Poliisi on polkupyörävarkauksien johdosta helisemässä, koska niitä a) tapahtuu Suomessa erittäin paljon ja b) niiden anastaminen luokitellaan useimmiten näpistykseksi c) omistajaa itseään ei useimmiten kiinnosta koko juttu. Useimmiten varastettuja polkupyöriä tulee eteen poliisin tehdessä kotietsinnän muusta syystä. Parhaimmassa tapauksessa pienestä yksiöstä on löytynyt kymmenen varastettua pyörää ja osia toiseen mokomaan.

Tänään Helsingin Sanomat kirjoitti että poliisien tekemien kotietsintöjen määrä on laskenut. Tätähän ilmeisesti kaikki ovat halunneet. Rikoksen tekijän oikeusturva on vedetty tappiin. Ainakaan allekirjoittaneen luona ei ole etsintöjä tarpeettomasti tai ylipäätään tehty. Johtuneeko siitä, etten a) tee rikoksia b) ystävä- tai tuttavapiirissäni ei ole järjestäytyneeseen rikollisuuteen liitttyviä henkilöitä eikä c) narkomaaneja. Em. seikat ovat syitä, joiden johdosta yleensä joutuu epäiltyjen kirjoihin.

Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että enenevissä määrin anastettua omaisuutta jää löytymättä, kun poliisi joutuu pähkäilemään tiukentuneiden säädösten kanssa.

Mitä rikoksen uhriksi joutunut polkupyörän omistaja voisi sitten itse tehdä asiaansa edistääkseen. Tietysti ensimmäinen vaihe on tehdä "laadukas" rikosilmoitus. Tämä tarkoittaa sitä, että omistajalla itsellään on tiedossa minimissään pyörän merkki ja runkonumero.

Useimmiten rikosilmoitus tehdään vain ja ainoastaan vakuutusyhtiön vaatimuksesta ilman tavoitetta polkupyörän löytymisestä. Valitettavaa on se, että käteisen tarpeessa epärehelliset kansalaiset "kadottavat" itse pyöriään ja kuittaavat sekä myyntivoiton että vakuutusrahat.

Surullista on se, että rikosilmoitukseen laitetaan pyörän oikea merkki, mutta tekaistu runkonumero. Luulevatko ihmiset poliiseja oikeasti tyhmiksi, etteivät nämä tarkasta ihan perusasioita? Tai taloyhtiön uusi asukas fiksuna tekee anastusilmoituksen osoitteesta, josta ei ole varastettu polkupyöriä koskaan ja jossa samassa osoitteessa asuva rikosilmoituksen tutkija on pitänyt pyöräkellarissa omaa filoaan lukitsemattomana jo vuosia, koska naapureihin on voinut luottaa.

Tässä on sama dilemma kuin rattijuoppous vs. liikenneonnettomuudet. Kun petokset saataisiin karsittua pois, niin ei niitä pyörävarkauksiakaan ihan niin paljoa olisi kuin mitä tilastot väittävät. On niitä silti aivan liikaa.

Siis, jos arvopyöräsi anastetaan niin vaihtoehtosi ovat a) jos sinulla oli vakuutus, niin kuittaa rahat ja pidä turpasi kiinni tai b) tee asiasta rikosilmoitus täydellisine tuntomerkkeineen ml. runkonumero ja mahdolliset yksilöivät lisävarusteet. Katsele aktiivisesti myyntipalstoja ja jos löydät tunnistettavasti omasi niin vinkkaa asiasta poliisille. Poliisi auttaa mielellään jopa vaivautuen paikalle mukaan tekemään "valeostoa" jolloin myyjä otetaan kiinni verekseltään. En silti suosittele tätä operaatiota, ellei ole sataprosenttisen varma siitä, että myytävä pyörä on nimenomaisesti se itseltä varastettu.

Vähäinenkin oma-aloitteinen salapoliisityö edistää tutkintaa ja poliisi ottaa kaiken tiedon kiitollisena vastaan, vaikka saattaa puhelimessa kuulostaa yrmeältä. Penseys on kyynistymistä, joka johtuu siitä, että kiinni saatu tekijä on käytännössä yön yli poliisin sellissä nukuttuaan jatkamassa taas seuraavana päivänä rikollista uraansa. Pyörävaras saa teostaan sakkoa, jota hän ei tietenkään maksa.
Vankilaan näitä "pienrikollisia" ei tietenkään tuomita, koska se maksaa yhteiskunnalle ihan liikaa.

Tältä osin ympyrä siis sulkeutuu: Rikoksen tekijän oikeusturva on vedetty tappiin uhrin kustannuksella.