liikenteen mahdollisesti aiheuttamat vaarat huomioitava ENNAKKOON ja ilmoitettava käsimerkein (tai huutamalla) heti kun sellaisen huomaa.
3. Takana ajajien katse on pääsääntöisesti myös riittävän kaukana - ei edellä olevan takapyörässä.
4. Takana ajajien pitää myös ennakoida tilanteita.
4a ylämäen alkaessa saattaa edellä oleva nousta putkelle, jolloin pyörä voi tulla jopa puolimetriä taaksepäin.
4b jos huomaa vaaratilanteen syntymisen on siitä ilmoitettava esim. huutamalla ja kevyesti jättämällä väliä edellä olevaan
5. "Vetojono" määrää vauhdin (eli se jono, josta siirrytään pois toiseen jonoon, yleensä oikean puoleinen jono). Tämän jonon vauhti täytyy pitää
tasaisena.
6. Vetojonon vauhdin määrää siinä edessä oleva ja siihen vaihdon yhteydessä "joutuva".
6a Tasainen vauhti syntyy vain ja ainoastaan siten, että paine polkimilla pysyy samana.
6b Tässä huomioidaan vain ilmanvastuksen aiheuttama lisäys - vauhti ei (tasaisella) muutu.
7. Vaihdon yhteydessä toisen jonon vetäjä (yleensä vasemmanpuoleinen jono) keventää polkemista juuri ja juuri sen verran, että vauhtijonon vetäjä (siis koko letkan
vauhdin määrääjä) pääsee ohi ja eteen. Vastuu letkan vauhdista siirtyy vetojonon kärkipolkijalle.
Tavallisimmat virheet (turvallisuus -> tasainen vauhti):
A. Jonon kärki ei ole ENNAKOINUT liikennettä tai tien vaarallisia kuoppia ja kiviä.
B. Liian äkilliset jarrutukset ja sivuttaisliikkeet.
C. Kun nousee "putkelle" polkimet olisi oltava vaakatasossa ja paine etummaiselle polkimelle, jolloin pyörä ei mene taakse.
D. Vauhdin määrääjä ajaa ylämäet ja alamäet "liian kovaa", joka on ollut erittäin tavallista.
E. Toisen (yl. vasemman puoleisen) jonon vetäjä alkaa määräämään vauhtia, jolloin vetojonossa esiintyy levottomuutta.
F. Vetovuoron vaihdon yhteydessä tulee kiire päästä kärkeen - vaihtamisella ei ole kiirettä. Sen täytyy tapahtua rauhallisesti.
Muita huomioita:
- jos ei voi irrottaa käsiä tangosta voi silti varoittaa takaolijoita esimerkiksi heiluttelemalla ojennettuja sormia tangolla vaaran puolella/puolilla tai huutamalla.
- nämä säännöt pätevät niin parijonossa, telaketjussa kuin jonossa ajettaessa - ryhmäajossa yleisesti.
- turhia merkkejä vältettävä - eli niitä joista ei aiheutuisi vaaraa. Esimerkiksi kaivonkantta ei näytetä jos siitä ei aiheudu vaaraa.
- jos nyt haluaa tuulen huomioida niin vetojono ajaa tuulensuojaisella puolella.
- ja vielä kerran: vetojonon kärjessä ajava (siis yksi henkilö) määrää koko joukon vauhdin - siinä onnistuen tai epäonnistuen.
- ja vielä toisen kerran: toisen jonon vetäjä (yl vasen) sopeuttaa vauhtinsa vetojonon vauhtiin.
- jos letkan vauhtia halutaan lisätä niin se tapahtuu nostamalla vetojonon vauhtia. Ei kiihdyttelemällä.
jalo muokkasi tätä : 25.05.2014 at 14.47
Eilen Näsi, tänään Pyhä. Ei auttanut aikainen lähtökään, sade tuli vastaan Tottijärven vaiheilla, ja sitä riitti sitten vaihtelevalla voimakkuudella Lempäälään asti. Sadesäällä keulapaikka on paras, ja coatl ja Onnikka todellisina herrasmiehinä antoivat minun vetää suurimman osan matkasta. Niinpä olin Kuokkalan Nesteellä ainoa jotenkuten siistin näköinen pyöräilijä. Tiukasti pk-sykkeillä tultiin lähes koko matka, mutta silti keskari nousi vähän spekseistä. Kiitos ja anteeksi.
Lempäälästä Anian rantatietä oli tien pikkuhiljaa kuivuessa sitten todella juhlavaa palailla. Tulis samalla kokeilluksi, onnistuuko koko matka Pirkkalaan suurimmalla välityksellä. Helposti tuli, mutta minulla onkin maksimi vain 50/12.
Hyviä ohjeita jalolta, varsinkin kohta 6.
Moro, kiitos Jalo keskustelun avauksesta, tästä on hyvä jatkaa vielä muutamaan käytännön asiaan mainitsemiesi periaatteiden ympärillä. Jotta seuraavassa ei mene käsitteet sekaisin, niin sovitaan, että vaihdot tehdään oikeanpuoleisesta jonosta vasempaan jonoon, eli vetojono on oikea.
Ja insinöörilähestymisessä tuota voidaan vielä pilkkoa vähän enemmän palasiin ja tarkastella niitä vaikeita kohtia, mitä eilenkin oli muutaman kerran nähtävissä.
- Keulapari sopii vaihdosta keskenään => olisiko syytä ilmoittaa vaihto myös sen verran äänekkäästi, että takana tulevatkin tietävät siitä lähinnä sen takia, että aina kaikki ei mene kuin elokuvissa ja vasen jono voi hidastua liikaa. Vaihtotiedon saatuaan kaikki voivat vasemmassa jonossa myös heti keventää hieman, koska hetken kuluttua se kuitenkin täytyy tehdä (mitä myöhemmin, sitä enemmän)
- Vasemman puoleinen kuski keventää aavistuksen poljinpainetta, jolloin vasemman jonon nopeus hidastuu oikeaan nähden ja oikean puoleinen kuski lähtee valumaan edelle.
- Kuka määrää vaihdon nopeuden? Mielestäni se on ehdottomasti vasemman puolen ajaja, koska hän on määrännyt kevennyksen määrän ja pyrkii pitämään nopeusmuutokset mahdollisimman pienenä vasemmassa jonossa. Tätä on mielestäni myös oikean jonon keulakaverin kunnoitettava. Jos oikean puoleinen kuski lähtee liian aikaisin kiilaamaan vasemmalle, aiheuttaa hän joko vasemmassa jonossa jarrutuksen tai vasemman jonon sillä hetkellä keulassa olevan kaverin sivuliikkeen.
- Kun uusi kaveri on siirtynyt vasemman jonon keulalle, niin siinä kohtaa ei pitäisi hätäillä sen asian kanssa, että kukaan ei aja juuri sillä hetkellä rinnalla vaan keventää aavistuksen ja odottelee rauhassa, että nopeusero hoitaa homman ja kun kaveri on oikealla puolella rinnalla niin kiristää samaan tahtiin.
Pahimmillaan tuossa vaihdossa saadaan kaksi nopeaa hidastusta aikaiseksi. Ensin vasemman jonon keulakaveria kiilataan, josta seuraa jarrutus ja sen jälkeen vielä uusi vasemman jonon keulakaveri keventää liikaa, että uusi kaveri ilmestyy nopeasti oikealle puolelle. Tavoitteenahan ei liene tehdä aivan optimaalisia vaihtoja peesin maksimoimiseksi vaan saattaa kaikki perille saakka turvallisesti.
Tuo kolahti omalle kohdalle (läski takaa hyvät alamäkiominaisuudet)
Mikä on ryhmän kannalta optimaalisin ja turvallisin tapa ajaa alamäet? Monesti keula ei tee niin paljon töitä, että perällä ei tarvitsisi jatkuvasti jarrutella. Kun jarruttelijoita on jonossa monta kappaletta, niin siellä esiintyy haitariliikettä.
- Ajetaanko alamäki kuitenkin ketju sen verran kireällä, että takana voi tulla jalka suorana, mutta ei tarvitse jarruttaa? Alamäkeen kiihdytys tapahtuu hitaasti, kun on arvioitu, että perä on varmasti alamäen alussa.
- Alamäen jälkeen ketjua pidetään kiereällä niin pitkään, että loppukin porukka on varmasti tasaisella ja sen jälkeen pohditaan, että pääsisikö sitä jo keulalta huilimaan. Eihän se alamäen ajaminen keulalla ole kevyttä, mutta onko sen tarkoitus ollakkaan? Keulan tarkoituksena lienee maksimoida muun ryhmän ajon tasaisuus ja helppous.
- Ylämäkeen mielestäni keulan pitää vetää reilusti alussa, jotta perä ei tökkää. Eilen oli välillä vähän sumppua takana, kun mäki alkoi ja keula piti vakiotehot.
Jos nyt on saatu määriteltyä, mitä halutaan, niin sitten täytyisi olla jokin mittari, millä onnistumista mitataan ja mielellään heti tapahtumien jälkeen. Porukalla voitaisiin sopia, että ala- ja ylämäen jälkeen annetaan perältä reilusti palautetta eteenpäin keulan tiedoksi tyyliin... "alamäessä hyvää kyytiä" / "jarrutteluksi meni" / "ylämäki veti hyvin" / "ylämäkeen sumputti". Palautteen anto pari tuntia myöhemmin kaffee tauolla ei toimi, koska sitä ei osaa enää rinnastaa siihen tilanteeseen.
Vaihtopaikoista vielä sen verran, että alamäen alkuun tehty vaihto ainakin aiheuttaa hämmennystä, jos vasemmassa jonossa vielä hätäillään vaihdon kanssa. Samoin ylämäen alkuun tehty vaihto varmasti aiheuttaa sumpun takapäässä.
Kommunikoitaviin asioihin voisi myös lisätä seuraavaan. Kun lähdetään pysäkiltä tms liikkeelle, niin keula lähtee hiljaa polkemaan. Kun perä on saanut itsensä mukaan ja järjestykseen, niin sieltä voisi tulla ilmoitus "perä OK", jolloin keula voi lähteä pikkuhiljaa kiihdyttelemään matkavauhtiin. Tämä vähentää taaksepäin kurkkimista ja turhaa kyselyä. Sama pätee myös tilanteeseen, kun otetaan yhdestä jonosta parijonoon.
Mielläni näkisin rakentavaa keskustelua aiheen ympäriltä.
Antti
Ihan vaan vinks: tämä löytyy Kanuunoiden sivulta http://ik-32.org/ilmoitustaulu/2008-...ri_kulmala.pdf
Itse käytännön oppii vain ajamalla.
Pyhän kierto oli hyvä lenkkisadekaan ei haitannut, vaikka vähän ennen Vesilahtea lasit oli niin huurussa ettei tahtonut eteensä nähdä. Vauhti oli sopivaa, samalla keskarilla kuin viimeviikkoinen Pälkäneveden kierto, mutta tuntui _paljon_ kevyemmältä. Anian rantatie oli about 100 kertaa nätimpi kuin muistinkaan...
Kaukajärven mäkkärillä ei ollut tungosta tänä aamuna... Taisi olla kahdeksan ajajaa lähdössä. Ajettiin Roine ympäri vastapäivään. Vettä tuli reilusti aina Valkeakoskelle saakka, kylmä ei onneksi ollut. Sadetta saatiinkin vain vajaat puolet matkasta, aurinko paistoi Pälkäneellä jo lämpimästiTillykin olisi siellä kuivunut!
Mentiin käytännössä lauantaispekseillä vauhdin osalta. Vehoniemessä herkuteltiin, ja Kangasalla jaettiin vielä porukka kahteen; kävimme Tehakun ja virolaisvahvistuksen kanssa ajamassa Ruutanan ja Suinulan sakkolenkin. Upea päivä tämäkin, vaikka pyykin ja varusteiden pesun kanssa onkin jo vierähtänyt toviJälki ja kauniita maalaismaisemia.
Näinhän se vaan menee, tämä oli hyvin nähtävissä viimekertaisella Padasjoen lenkillä kun kokeneet kuskit lähes puuttuivat. Oli vähän liikaa luettu ajo-oppaita ja suhteellisuudentaju puuttui, kiskottiin, höntyiltiin ja rentous puuttui ajosta. Vasta loppupuolella ajo muuttui luonnostaan tasaisemmaksi kun ilmeisesti energiat alkoi olla joillakin lopussa. Loivaan alamäkeen ei tarvitse vetää alaotteella aivan limiiteillä reilua viittäkymppiä niin että raskasmmalla kalustolla putoo kyydistä.Alamäkiäkin on erilaisia, on erikokoisia ryhmiä, erilaisia lenkin intensiteettejä. Kaikesta kiskomisesta huolimatta vauhti oli vaatimatonta, saman kolmenkympin keskarin kokenut porukka oli "repinyt" kasaan puolta pienemmällä hiellä. Oon joskus kiertänyt Nässyn 34 keskarilla porukassa jossa ei töitä tarvinnut tehdä ollenkaan vaikka kaikki teki oman osansa. Lenkit alle kolmenkympin vauhdeilla on usein raskaampia kun tasaisuus yksinkertaisesti puuttuu.
Jep, Shellillä kommentti "hyvä tavaton kun sä olet likainen" sai nauramaan, kysyin vain lupaa pestä kädet... Siitä kotio olikin aurinkoista. Oli paljon parempi käyttää sadekeli pyöräilyyn ja auringonpaiste pyörän pesuun/pihatöihin
Kiitokset hyvästä vedosta mäkkäriltä Valkeakoskelle!
Ihmettelin itse samaa vimmaa kiskoa alamäkeen ihan täysiä. Tuonne ylös nyt vain otin mukaan nuo turvallisuus jutut - ne kun kuitenkin on tärkeimpiä asioita.
Tasaisen vauhdin pitäminen on hyvin, hyvin yksinkertaista:
1. Täytyy ymmärtää vetojonon merkitys, koska vain sen täytyy pitää tasaista vauhtia. Kaikki muu hoituu ihan luonnostaan jos tämä pysyy kunnossa.
2. Vasemmalla olevan jonon vetäjän täytyy ymmärtää hiljentää kevyesti vaihdon yhteydessä - tapahtuupa se tasaisella, alamäessä tai ylämäessä.
3 Oikealta vetämään tuleva ei saa kiihdyttää, koska hänellä on vastuu tasaisesta vauhdista. Olkoon se siten missä tilanteessa tahansa.
- ei siinä kärjessä tarvi ajatella miltä siellä takana tuntuu - tärkeintä on pitää sopiva tasainen veto päällä.
- ei se niin vaarallista ole jos takana joutuu hieman jarruttelemaan tai polkemaan, kunhan ei tarvi tehdä äkkinäisiä liikkeita.
- haitariliike on huomioitava vasta todella isolla porukalla - eikä siihen itse asiassa mitään lääkettä edes ole. Tämä on noussut aivan liian isoon rooliin.
- niinkuin ET tuossa sanoikin rento tasainen meno on kaikille miellyttävämpää.
- näiden yksinkertaisten ohjeiden noudattaminen ei ole keskustelukysymys ollenkaan, koska näin se on ollut jo vuosikymmenien ajan ja tulee aina olemaan. Kokemus on tämän opettanut.
- tärkeintä on sisäistää nämä yksinkertaiset ryhmäajon säännöt.
Hyvin toimiva telaketjuveto ylämäkeen on vaativa toimenpide. Helpompi ratkaisu on pysäyttää telaketjukierto ylämäissä, jolloin vauhdinpitäjä ei vaihdu mäessä. Suhteellisen hiljaisesta vauhdista johtuen peesihyöty ylämäissä on pieni, joten jonon kärjessä ei joudu tekemään merkittävästi enemmän työtä kuin peesissä. Mäen päällä voi sitten jatkaa telaketjukiertoa.
Ryhmäajon oppii harjoittelemalla, toistamalla, toistamalla, toistamalla..![]()
Joo kyllä, jos ja vain jos saa vielä palautetta hyvistä ja huonoista suorituksista. Kyllä tällä edellämainitulla Padasjoen lenkillä ainakin tuntui siltä, että pahemmin ei palautetta annettu. Omia huomioitani, joista en kyllä valittanut lenkin aikana enkä nytkään, mutta jos parannettavaa haetaan, niin ainakin seuraavat asiat olivat vähän hakoteilla..
- Välillä watit kasvoi 50-100 wattia reilusti kun tietyt henkilöt olivat keulassa. Siihen ehti jo laskelmoidakin, että kohta tulee pieni muutaman minuutin kiri. Minusta tuntui, että samat tahot olisivat toivoneet kovempaa vauhtia ja näin pyrkivät ylläpitämään vauhtia keulalla. Oliskohan sitä voinut keskustelemallakin saada?
- Vasemman jonon ensimmäinen mies usein pyrki ylläpitämään kovempaa vauhtia kuin oikean puoleinen.
- Joillain henkilöillä pyörän liikkuu sivusuunnassa luvattoman paljon eikä pysy juurikaan edessäolevan takapyörän takana. Se tekee koko loppupään menosta erittäin epämukavaa ja epätaloudellista, jos yksi on siinä välillä metrin sivussa porukasta, milloin huvin vuoksi milloin niistämässä. Voisiko sitä tehdä niistämiset, syömiset, juomiset yms ihan jonon viimeisenä jolloin ei aiheuteta sivuliikettä.
- Välillä näytettiin aika paljon merkkejä, etenkin railoja yms joita kyllä riittää näillä maaseututeillä. Useissa paikoissa merkillä ei ollut mitään funktiota, kahdestakin syystä: ne tulivat myöhään ja toisaalta näytettiin epäoleellisia. Pitäisi keskittyä todellisiin isoihin kuoppiin ja railoihin ja näyttää ne niin aikaisin, että ehtii varautua. Muutama iso reikä jäikin näyttämättä. Onneksi kukaan ei niihin ajanut.
Kokonaisuudessaan reissu oli hieno ja kiitos kaikille.
Helatorstaina 29.05.2014 klo 8-16 järjestetään 32. Seitsemän kirkon pyörälenkki Etelä-Pirkanmaalla Valkeakoskella, Akaassa ja Urjalassa. Kaikkien leimapaikkojen kierto teettää kilometrejä runsaat 90.
Tapahtumassa on pieni osallistumismaksu, €10.
Kannattaa varata tämän lisäksi sitä kuvetta kahviin ja pullaan tai ruokailuun, jos niitä haluatte.
Suosittelen reitiksi (1) Valkeakosken kirkko > (2) Sääksmäen kirkko > (3) Toijalan seurakuntatila kirkon läheisyydessä > (4) Urjalan aseman kautta Urjalan kirkolle > (5) Kylmäkosken seurakuntatalo (Kylmäkosken taajaman ja kirkon puolessavälissä!) > (6) Viialan seurakuntatila kirkon läheisyydessä > (7) leima-arkin jättö Metsäkansan kirkolle Valkeakoskella.
Eikun pyöräilyhöntsäilemään!
Lisätieto täältä: http://www.saaksmaenseurakunta.fi/fi/seitseman_kirkon_pyoralenkki/?id=1248
| PKK |
Irma eksytti seuraajat, lenkillä laite näytti isoja lukuja. (11)
Parijonossa ajamisesta vielä pari juttua. Kun ajetaan parijonossa eikä pyöritetä telaketjua, eli keulalla ovat koko ajan samat ajajat tai he vaihtuvat vaikkapa muutaman minuutin välein, niin silloin vauhti sovitetaan sen hitaamman mukaan eikä ajeta esimerkiksi puolta renkaanmittaa toisen edellä. Parijonossa ajetaan lähtökohtaisesti aina parit täysin vierekkäin, koska silloin ohjaustanko ei voi mennä vahingossa toisen ohjaustangon taakse ja vierellä olevaan voi tarvittaessa hieman nojata aiheuttamatta vaaratilannetta. Jos jonon keulalla ei olla vierekkäin, niin sama näkyy myös jonossa taaempana. Eli: nopeampi vetäjä ei yritä nostaa porukan vauhtia ajamalla vähän edempänä kuin toinen.
Nenän niistäminen jonon perällä, kiitos! On tullut muutaman kerran naamalle sellainen sumupilvi edellä niistäjästä, että huh. Vinkki: Useissa ajohanskoissa on nenän pyyhkimiseen tarkoitettu paikka. Kotona sitten hanskat pesukoneeseen.
Terve!
No nyt alkaa olemaan jo vähän rakentavampaa juttua...
Yllä olevista ehkä selvimmin käy esille se, että asioista ei kuitenkaan keskustella riittävästi ryhmäajossa. Ehkä ei ole olemassa sellaista kulttuuria, että asioista voisi puhua asioina eikä kukaan vedä hernettä nenäänsä jos omaan toimintaan puututaan rakentavasti. Se että jotain asioita on tehty vuosikymmeniä ei kuitenkaan merkitse mitään, kun ne vuosikymmeniä asiaa harrastaneet A) eivät ole mukana B) eivät avaa suutaan rakentavasti silloin kun se pitäisi tehdä. Aloittelijoilla on myös jonkinmoinen kynnys mennä kysymään varttuneemmalta polkutieteen harjoittajalta, että miksi hän ajelee jonojen välissä / etupyörä limittäin edellä olevan takapyörän kanssa / ei pysy rinnalla / kiilailee toista etumiestä pihalle vaihtotilanteessa.
Olen Pietun kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että palautetta pitää tulla erilaisista toimista ja välittömästi. Hidas telaketju on "tökkivä" versio jatkuvasta kierrosta ja sitä harrastetaan paljon hitaissa ryhmissä, joissa on mukana kaltaisiani aloittelijoita ryhmäajon tiimoilla. Näin ollen yhdessä on jo kaksi riskitekijää. Hitaan telaketjun kriittisin vaihe on juuri vaihtotilanne ja siihen liittyvä vasemman jonon hidastuminen... kun keula keventää niin kuudes kaveri jo joutuu hidastamaan koska ei ole tietoinen siitä, että vaihto on menossa ja jokainen on pari sekuntia myöhässä kevennyksen kanssa. Tuskinpa 10.5 kasan alimmaisia paljon lämmittää ohjeet, että oikean jonon kulkiessa vakionopeudella kaikki sujuu itsestään, keulan ei tarvitse miettiä mitä perässä tapahtuu, eikä siinä ole mitään keskusteltavaa. Se rytinä selän takana jonon perällä oli niin inhottavaa kuunneltavaa, että en malta olla keskustelematta.
Tuota vaihtotilanteen rauhoittamista kannattanee korostaa entistä enemmän ja tarjota oikeasti sitä palautetta heti, jos perässä tapahtui jotain kummallista vaihdon yhteydessä. Myös erittäin tasaisista vaihdoista kannattaa mainita, niin jokainen tietää joskus tehneensä asiat oikein ryhmän kannalta. Varoitettakoon todennäköisestä RAKENTAVASTA keskustelusta vaikka lenkin speksissä, niin jokainen voi sitten valita haluaako osallistua keskustelevalle ja kehittävälle ryhmälenkille vai ei.
Rakentavasti, Antti
Myrtillus muokkasi tätä : 27.05.2014 at 09.29
^Ja ainahan voi ajaa omassa ylhäisyydessä yksinäänOmasta mielestäni ryhmäajo tai telaketjun pyörittäminen on sitä vaikeampaa mitä hiljempaa ajetaan. Jos kevyellä lenkillä keskari on 25 km/h tai allekin, niin aina tuntuu että "tilanteita" ym. tulee paljon enemmän. Mukavahan noilla lenkeillä on rupatella, mutta tarkkana saa kyllä olla. Sitten kun ajetaan lähemmäksi 30 km/h tai yli, niin homma tuntuu sujuvan huomattavasti juohevammin yleensä.
Die Kanonen von Kauppi
|ex 10k-kerho|
"ajelee takana, porukan perällä vaan ja syö patukkaa siellä koko ajan" E. Lummelampi
^johtuiskohan tuo osittain siitä, että hitaissa nopeuksissa ilmanvastusta ei ole juuri yhtään jonon keskellä ja siitä syystä siellä joutuu olemaan jatkuvasti jarrulla. Kovemmassa vauhdissa keventäminen toimii jo myös imuosastolla.
Asiallista keskustelua asiasta - kunhan muistetaan keskustella siellä lenkeilläkin asiallisella ja rakentavalla sävyllä, kaikki lenkeillä kävijät kun eivät välttämättä ole foorumin käyttäjiä. Meillä lenkin vetäjillä on tietysti vastuu ja velvollisuus ohjeistaa, ja eipähän tuo haitaksi olisi olennaisimpia lenkin alussa ääneen kerrata vaikka lähtöpaikalla näyttäisi vain konkareita olevan.
Vauhtilenkkien osalta tärkeää olisi, että vetovuorossa ajaa sellaisella rasitustasolla, että kykenee havainnoimaan tilanteita ja esteitä sekä viestittämään niistä merkein. Täpöillä voi mennä sitten kyltti- ja mäkikireissä kukin omalla vastuullaan.
Joskus on keskusteltu siitäkin, olisiko liikennesääntöjä lähempänä jos telaketjua pyöritettäisiin myötäpäivään; tällöin on kyseessä liikennesääntöjen mukainen "jatkuva ohitustilanne vasemmalta"![]()
Joo toi asiallinen ja rakentava kommentointi lenkeillä on tärkee pointti - ja mieluummin heti reaaliajassa sille mahdolliselle höntyilijälle. Pikku huumori siinä ohjeistuksen ohessa harvemmin ainakaan haittaa viestin perillemenoa.
Ei se ajo meinaan aina ihan ns. lapaan mene näillä vuosikymmeniä teitä hieroneilla konkareillakaan....nähty on![]()
Vaikka ei ny ehkä ihan oikealle palstalle osukkaan ni kuitenkin. Eräänlaista maantiepyöräilyähän se tämäkin tietty onNäinköhän Kanuunoitten riveistä löytyisi itseni lisäksi muitakin, ken oisi kiinostunut Retkipyöräilystä..(maantietä pitkin pyörällä tapahtuvaa matkailua) tyyliin telta, makkarit, keittimet, sun miljoona muuta tavaraa n.25kg mukana, reissuilua. Tämä laji on lähellä omaa sydäntäni ja matkaseura voisi joskus jonnekkin olla mukavaa. Jos kelit suo liikkeelle lähdön, ensiviikolla esm. retki Itä-Suomeen ja takaisin (Joensuu-Savonlinna). Sivussa Saimaannorpan kuvausta saimaalla pari vuorokautta...kesto n. 2vk ja arvioitu matka n. 1000 - 1500km. Suunnitelma elää vielä hiukan (oloneuvoksen etuja
) voi passaila...
Tämän tyylisille reissuille siis haen matkaseuraa, jos löytyisi?...ehkä elokuussa Ahvenanmaalle päin..Pienemmätkin reissut käy..esm. kanssallispuistoihin suuntautuvat!
Tärkeintä ei ole kilometrit, vaan niiden laatu. Jos alkaa kehtuuttaa nousemma bussiin tai junaan ja ajelemme juhlavasti kotio. Pyöräilijän turha ylpeys kannattaa jättää kotia. Rennolla asenteella siis...
No olipa hyvä että tuli tämäkin puheeksi, ei näköjään kaikki olekaan itsestään selvää. Siis, missään nimessä ei saa ajaa täsmälleen samaa linjaa edellä ajavan takapyörässä kiinni. Ennen pitkää kolisee varmasti koska mitään
pelivaraa ei ole jos edellä ajavan vauhti hidastuu yllättäen. Tällöin joutuisi tekemään yllättävän sivuttaisliikkeen tai jarruttamaan voimakkaasti. Hieman eri linjaa tai hiukan limittäin ajamalla voi vauhtia säätää omalla vartalolla, jarruihin ei pidä koskea vaan mieluummin vaikka liukua vähän limittäin. Tämäkin vaatii pelisilmää, taitoa ja kokemusta joka kertyy vain ajamalla. Jos on epävarma on parempi pitää kunnon rako edellä ajavaan tai pysytellä koko ajan porukan perällä. Kovassa vauhdissa myös peesihyötyä haetaan limittäin ajamalla tai kuljettaja haluaa esim. nähdä paremmin tai väistää jonkin tilanteen. Luultavasti 10.5. kasakin olisi voitu näin välttää. En tiedä kun en ollut mukana. Hitaat kanuunalenkit ovat kyllä vaarallisia ja osittain siksi ajammekin omissa piireissä joissa on turvallista ja yhteistyö toimii.
Mitä rinnalla pysymiseen tulee niin sitä minäkin ihmettelen. Samat kuskit joille on kyllä annettu selvää palautetta ajavat joka ainoa vaihto vuosi vuoden perään puoli pyörän mittaa edellä, nähty on. Sano siinä sitten joka kerta. En tiedä mistä tämä johtuu, kysyin kyllä Padasjoen reissullakin mihin kiire mutten saanut selvää vastausta.
Ehkä se johtuu jostain päähänpinttymästä.
Mitä Padasjoen reissuun tulee, mikä oli omasta mielestä onnistunut reissu, niin kommunikointi oli kyllä kunnossa. Kapteenin ominaisuudessa kyselin useammalta käykö tämä vauhti enkä saanut kielteisiä vastauksia. Ja vielä useampaan kertaan. Välillähän taisi kovimmat vitosen pätkät mennä neljääkymppiä. Siellä tosiaan jotkut pitivät vauhtia, turha sitä täällä on jälkeenpäin valittaa. Vasta kun huomasin että että olit jäänyt yhdessä alamäessä ilmeisesti vahongossa kävin hillitsemässä vauhtia ja pidin huolta että mäet ajetaan rauhallisesti. Lenkillähän oli kovakuntoisia vetureita, mm. vote ja kh74, terveisiä ja kiitoksia osallistumisesta. Ja sitten oli taas näitä jotka olisivat halunneet peesissä ajaa kovaa muttei oma jalka riittänyt vauhdin pitoon. Ja annoin suoraa selkeää palautetta myös Sinulle. Kun seuraavaksi joku sanoo: Älä kisko, toimi seuraavasti: Älä kisko.Kiskominen on tyypillisimpiä aloittelijoiden virheitä. Keulilla ei ole tarkoitus vedellä itseään hengiltä. Muista myös että oikeassa jonossa ajaessa Sinä määräät vauhdin, älä mene mukaan viereisen kaverin vedätykseen. Ylämäet toki on syytä ajaa pk sykkeillä, tätä voi seurata sykemittarista.
Jalo tuossa edellä kiteytti aika hyvin homman pähkinänkuoreen, ei lenkkeily mitään insinööritiedettä ole ja ajatus että joka mäessä annettaisiin palautetta kuulostaa oudolta. Tietysti voi välillä näitä juttuja harjoitella muttei koko aikaa. Jalolla on muuten järjettömästi kokemusta ja mä kyllä kuuntelisin aika nöyränä. Pipon kireysmomenttia on itse kunkin hyvä tarkastella välillä ja yrittää nauttia ajamisesta. Tämä kyllä onnistuu ajan myötä kun homma alkaa kulkea itsestään ja ylimääräinen puristus hellittää. Oppiminen on tiedostamaton prosessi ja yks kaunis päivä sitä huomaa että olikin kiva ja turvallinen sekä kevyt lenkki eikä tullut kertaakaan edes mieleen mitkät vaihtohommat.nautittiin vaan päivästä.
Ja vielä. En minä mikään mestarikuski ole ja kaikki tekevät virheitä ja mokailevat ja kaatuilevat välillä.
E.T, Jalo ja plr kiteyttävät asiaa hyvin. Ja kun haluaa oppia näkemään, miten porukka toimii eri tilanteissa, kannattaa ajaa siellä takana sillä mielin, että tosiaan näkee, mitä letkasssa milloinkin tapahtuu (esim. risteyksissä, liikenneympyröissä, lähdöissä ja pysähtyessä). Ja pitää näkemänsä mielessä, kun on oma vetovuoro.
Nässyn kierrollakin oli monta kertaa puhetta, että ei niitä alamäkiä tarvitse täysillä vetää koko aikaa - vapaarattaan ääni on merkki siitä, että perässä tullaan helposti, ei siitä, että joku on tulossa niskaan / joutuu jarruttelemaan koko ajan.
Eikä yhtään kiertoa saa toteutumaan tasaisin vaihdoin; hommaan kuuluu sekin, että joku ei halua viipyä keulassa. Yhtäkkistä nopeaa vaihtoa ei pidä säikähtää; jonossa on oltava koko ajan hereilä ja valmis reagoimaan siihen, mitä sitten ikinä tapahtuukin.
Yhtään letkaa ei voi vetäjä hallita täydellisesti, ollaan ihmisiä kaikki. Jokaisella on vastuu turvallisesta porukka-ajosta. Monta kertaa on hyötyä siitäkin, että käyttää myös päätään, eikä brassaile sillä, miten on jalkaa.
Muuta liikennettäkään ei pidä pelätä (liikaa). Jos ruvetaan tekemään ylimääräisiä manööverejä jatkuvasti (yhteen jonoon siirtymisiä), riskit omassa porukassa kasvavat, jos homma ei ole kaikilla hanskassa.
Ja kun joku tosiaan pyytää vauhtia alas, sen vauhdin on tiputtava! Ettei tarvitse lenkin jälkeen todeta jatkuvasti, että olihan taas aidot kanuunaspeksit; alamäki ja myötätuulta koko ajan. Melkeinpä paras vaihe opetella asioita on alamäki/myötätuuliosuudet! Silloin on pakko hallita oma ajo. Epävarmuus alussa kuuluu asiaan, sen voittaa ajamalla. Ja ottamalla rennommin.
Kirjanmerkit