Pari mietettä pitoteipistä näin sunnuntaihiihtäjän näkökulmasta:
Olen siis hiihtänyt vaihtelevia määriä (kymmenen - max. 200km / vuosi) pitoteippin kanssa viitisen vuotta nyt. Suksina taitaa olla Salomonenin equipe 8.
-Suojalla ja nollantuntumassa ei pitoa
-uusi lumi hankala. Potkun tarvisee olla terävä että pito löytyy
- kovalla pakkasella ja kuluneella ladulla parhaimmillaan. Pitoa jopa niin paljon että mäet voi mennä kävellen jos siltä tuntuu
-luistoa ei ole mun mielestä merkittävästi haitannut. Tänäänkin menin jonkun luisteluhiihtäjän ohi alamäessä.
-joillain keleillä lumi tarttuu pohjaan jos pysähtyy
Hiihdän yleensä vain reilulla pakkasella. pikkupakkasella voi ajaa sit pyörällä.
Kevätauringossa ei hyvä jos latu pääsee yhtään sulamaan
Loppukiri alkaa sadan kilometrin jälkeen.
Kirjanmerkit