Jatkan vielä sen verran aiheesta "oikeat kisailut vs. hepon ajelut", että kisakuskilla pitää olla kax ominaisuutta ylitse muiden: a) kyky rytminvaihdokseen ja (sen jälkeen) b) kykyä nopeaan palautumiseen. Kilpailuryhmässä ajamisen tekninen osaaminen on puolestaan sitä, että pysyy porukassa ja peesissä. Sitten pitää omata riittävä pohja- eli peruskuntotaso pääjoukossa koko kisan läpi ajamiseen (vrt. ed. 10 km:n testitulokset). Karin mainitsema "rynkytys" tarkoittaa puolestaan selkokielellä siis sitä, että "siellä jossain kaukana kärjessä" ns. isot pojat kääntävät raskaan vaihteen päälle ja lähtevät 50-60 km/h:n kiriin - usein vielä alkavaan ylämäkeen. Tällaista jatkuvaa on-off -menoa - ts. erittäin rajuja kiihdytyksiä ja niiden jälkeisiä, vaihtelevan pituisia hidastuksia eli palautuksia - pitää kyetä kestään, ehkä jopa nauttimaan, kilpailuajamisessa jo ennen loppukiriä. Jonkinlainen "peruspääjoukkokuskin" ideaali siis edellinen. -- Plussaa (lue. mitali- ja pistesijoja) on tietysti se, että pystyy vaikuttamaan kilpailuun omalla ajamisellaan, mutta tällöin ollaan jo pidemmälle kehitettyjen /kisaamisessa kehittyneiden kilpailu- ja kunto-ominaisuuksien parissa.