Muutama näkökohta, kun olen tehnyt 12 fillarimatkaa Keski-Eurooppaan vuosina 81-98. Kunto kasvaa aika nopsaan alun väsähtämisen jälkeen, kun vain malttaa pitää taukopäiviä sopivasti. Itse silloin pidin kiinni periaatteesta, jossa joka kuudes päivä oli lepopäivä. Jos kunto ei ole paras mahdollinen, voisi sopiva lepopäivä tulla jo vaikka joka kolmas päivä.
Saksassa on laissa kielletty leiriytyä muualle kuin leirintäalueelle, joita kyllä on tiuhaan, joten ei pitäisi olla ongelma. ( Itse ajoin kerran 165 km täydellä 18 kg:n pakkauksella ja 35:n asteen helteessä, kun karttaani merkitty camping oli lopettanut toimintansa - huono tuuri)
Mulla oli viisi laukkua speciaalipyörässäni ja takatelineellä teltta-makuualusta -mysteeri ja aina, kun pysähdyin pistäytymään jossain museossa tms. jätin kaikki muut kamat paitsi kameran ja rahat pyörälle, eikä kertaakaan kukaan vienyt mitään, vaikka olivat siinä helposti mukaan otettavissa. Kotimaassa sen sijaan on joskus viety jopa tyynyliinatkin pyykkinarulta! Viiden laukun systeemi on paljo n vakaampi kuin kahden takalaukun, joten suosittelen sitä. Siis kaksi pienempää etuhaarukassa, tankolaukku ohjaintangossa ja kaksi isompaa takana.
Itselleni hyvin muistiin jääneitä juttuja olivat Saksan camping-alueiden mainiot aamiaissämpylät, jotka piti tilata edellisenä iltana recptionista. Tuoreet leivät aamulla antoivat vankan pohjan päivän koitoksiin ja vaihteleviin säihin. (Eräällä neljän viikon reissulla korkein lämpötila oli 14 astetta ja vain kahtena päivänä oli poutaa, joten vara ei venettä kaada)