Pelittäähän se parin sulan maan lenkin perusteella. Pehmoset kevätpolut ei juuri upota ja kosteilla kallioilla riittää pitoa. Semmonen peto menemään, mistä kuski uskaltaa. Vielä ajotekniikka kaipaa kehitystä ennen kuin uskallan totuuksia laukoa karvaisella rintaäänellä. Itsestä on puutteet toistaiseksi löytyneet. Pahimmat pettymykset ovat liittyneet minulla lähinnä eteläisen Keskuspuiston teräväsärmäisiin louhikoihin, joissa matalilla paineilla kehät kolisevat liiaksi. Jyrkkäreunaisten ojien ylitykset vaatii hieman enemmän aktiivista otetta kuin juustokeulaisella maasturilla.
Monimuotoinen on. Aggressiivisen aktiivisessakin ajossa välittää potentiaalin polkuun. Voi toisaalta sitten rennomminkin pyöritellä ja etenee kuuliaisesti silti. Vauhdikkaassa ajossa on tietty piste, jonka jälkeen runttaamisen hyötysuhde heikkenee ja vastusvoimat alkaa kasvaa potensseissa. Näinhän se tosin kaikissa kulkupeleissä lienee. MUTTA satulassa poluilla viihtyy tuntitolkulla ja oma potentiaali ei tunnu valuvan hukkaan. (Mitään rämäpäistä en pystykään kokeilemaan.)
Pääsinpä muuten viimeisellä lumilenkillä vertaamaan läskiin (On onen Fatty, renkaat (?) aika kovilla paineilla). Lyhyen koekierroksen perusteella ei hirveästi hävinnyt Krampus kantokyvyssä niissä oloissa soseisessa lumessa. Muutenkin Keskuspuistossa talvella pystyi ajelemaan läskien jäljissä aika lailla samoihin paikkoihin. Ensi talvena täytyy pyrkiä vertaamaan tarkemmin... Luulen, että erot tulevat selvemmäksi pehmeämmässä lumessa.
Täytyy kokeilla myös perus 29" kiekoilla ja renkailla...
(lausutaan [teräs ä:s])
Suuni suljen vasta hevonpaskaan ajettuani.
Kirjanmerkit