Lainaus Alkujaan tämän lähetti Matti H Katso viesti
Mutta joo, henkilökohtaista toi kai on. Mä en oikeastaan koe muuta ongelmaa raskaan ruoan kanssa kesken lenkin kuin sen, että tällaisen kalalokin olo saattaa nopeasti muuttua varsin epämukavaksi peekoo-vauhdin juttujahan nää on tietty, kovaa ei kulje kuin tankki tyhjähkönä...
Viime kesänä tuli ajettua 2 nuotiolenkkiä. Juicen lasten retki ja Kalliobaanat. Ekalla söin 2 lihaisaa makkaraa ja jälkimmäisellä pienen lihaisan ja 2 jauhomakkaraa. Ero olossa loppumatkasta oli yllättävän suuri. Ekalla nuo makkarat huomasi selvästi, jälkimmäisellä ei mitään vaikutusta. Tietty kalliobaanoilla oli tauon jälkeen niin paljon teknistä murhetta, että ajokin oli varsin katkonaista ja paikallaan seisomista runsaasti. Silti uskon aika vakaasti väittäämän makkaran laadun vaikutuksesta loppulenkin ajoon. Heikkokuntoisten murheitahan nämä. Jos kuntoa on riittävästi ja se loppulenkki on puhdasta ulkoilua, niin kai se on ihan sama mitä syö. Itse ajotehossa noissa ei ollut hirvesti eroa. Poika väsähti makkaroistansa ja kaikki vajaat 40kg ylimääräistä oli miltei koko loppumatkan mun vedettävänä pehmessä mudassa, mikä nosti mukavasti veturin työmäärää


Vappuaattona TYKSin toimintaterapeutti poisti kaikki käyttörajoitukset kädeltä ja pääsin kiusaamaan vappuna 29 jäykkäperää maastoon peräpyörän kanssa. Kyllä tuo on melkoinen kiipeämään jyrkkääkin nousua. Pitoa oli paljon ja moni viime kesänä haaveeksi jäänyt nousu tuli ajettua. Samalla tuli todettua 22/36 välityskin tarpeelliseksi. Tähän saakka tuo on tuntunut tarpeettomalta, mutta kun loppulenkistä hakeutui riittävän pitkään ja pehmeään nuosuun ja perässä oli 40 kg ylimääräistä painoa, niin oli aika mukavaa leppoisasti pyöritellä mäki ylös lämpöisessä kevätauringon paisteessa.

Käsi ei vielä kestä yli puolen tunnin yhtäjaksoista kovempaa menoa, joten saa nähdä miten Turun kierron kanssa käy. Isompi juomareppu ja uudet leveämmät ja paremmin rullaavat renkaat litkusetin kera matkalla. Joten näillä näkymin kalusto on loppukuusta valmiina haasteeseen, mutta kuskista ei tiedä. Onhan tässä vielä aikaa. Vappuaattona kun voimat ja liikeradat oli mittailtu, niin toimintaterapeutti ihmetteli paranemisnopeutta. Piti hyvin poikkeuksellisena tapauksena. En alkanut kertomaan edesottamuksistani pyörän selässä, jotka venyttivät "hieman" annettujen ohjeiden rajoja, mutta saataa tuolla järjellisen kivuttoman rasituksen ylläpidolla olla oma osuutensa nopeaan toipumiseen. Täällä harrastettu pieni yllytys kipsin kanssa ajoon saattoi pelastaa mun kesän. Tällä kertaa riskin otto kannatti. Sain voitot, mutta en tappioita.