Se että kengänsuojusten (Shimano Endure H20, muuten ihan toimivat ja kätevät) tarrakappale irtosi kelvottoman ompelutyön takia: kun ommel lähti purkautumaan toisesta laidasta, mikään ei estänyt sitä purkautumasta kokonaan. Onneksi pala kuitenkin pysyi vastakappaleessaan kiinni, joten voin ommella sen uudelleen kenttäkelpoiseksi.

Se että en ole löytänyt mitään valittamista IHPH:n Oscarin myymästä pyörästä.

Se että heti kun kuvittelen oppineeni jotain krossipyörällä ajamisesta eli joku "tekninen" paikka menee "ihan helposti", seuraavalla kerralla tuloksena on "ei näin"-esimerkki.


Se että löytötavarapalvelujen yksityistämisen jälkeen virastokankeus säilyy, palvelu ei parane ja rahastamisen röyhkeydellä ei ole rajoja ikäänkuin asiakas olisi yhä hallintoalamainen: pelkästä tiedustelusta eli tyhjästäkin veloitetaan! Sen kyllä ymmärtää että saadusta palvelusta joutuu maksamaan, mutta eihän asiakkaan pidä maksaa siitä että hän tarjoaa yritykselle tilaisuuden myydä palveluaan, muutenhan joudumme kohta kaupassakin maksamaan siitä että saamme kysyä onko heillä jotain meille sopivaa myytävää!

(Ei muuten myöskään välttämättä riitä että kysyisi yhdestä paikasta, sillä esim. Helsingissä yksityisiä löytötavaratoimistoja on kaksi - ja kadonnut esine voi olla poliisillakin - vaikka voisi kuvitella että voisi olla olemassa yksi ainut paikka (www.hukkunut.fi tai jotain) ja em toimistot sitten todella tarjoaisivat palvelua - mutta eihän sekään yllätä ettei sellaista ole.)