Eilen tuli masentava tappio. Räntäsateessa rauhallisesti ajelin krossarilla rantaväylää, niin eikös takaa päästy yllättämään. Jopolla poika sykäsi ohi, enkä ehtiny kuittaamaan, kun samasta risteyksestä käännyttiin ja tiemme erkanivat.
Toistamiseen ei pääse yllättämään. Tunnistan ensi kerralla tyypin hyvästä ajovalosta (josta kyllä plussat nuorelle).![]()
- pyörä kulkee, kun sitä polkee -
En ole tähän lajiin aikaisemmin osallistunnut joten korjatkaa jos olen väärässä mutta taisin saada ensimmäisen voittoni/pisteen tänään. Onko sillä väliä millä kalustolla itse on liikkeellä, ajoin nimittäin tuollaisella 14kg hybridillä jossa on oikeaoppinen suntourin joustokeula ja levyjarrut. En sentään ollut pukeutunnut tuulipukuun vaan asiallisiin Goren ajovaatteisiin. Tiellä oli sellaiset 3cm lunta, ja omassa autossa kesärenkaat joten mielestäni turvallisin oli tuo polkupyörä vaihtoehto. Työmatkaa noin 5km ja osa kvl ja osa ajotienreunaa... työmatka oli muuten rauhallinen eikä juuri muita pyöräilijöitä näkynnyt missään mutta näin kun erään talon pihasta lähti toinen työmatkatempoilija valkealla sotaratsulla joka näytti olevan nopsan vanha kippurasarvinen, pääsin nopeasti temmottua ajoradanreunaa pitkin rinnalle ja ohi. Sinne jäi eikä päässyt enään minusta ohitse. Sainko siis pisteen tai jotain.. oli kyllä melkoinen tuisku tuolla tienpäällä.
http://fillari.toimii.net/ - fillarointi päiväkirja netissä..
http://fillari.toimii.net/index.php?alasivu=kayttaja&id=407 - mun päiväkirja
Pari vuotta hallitsin suvereenisti Keilaniemi - Munkkiniemi välistä työmatkasprinttiä. Muistaakseni kukaan ei ollut edes lähellä tulla ohi koskaan vaikka jatkuvalla syötöllä poljin pätkällä.
No nyt on kiva muistella noita loiston aikoja premium auton ratista kyseisellä tienpätkällä paskakelissä - ratkaisevan tärkeää on osata lopettaa huipulla.
Tänä aamuna hallitsin kelvejä täysin suvereenisti onnistuneen rengasvalinnan ansiosta. Kaikki muut hävisivät, mutta minä en.
Menneitä saavutuksiahan tuo alkaa jo olla, kohta joutuu taas osoittamaan kyntensä.
Flunssan ja myynti/osto/speksaustauon takia mulla oli parin viikon vapaa TMT-skenestä, mutta tänään palasin tositoimiin. Heti alkumatkasta joku syöksähti alamäestä mun perään mutta en päästänyt iskuetäisyydelle. Tosin se oman sykkeen nosto yli anakynnyksen ei myöskään ollut ehkä järkevin veto siihen kohtaan... Aika vähän oli kyllä vastusta reiteillä, ja itse kun kiertelin noukkimassa irtopisteitä niin ohitin yhden herrasmiehen kahteen kertaan (mulla oli kiertelevä reitti eikä hän ohittanut mua kertaakaan). Hän tuntui olevan melko tosissaan vauhdin kanssa mutta ajoi naisten pyörällä missä oli satulakin liian korkealla. Tähän voisikin sit laittaa vaikka hymiön.
Hymiöiden käyttö käsitellään kuten hymyilykin: välitön häviäminen.
Onneksi et laittanut.
Etuvaihtajaan tullut vika pakotti taluttamaan, jolloin hävisin. Saisinpa tuosta kaluston pettämisestä edes armoa, mutta enhän minä saa.
Nyt mä oon eri mieltä. Jos se on niin vässykkä että ajelee päällystettyjä teitä, lyhintä reittiä ja välttelee ylämäkiä ja mä haen tiukempaa reittivalintaa, kiertoteitä ym. niin se oli hävinny jo ennenkuin mä edes ajoin siitä ohi. Se todennäköisesti pummi myös kyydin kotiin joltain duunikaveriltaan kun itä-vantaan ylängöillä satoi märkiä rättejä iltapäivällä. Minä en. Enkä ajanu edes lyhintä reittiä.
Saat olla eri mieltä, mut oot väärässä. Voittaja on se, joka ohittaa. Keinolla ei väliä. Yksi keino on etsiä suorempi reitti.
ja tässä voittaja = se, joka ei häviä.
Just noin. Kannattaa ensi kerralla valita vähemmän surkea reitti. Kaikilla meillä on tekosyymme tappioille, milloin ylämäki on jyrkkä, milloin vanne solmussa, milloin nössöyttään pysähtelee punaisiin, tai säälittävästi noudattaa väistämisvelvollisuuksiaan.
Vain nopeus ratkaisee.
Jep. Tajusin, yritin korjata, hävisin ja laitoin korjauksen epätarkasti.![]()
Yhä edelleen on suuri tarve Suomalaisen TyömatkaTemmon sääntöjen luomiseen!!!? STT:n mukaan tänään...voitin/hävisin/en tullut voitetuksi/selittelen/valitsin väärän reitin...![]()
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Tää on varmaan foorumin väsynein ketju. Yli 20 sivua vääntöä siitä että sä oot väärässä ja hävisit.
^Kuitenkin itseironiassaan ehkä se paras ketju![]()
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Törkeetä, kyllä pitää ymmärtää ketjun idea, muuten on jo hävinnyt. Ja kannattaa hävitä ketjua seuraamasta.![]()
Eikä! Tämähän on mitä tarpeellisin ketju. Täältä löytyi sekin tieto, että työmatkatempon todellinen taisteluareena on "Oulunkylästä ytimeen". Minäkin lopetin sen tiedon saatuani Mannerheimintien pyöräväylällä nysväämisen ja siirryin kamppailemaan todellisten työmatkan titaanien kanssa.
Elokuulta olen ollut mukana tässä mittelössä; häviöitä on tullut yllättävän vähän, ehkä 5-10.
Sitä olen miettinyt, että kuuluuko kisakumppaneita halveksia vai arvostaa? Yleensä halveksin siinä vaiheessa, kun yritän veivata ohi. Töissä pintaan pyrkii jonkinlaisia arvostaviakin tunteita. Pitäisikö ne tukahduttaa?
Kirjanmerkit