Toista kymmentä vuotta sitten kun kiersin Kalevaa niin siklasin sukset normaalilla terässiklillä ja voitelin sitten vahalla. Muistan, että ne sukset luistivat pirun hyvin.
Viime talvena otin siklauksen uudelleen käyttöön pertsan suksissa ja hyvin luistivat.
Terässikli teroitetaan lattaviillaan hieromalla aika usein. Siklin kantti tulee teräväksi, mutta kun siitä ei oteta purseita pois, siklatessa pohjaan tulee hieno uritus.

Tänään siklasin Rossignolin pakkaskelin sukset ja pohjustin ne Rexin vihreällä.
Uudet Rossignolin pertsat siklasin myös ja nyt ne ovat saunan jälkilämmössä imemässä itseensä pohjustusöljyä.
Nämä melko halvat puuydinsukset olivat pohjaltaan hieman koverat ja niitä piti siklata melko pitkään.
Voiteiden kulutus pienenee paljon kun sulattamisen sijaan hankaa vahan pohjaan ja lämmittää sen jälkeen sen raudalla. Pois siklattavaa vahaa jää tosivähän.

Luulen, että en enää hiotuta suksiani lainkaan vaan hankin Kuzminsiklit ja teen urituksen siklaamalla. Voitelua yksikertaistan niin, että fluoreja käytän vain suojakelillä ja pienellä pakkasella vain tosipitkillä lenkeillä.