3 viimeistä lausetta ei vain kuulu samaan TMT:n kanssa...
3 viimeistä lausetta ei vain kuulu samaan TMT:n kanssa...
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Liitynpä minäkin keskusteluun.
Taakseni ilmaantui tänään jonkun sortin mustaan ninja-asuun verhoutunut polkija, joka peesasi (etuoikella näkyvistä varjoistamme päätellen) arviolta metrin päässä minusta kilometrin-pari. Sitten tuli tiukka mutka, jossa pelkäsin jo peräänajoa, joten yritin karkuun ja otin niin paljon vauhtia kuin uskalsin. Suoran alkaessa ninja oli yhtäkkiä kadonnut. En katsonut taakseni vaan jatkoin matkaa.
Sitten mieleeni hiipi epäilys, että se todella oli ninja, ja paineli huomaamatta ohi.
^ Kuuluiko missään vaiheessa rytinää metsän puolelta?
^ Sinähän pöllit mun kokemukseni! - tai sitten se oli sama ninja Tampereella. Ajelin ( rauhassa) Rantaperkiön autoliikkeiltä ( jossa on kesäisin punainen Ferrari töissä) Sarankulmaan päin, ja honasin varjosta sekä ilmeisesti nastojen ropinasta? että joku on peesissä.
En päästä ainakaan ihan helpolla ohi, saa luvan tehdä töitä - joten lisäsin hieman vauhtia. Aattelin jos se vaikka kääntyisi jonnekin, mutta ei. Joten hieman lisää vauhtia, ja ennen tiukkaa kääntöä - missää sitä enää ollut. Onneksi. Sai rauhassa ajella loppumatkan.
^Tampereen keskustassa tulee toisinaan vastaan musta ninja: täysmustaan ja kommandopipoon pukeutunut työmatkafillaristi, jonka asu pysyy samana näin kevätkeleilläkin. Voisin kuvitella käyttäväni vasta -20 asteen tuntumassa moista kokomaskia, mutta onhan se hiton komia.
Tässä yhtenä aamuna töihin päin tullessa koin tappion samalle polkijalle kahteen kertaan. Ensimmäisen ohituksen jälkeen ajoin häneen verrattuna lyhyempää reittiä ja kohta hän meni taas ohitseni.
Toisaalta aiheutit myös toiselle osapuolelle tappion. Ei ole millään lailla työmatkatemmon eetoksen vastaista käyttää oikotietä ohittamiseen.
"Every time I commute, I commute so fiercely my legs will cry"
Niin, tämähän onkin mielenkiintoista. Kuinkahan monta tappiota tulee aiheutettua muille työmatkapyöräilijöille tietämättään. Ja päinvastoin. Siis jos ajatellaan näin:
- pyöräilijä X on minua ennen ajanut pisteestä A
- ajamme eri reittejä
- minä ajan pisteen B kautta ennen pyöräilijää X
=> aiheutin pyöräilijälle X tappion
Laskukaava on helppo: Ohitus = häviö.
Rytiseekö metsässä, jos kukaan ei ole kuulemassa? Totta puhuen ninja taisi koukata vähemmän oletettavaan suuntaan ennen mutkaa.
Taitaa Tampereella vaikuttaa eri ninja kuin meillä Espoon ja Helsingin rajamailla. Tai sitten olen todella hämmästynyt.
Itsehän poljen rauhallista tahtia selkä pystyssä vastatuuleenkin, joten taidan olla helppo ohitettava. Siitä huolimatta en myönnä eilenkään hävinneeni.
Espoossa vetää vanhan turuntien kelviä (yleensä vastakkaiseen suuntaan kuin itse ajan, joten ei kai varsinainen kilpailija?) ihan samanlainen tempoaja, paitsi kommandohupun lisäksi hänellä on laskettelulasit peililinsseilläVielä tukevasti plussakeleillä vetää niissä. Mahtaisi siitä kasvohiestä saada Kuolleeseenmereen täytettä, sikäli kun sen vetäytyminen on käsittääkseni pieni ongelma.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Ajoin tänään yhteen suuntaan 75km työmatkaa. Todennäköisesti kukaan ei ajanut työmatkatempoa samaa matkaa, mutta hävisin siitä huolimatta. Vitun työnantaja kun vaatii autolla ajamista.
Aah.. On päässyt nyt ensimmäistä kevättä ajamaan tmt:a isolla kirkolla ja toistaiseksi tappioilta on vältytty. Muutaman maukkaan kuittauksen olen saanut toki itse tehtyä, mutta eihän niitä tietenkään lasketa. Edellisestä kotikaupungista (Hämeenlinna) jäi myös saldoksi pyöreä nolla. Nyt katsotaan mihin riittävät rahkeet, kun muutama muukin polkija on liikkeellä![]()
If it’s worth doing, it’s worth doing it well enough to put your name to.
Peesaamisen autuus TMT:ssa.
Ohituksesta saa paljon enemmän irti, kun peesaa ensin kilometrin pari ja sitten nykäisee sopivassa nousussa irtioton. Veturi on tässä vaiheessa jo nostanut syketasonsa niin korkealle yrittäessään säilyttää keulapaikan, ettei hänestä ole vastaamaan. Sen minkä sivusilmällä näkee, niin nöyryytys on tässä vaihessa melkoinen. Kun Suomessa kaikki alkaa olla suhteellisen kallista, niin hupi on revittävä halvalla.
Tämä menee kategoriaan henkilökohtaiset mielipiteet eikä vastaa varsinaista TMTn luonnetta, mutta mun mielestä varsinainen tappituntumalla peesaaminen ei ole hauskaa, koska siinä nöyrtyy ottamaan peesiapua vastaan. Sen sijaan sellainen 15 - 20m päässä roikkuminen kuskista, josta näkee ettei sillä ole mahdollisuuksia, ja ylämäessä sitten yläotteelta reippaalla nopeuserolla suvivirttä vihellellen ohitus on se juttu.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Jos keskittyy liian tiukasti peesaamaan, niin on vaarana ettei huomaa ajoissa takavasemmalta tulevaa tempo-ohjusta, joka sitten ampaisee hetkessä ohi sekä peesaajasta että peesattavasta.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Mielestäni tämä on paska aihe kun aloittaja ei ole osannut taivuttaa oikein.
Vanha mutta lihava.
Koko ajan muuttuu ammattimaisemmaksi tämä työmatkatempoilu täälläkin. Viime viikolla bongattu ensimmäinen taustapeilillinen tempoja sekä spandextempoja ja tänään meni jo joku maantiepyörällä. Viimeiselle henkinen tappio (sillä en ollut enää työmatkalla vaan työajossa), mutta tappion karvasta kalkkia sai hänkin maistella vauhdin hiljentyessä ja aloskasmaiseen reitinvalintavirheeseen muutaman sata metriä myöhemmin.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Voiti... eiku en hävinny!
Tänään meni lyhyellä siirtymällä yliopistolle edellä pirun tiukkoihin trikoisiin pukeutunut kaveri sellaisella kadensilla, että epileptikkoa hirvittäisi. Oli pakko ottaa kiinni ja katsoa minkänäköinen kaveri painelee nykymuodikkaalla leveätankoisella hybridillä tuollaista kyytiä. Oma 5-vaihteinen peugeot painaa sen verran, että kun sain tarpeeksi vauhtia kiinniottoon, ei sillä enää hiljennetäkään peesiin, vaan pakko oli mennä ohi ja tuottaa raketille tappio. Vähän vielä lisää nöyryyttääkseni nostin vähän ennen ohitusta selän niin pystyyn kuin sain ja rennolla pyörityksellä ohi, eteen, vilkku päälle ja seuraavasta risteyksestä pois.
Hyvältä tuntui, mutta paluumatka vähän pelottaa.
Työmatkatemmon pelko on viisauden alku.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Olipa sitten minulle vuoden ensimmäinen työpäivä ja samassa vuoden ensimmäinen tappio. Vanhaa Tuusulantietä ajelin tänään töihin päin niin olikohan Jusslansuora vai mikä risteys (en nyt ole ihan varma) huomaan risteyksessä, että joku keltatakkinen epäilyttävästi kanssakilpailijalta näyttävä pyöräilijä on tulossa, ja pitihän se sen verran vilkaista, että kääntyi sitten samaan suuntaan kuin minä. Sitten olikin pidettävä vauhtia yllä, ja tuskanhiki valui kun yritin välttää tappioita. Knapaksenkujan ja Tapaninkyläntien välillä piti pysyä ajoradalla kun ei sitä vasemmanpuoleista yhdistettyä uskalla kovaa ajaa, kerran tuli turpaan autolta, jota kuljetti jäykkäniskainen itellooni (posteljooni). Syke vähän nousi, mutta ei tappiota vielä. Tapaninkyläntien ylityksessä joudumme pysähtymään valoihin, mutta kas, ei tainnutkaan olla tositempoilija kun jäi sen viiden metrin päähän taakse odottamaan. Joku mustaan pukeutut cx-mies jää siinä hitaan kiihdytyksen vuoksi taakse, mutta hengitys tuntuu melkein niskassa siinä yhdistetyn suoralla seuraavaan liikenneympyrän tienoille. Ohrahuhdantielle mentäessä sama meno jatkuu vaan ja jatkuu. Sitten Tuusulanväylän ali ja Sysimiehentielle. Ja siinä se tappion kirvelevä hetki sitten koitti minulle. Jossain siinä Elontien kohdilla Sysimiehentiellä on kadunvarren nopeusnäyttö, ja siihenhän sieltä takaa lähdettiin ottamaan vauhtia. Itse joudun myöntämään, että jalkaa ei nyt vaan riittänyt ja vielä lisäksi TMT-vaistot ovat hukassa 9kk työtauon jäljiltä: sieltä tulikin joku mustatakkinen eikä enää odottamani keltatakki. Samantien ohituksen jälkeen tämä tappioni aiheuttaja kääntyy vielä Kehä1 pyörätielle, ja kääntyy siitä ylämäestä katsomaan minua ikään kuin ripotellakseen tappion katkeraa kalkkia päälleni.
Tänään voitettu työmatkatemmossa Käpylän Shellin kohdalla mies jolla oli klossit kantapäissä. Tai koulupoika se varmaan oli (en harrasta taakse- ja sivullevilkuilua), eikä kengissä lie ollut klosseja mutta jäipä mieleen huvittava joskin nuoruuden vuoksi vauhdikas kantapää-ajotyyli, jalkaterät sivulle harittaen. Maastossa moinen kostautuisi oitis.
*****************************
Alhainen kadenssi - dekadenssi?
Kukas tempotykki vetäs musta ohi tänään Kaarinan urheilukentän tietämillä? En keksi mitään muuta syytä kuin työmatkatempo sen oli oltava. Näin miten kirkkaanpunaiseen pukeutunut tykki lähestyi takaa, itse ryhmityin ajoneuvoyhdistelmineni kohti alikulkutunnelia. Tykki olisi päässyt yläkauttakin jatkamaan matkaansa mutta pakko oli käydä ohittamassa mut alikulkutunnelilenkin kautta ja ottaa vauhdit pieneen mäennyppylään. Pelastinko jonkun päivän? En ollut työmatka-ajossa, mutta voittaako työmatkatemmossa kaksi kertaa jos ohittaa peräkärryn ja sen edessä olevan veturin, vai lasketaanko että yhdistelmä on yksi, vaikka sen pituus olisi n. 2 tai jopa 3 pyöränmitan verran
?
^^ Ketjureaktio, et voittanut. TMT:ssa ei ole voittoja.
Heti taas kun selkänsä kääntää niin joku karauttaa ohi. En kyllä ollut vielä työmatkalla (mutta tappioksi tämänkin lasken) vaan keikalle lähdössä työpaikan portista, kun joku hybridisti paineli kova vauhtia Virkkalan suuntaan. Saattoi olla vauhdista päätellen lenkkiläinen, mutta voisihan siinä varmuuden vuoksi palauttaa tämä maanpinnalle, koska itsetunto oli saattanut nousta liiaksi minun ohittamisesta. No siinä samalla tuli puhelu niin en ehtinyt heti takaa-ajoon vaan sai nelisen sataa metriä etumatkaa ja vauhtikin näytti olevan kohdillaan. Tynninharjulla olin jo melkein tuntumassa, mutta pahus tämä jatkoikin suoraan ja minä liikenneympyrän kautta Virkkalaan. Vähän jäi harmittamaan ja hetken mietin että olisin ajanut Ravitien kautta koukaten Virkkalaan niin olisi saanut kiinni.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Kirjanmerkit