Haaveena SM-taso

[PEKKKA]

Kiitos keskustelusta ja viesteistä. Valmentajan saan hommattua ja porukkalenkeille pääsen käymään milloin haluan ja kaiken lisäksi tuttuja on harrastanut kyseistä lajia monta vuotta eli heiltä tulee suuri apu.
Peruskuntopohjaista treeniä olen nyt alkanu tekemään, pyöräilyä ellei ole ihan täyttä kaatosadetta. Syksyllä omasta mielestäni tehoja ei muutenkaa saa NIIN paljon irti kuin kesällä vai tuntuuko vai siltä (=D?). Pyörällä ajaessa oon pyrkiny välttää kattomista keskariin ja keskittynyt siihe matalasykkeiseen 60-75% (kannattaako edes nuin ylöskään mennä vaan pitää mielummi 60-65% max sykkeestä) treenaamiseen ja etenkin pyörittämiseen. Olen myös käynyt pitkästä aikaa juoksemassa kevyesti aloitellen. Lumien tullessa ajattelin ottaa ohjelmaan hiihtoa (luisteluhiihtoa etenkin) ja jäällä luistelua, koska luistelutekniikka on todellakin vielä kunnossa. (esim vk-treenit voi tehdä jäällä luistellen).

Miten te olette talviharjoittelut suorittaneet että sekin on ollu nousujohteista? Ajattelin kuitenkin pyöräillä aina mahdollisuuksien mukaan ja mahdollisimman usein ja mielellää suurimman osan.
Oon myös ajellu vastuksella 1½-2h treenejä, se kyllä on vaan niin puuduttavaa hommaa kuin tuntuu ettei aika mene millään eteenpäin. Hyvä puoli vastuksessa on että voi tehdä peruskuntotreeniä ehkä helpommin kuin luonnossa, koska sykkeen saa pidettyä matalalla helpommin kun ei ole ylämäkiä tai vastatuulta. Vastuksella oon myös vedelle 5-45min vetoja ja hankkinut lajivoimaa 60-70 kadenssilla.

ps: Tätä ei voi kyllä vertailla, mutta vastaako esim. 1h juoksua = 2h pyöräilyä vai pitääkö pyörällä silloin ajaa vielä enemmän. Kuitenkin on se tavoite kasvattaa sitä peruskestävyyttä. Ja millä tavalla hiihtoa voisi verrata pyöräilyyn kestona? Tää vertailu on sinänsä vähä typerää, että en tiedä miten tätä käsittelis vai käsitteleekö ollenkaa.

[MäkiHiiri]

Se on n.2,7h ja kasvaa mitä enemmän kehityt pyöräilijäksi.

Sun tekstistä (iloista ja elinvoimaista) vois arvuutella, että olet tuleva kirikuningas.
Tietysti olet vielä hyvin nuori ja vaan innostunut (pidä se) , mutta voithan tietty olla myös piilodiisseli.
Voisitko tarkentaa sitä puolta. Paras ominaisuutesi toistaiseksi urheilijana? Aika paljon vaikuttaa neuvojen antamiseen.

[tempokisu]

Joo, toi tunti juoksua ( tai hölkkää) on jotain x2.7 pyörällä. Ehkä pyörällä enemmänkin?
Mutta mä neuvoisin että enempi fiiliksen mukaan ( eli jos tuntuu hyvältäniin) ja sykettä saa kohottaa lenkillä, eikä siihen sykemittariin niin orjallisesti tuijotella. Jos menee isommalla sykkeellä niin miksi himmailla? Kisoissahan pointti on juuri se mitä korkeammalla sykkeellä jaksaa ajaa pitempään sen parempi. Miksi ihmiset painottaa koko ajan matalasykkeistä reeniä? Ei sinne matkalle sammu vaikka syke kohoaakin.
Talvella ei kansii yrittää mitään ihmeellistä, kunhan ajelee vaan. Ehkä vähän kovavauhtisempaa, tai vaikka voimaa? mutta kelin mukaan. Kaatosateeseen tai lumimyrskyyn ei kansii varmaan mennä voimistelemaan, jos hölkkä sujuu umpihankihölkkä on varmana tehokkaampi kuin umpihankipyöräily ( izmo voi olla eri juttu mutta me muut, ja erityisesti jos ei ole maaston erikoismies) Huonoissakin oloissa kansii kuitenkin reenata, kun kisoissakin voi olla niin ei heti hetkauta, vaikka sataisi räntää toukokuun tempoissa/maantiellä. Tuohon kannattaako pyöräilyä valmistavat reenit tehdä hiihtäen? Peruskuntoa näin voi pitää varmasti yllä.

Siis täällä oli puhetta tavoitteena sm-taso. Ei siihen todella vaadita 14 reenikertaa viikossa, ellei ne ole aika minimaalisia reenejä. Tekee sen kunnolla minkä tekee eikä yritä jotain ihmeellistä. Tohon 2 harjoituskertaa päivässä niin ei oikein sovi työpäivä/koulupäivä väliin, ellei se toinen reeni ole venyttely. Ja sm-tasoon siis riittää harrastus, se on aika pieni osa suomalaisurheilijoista jotka on ammattiurheilijoita. Poikkeuksellisen lahjakkaita, varmasti ura aloitettu jo ihan juniorina.

Mutta toi oli hyvä kuulla että PEKKKA saat valmentajan, porukkaa ja kavereita. Siittä se lähtee!

[Jopexi]

Joo, toi tunti juoksua ( tai hölkkää) on jotain x2.7 pyörällä. Ehkä pyörällä enemmänkin?
Mutta mä neuvoisin että enempi fiiliksen mukaan ( eli jos tuntuu hyvältäniin) ja sykettä saa kohottaa lenkillä, eikä siihen sykemittariin niin orjallisesti tuijotella. Jos menee isommalla sykkeellä niin miksi himmailla? Kisoissahan pointti on juuri se mitä korkeammalla sykkeellä jaksaa ajaa pitempään sen parempi. Miksi ihmiset painottaa koko ajan matalasykkeistä reeniä? Ei sinne matkalle sammu vaikka syke kohoaakin.
Talvella ei kansii yrittää mitään ihmeellistä, kunhan ajelee vaan. Ehkä vähän kovavauhtisempaa, tai vaikka voimaa? mutta kelin mukaan. Kaatosateeseen tai lumimyrskyyn ei kansii varmaan mennä voimistelemaan, jos hölkkä sujuu umpihankihölkkä on varmana tehokkaampi kuin umpihankipyöräily ( izmo voi olla eri juttu mutta me muut, ja erityisesti jos ei ole maaston erikoismies) Huonoissakin oloissa kansii kuitenkin reenata, kun kisoissakin voi olla niin ei heti hetkauta, vaikka sataisi räntää toukokuun tempoissa/maantiellä. Tuohon kannattaako pyöräilyä valmistavat reenit tehdä hiihtäen? Peruskuntoa näin voi pitää varmasti yllä.

Siis täällä oli puhetta tavoitteena sm-taso. Ei siihen todella vaadita 14 reenikertaa viikossa, ellei ne ole aika minimaalisia reenejä. Tekee sen kunnolla minkä tekee eikä yritä jotain ihmeellistä. Tohon 2 harjoituskertaa päivässä niin ei oikein sovi työpäivä/koulupäivä väliin, ellei se toinen reeni ole venyttely. Ja sm-tasoon siis riittää harrastus, se on aika pieni osa suomalaisurheilijoista jotka on ammattiurheilijoita. Poikkeuksellisen lahjakkaita, varmasti ura aloitettu jo ihan juniorina.

Mutta toi oli hyvä kuulla että PEKKKA saat valmentajan, porukkaa ja kavereita. Siittä se lähtee!

Tuo juttu syke korkealla madollisimman pitkään= parempi, pätee vain tempoon ja vain siinä tapauksessa, ettei kuormitu liikaa ja täten tehot laskisivat. Muutenkin potaskaa kun oikeasti harjoitellaan kovaa, eihän tuollainen saa muuta kuin kehon sakkaamaan pitemmän päälle. Pitkässä maantiekisassa pyritään välttämään oman kynnyksen ylittämistä ennen loppuratkaisuja. Tärkeää on huomata myös se, että keho ottaa energiaa matalemmilla sykkeillä enemmän rasvoista. Sääntönä voisi pitää: Kevyet reenit tosissaan kevyesti, kovista reeneistä palautuen ja tuleviin valmistautuen, perustasoa kehittäen. VK MK reenit sataprosenttisesti vaadituilla tehoilla. Turha jauhaa edellisenä päivänä pitkää lenkkiä kovilla tehoilla ja yrittää seuraavana päivänä MK reeniä väkisin, saamatta tehoa halutulle tasolle. Toki sykkeet voivat pitemmillä lenkeillä kohota hetkellisesti korkeammalle.

Ketjun aloittajalle voisin antaa neuvoksi pyrkiä mahduttamaan ohjelmaan säännöllisesti tempo tai pitempi ratamatka, niissä on helppo saada teho irti ja kehityksen seuranta helpottuu. Myös ylipitkiä harjoituksia PK alueella, rutinoivat pitkään kisaan. Ergometrissä kannattaa käydä mittauttamassa lähtötaso ja sykealueet.

[OJ]

Kaverihan aikoi panostaa 100% niin ei sillon paljon töissä käydä. Mutta onko pyöräily suomessa niin pieni laji että 5 viikko reenillä pääsee top10, saatikka näihin top3 sijoituksiin? Tuskin! Heiastuuko tässä koko Suomea ja kaikkia lajeja koskeva tason lasku, kun ei enään treenata? Jos Suomen kärkeen pääsee harrastelemalla niin voi olla varma että matka maailman kärkeen on piiiitkä...

Tässä ehkä heijastuu lähinnä se, että minä en SM-tasolla vaadittavasta treenistä tiedä juuri mitään. Viisi harjoituskertaa kuitenkin on tunneissa melko "helposti" 15-20 tuntia, eli >700 tuntia vuodessa ja noilla määrillä pääsee aika lähelle maksimaalista suorituskykyään jos on vähän ajatusta mukana. Kovin moni amatööri ei pääse tota isompiin määriin.

Kahden treenin päivistä on käyty paljon keskustelua, mutta 4 tunnin lenkki vaikuttaa lajinomaisemmalta.

[Grr]

Kahden treenin päivistä on käyty paljon keskustelua, mutta 4 tunnin lenkki vaikuttaa lajinomaisemmalta.

Koska tämä ketju on säilynyt yllättävän asiallisena niin keskusteltaisiinko lisää?

Kummasta palautuu nopeammin, siitä että vetää vuorokaudessa yhden 4h lenkin vai kaksi 2h lenkkiä? Tai toisaalta jos toinen vaihtoehto on 1x4h, kuinka kovaa ja miten pitkään pitää ajaa, että saa saman harjoitusvaikutuksen kahdella lenkillä per vuorokausi?

Kiinnostaa ihan aidosti, saa heittää teorioita ja käytännön kokemuksia.

[Merckx]

Kuulostaa erikoiselta jos jääkiekko- ja laskettelupohjalta kuvitellaan pompsahtavan suomen kärkeen missään lajissa kovin nopeasti. Hapenotto kun esimerkiksi ei kehity kovin nopeasti..... Tietty sitten jos haaveilee Cavendish-tyyppisestä urasta, niin sitten voi sen kärjen saavuttaa nopeammin!

[Pekka L]

Kuulostaa erikoiselta jos jääkiekko- ja laskettelupohjalta kuvitellaan pompsahtavan suomen kärkeen missään lajissa kovin nopeasti. Hapenotto kun esimerkiksi ei kehity kovin nopeasti.....

Molemmissa lajeissa muuten vaaditaan aika huomattavia jalkavoimia. Huipputason suurpujottelija kyykkää samat raudat kuin joku ratapyöräilijä.
Mitä hapenottoon tulee, niin se on aika paljon luojan lahjoista kiinni. Taso, mihin toinen pääsee kymmenen vuoden treenillä voi olla jonkun sunnuntailapsen lähtötaso.
Aktiivisella lajitreenillä maantiecupin kärkikahinoissa voidaan olla vuodessa, tai ei ehkä koskaan.

[ppikkupe]

Molemmissa lajeissa muuten vaaditaan aika huomattavia jalkavoimia. Huipputason suurpujottelija kyykkää samat raudat kuin joku ratapyöräilijä.
Mitä hapenottoon tulee, niin se on aika paljon luojan lahjoista kiinni.

Ken on nähnyt Tanja Poutiaisen pelaavan fudista, allekirjoittaa tuon. Niistä reisistä on moni miesten joukkueen pelaajakin kateellinen.

Lisäksi suurpuikka ja jääkiekko varsinkin ovat intervalliluonteisia lajeja. Maksimivoimaa, nopeutta ja maksimihapenottokykyä tarvitaan kyllä. Ja riippuen vähän millä tasolla 19-vuotias on pelannut, niin treenimäärässä ja treeninen monipuolisuudessa jääkiekkopuolella tuskin on annettu kovin paljon tasoitusta muihin lajeihin verrattuna. Kuinka moni täälläkään käy esimerkiksi säännöllisesti juoksemassa hyppyrimäen portaita?

[Coasting]

Kummasta palautuu nopeammin, siitä että vetää vuorokaudessa yhden 4h lenkin vai kaksi 2h lenkkiä? Tai toisaalta jos toinen vaihtoehto on 1x4h, kuinka kovaa ja miten pitkään pitää ajaa, että saa saman harjoitusvaikutuksen kahdella lenkillä per vuorokausi?

Omasta kokemuksesta ja loogisesti ajateltuna palautuu paremmin yhdestä pitkästä kuin kahdesta lyhyestä lenkistä.
Syy voisi olla että kahden lenkin tilanteessa toinen lenkki tulee juuri kesken parasta palautumista.

Harjoitusvaikutukset riippuu minkä tyyppisestä treenistä on kyse.

[fyah]

Ken on nähnyt Tanja Poutiaisen pelaavan fudista, allekirjoittaa tuon. Niistä reisistä on moni miesten joukkueen pelaajakin kateellinen.

Lisäksi suurpuikka ja jääkiekko varsinkin ovat intervalliluonteisia lajeja. Maksimivoimaa, nopeutta ja maksimihapenottokykyä tarvitaan kyllä. Ja riippuen vähän millä tasolla 19-vuotias on pelannut, niin treenimäärässä ja treeninen monipuolisuudessa jääkiekkopuolella tuskin on annettu kovin paljon tasoitusta muihin lajeihin verrattuna. Kuinka moni täälläkään käy esimerkiksi säännöllisesti juoksemassa hyppyrimäen portaita?

Joo, kyllä se näin on että jos lätkää pelaa vähänkään enemmän tosissaan jossain liigaseuran junnuissa on harjoittelu kyllä melkein täyspäiväistä työtä n.14-vuotiaasta asti. Kilpailu on myös niin kovaa että on yksinkertaisesti pakko laittaa 100% likoon koko ajan. Kesällä meillä oli kaikenlaisia joukkuepelejä mutta myös juostiin paljon laskettelurinnettä vanhempana ja käveltiin kottikärrykävelyä Harjun portaita ylös. Joskus osalla oli jalat niin krampissa ettei omalla autolla päässyt mäkitreeneistä kotiin ajamalla. Tosi kovia kuntopiirejä puntilla jne.

Pointtina se että kyllä lätkässä kunto nousee oman kokemuksen mukaan kun juoksin samaan aikaan vähän niinku omaksi huvikseni kilpaa ja pärjäsin kuitenkin hyvin kansallisella tasolla ilman että oikeastaan juurikaan silloin treenasin juoksua.

[kooki]

Tärkeää on huomata myös se, että keho ottaa energiaa matalemmilla sykkeillä enemmän rasvoista. Sääntönä voisi pitää: Kevyet reenit tosissaan kevyesti, kovista reeneistä palautuen ja tuleviin valmistautuen, perustasoa kehittäen. VK MK reenit sataprosenttisesti vaadituilla tehoilla.

Tässä on muuten hyvät pointit koskien nimenomaan tulostavaoitteista treenausta. Kevyet riittävän kevyinä ja raskaat riittävän raskaina - helposti menee molemmissa kohti keskiarvoa ja sitten treenataan melko tasapaksusti.

Toinen oleellinen seikka tuossa rasvan käytössä on sitten kuntourheilijoiden kohdalla: kevyessä prosenttiosuus on rasvan puolella mutta kovemmalla syketasolla rasvan polttamisen kokonaisosuus on kuitenkin suurempi. (kuten sanoin niin tulostavoitteisessa treenamisessa tuo rasvan polton prosentti on se oleellisempi seuraavaa maksimi/kovaa treeniä ajatellen...)

[tmile]

Miten te olette talviharjoittelut suorittaneet että sekin on ollu nousujohteista?

Kannattaa käydä säännöllisesti spinningissä ja hommata tekniikkarullat. Ja ajaa vaikka joka päivä kevyesti. Ja käydä välillä punttisalilla tekemässä esim. monipuolista kuntopiiriä ja lihashuoltoa. Uintia ja hiihtoa myös. PK tehoilla. Joskus maaliskuussa sitten kovempia vetoja ja intervalleja, tavoitteena ekat kisat toukokuun alussa, ja tuon jälkeen pitäisi kesäkuussa parissa kilpailussa pysyä helposti pääjoukossa. Ja tuohon pitäisi riittää 10h-20h / viikko reenimäärä. Tuolla ei vielä "SM-tasolle" pääse, mutta sillä pitäisi päästä sellaiselle tasolle että voi käydä kisoissa.

[ppikkupe]

Joo, kyllä se näin on että jos lätkää pelaa vähänkään enemmän tosissaan jossain liigaseuran junnuissa on harjoittelu kyllä melkein täyspäiväistä työtä n.14-vuotiaasta asti.

Jep, ja siltikään ei päästä edes lähelle sitä, mitä taitoluistelijat joutuvat/pääsevät tekemään.

Tämä on hiukan OT, mutta jos nuorten harjoittelupohjista yleisesti puhutaan, niin ei taida taitoluistelua parempaa pohjaa saada monestakaan muusta lajista.

Jäähallin käytävältä bongasin vähän aikaa sitten julisteen "Taitoluistelijan urapolku", eikä voinut kuin päätään pyöritellä. Toki sen tiesin, että taitoluistelijat treenaa paljon, ja olen aina arvostanut nuorten tyttöjen asennetta, jossa ei kuulu pienintäkään kitinää, vaikka jäätreenit alkaa sunnuntaiaamuna kello kahdeksan. Kiva kun päästään jäälle! Mutta silti...

Tuossa sama juliste PDF:nä. Siitä voi vilkuilla, mitä huipulle pääsemiseen todella tarvitaan, ja mahtuuko tuohon enää teini-iässä treenaamisen lisäksi koulun käynti tai muut oheistoiminnot:

http://stll-fi-bin.directo.fi/@Bin/e...e-urapolku.pdf

Ote 10-11 -vuotiaiden viikkotavoitteesta:
Ohjattu harjoittelu: Jää 7-9 kertaa / vko (50-60 min), Oheisharjoitus 4-5 kertaa / vko (sis. tanssi/baletti)Omatoiminen harjoittelu: Monipuolinen perusliikunta päivittäin, alku- ja loppuverryttelyt 4 t / vko, lihashuolto ja lajitaidot 2-3 t / vko

14-15 -vuotiaat:
Ohjattu harjoittelu: Jää 11-12 kertaa / vko (75-90 min), oheisharjoitus 5-6 kertaa / vko (sis. tanssi/baletti)
Omatoiminen harjoittelu: Alku- ja loppuverryttelyt 5 t / vko, lihashuolto 2 t / vko

[villef]

Niin, jos 15v on koulussa kolmeen, tulee koulusta ennen neljää, syö ja tekee läksyjä 2h, niin ennen puoli seitsemää hyvin pääsee lenkille. 2-3h voi siis päivässä treenata, vaikka kävisi koulussakin ihan normaalisti.
Tosin, TV ja tyttöystävän kädestäpitämiset jää vähemmälle, mutta valintojahan on tehtävä.
Tuohonhan saa sitten viikolla 4x2-3h, yksi lihashuoltopäivä ja viikonloppuna pitkät harjoitukset. Joten 18-20h/viikko ei ole mahdottomuus.
Päästä ja asenteesta kiinni. Ja haluaako antaa Euroopan tosissaan harjoitteleville tasoitusta..

[ppikkupe]

Tosin, TV ja tyttöystävän kädestäpitämiset jää vähemmälle, mutta valintojahan on tehtävä.

Mitenkäs Seppo Räty asian ilmaisi: Nuori jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos se yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yksi asia liikaa.

Sepon mukaan opiskelun ennättää hoitamaan myöhemminkin...

[OJ]

Ja haluaako antaa Euroopan tosissaan harjoitteleville tasoitusta..

Suomessa pikkujunnut todennäköisesti harjoittelevat enemmän kuin monissa muissa maissa. Tästä varmaan johtuu, että 16- ja ehkä vielä 18-sarjassakin pyörä kulkee. Käsittääkseni ainakin Ranskassa, Hollannissa ja Belgiassa urheiluun keskittyminen alkaa siinä 18-19-v korvilla kun lukio on pois alta.

[ppikkupe]

Suomessa pikkujunnut todennäköisesti harjoittelevat enemmän kuin monissa muissa maissa. Tästä varmaan johtuu, että 16- ja ehkä vielä 18-sarjassakin pyörä kulkee. Käsittääkseni ainakin Ranskassa, Hollannissa ja Belgiassa urheiluun keskittyminen alkaa siinä 18-19-v korvilla kun lukio on pois alta.

Suomessa nuori yksilöurheilija - ei vain pyöräilijä - putoaa viimeistään täysi-ikäiseksi saavuttuaan täysin tyhjän päälle. Tuloja ei ole, mutta jostain pitäisi nyhtää vähintäänkin 30'000 vuosi, jotta saa kustannettua paitsi oman asumisensa, myös harjoittelun, leirikulut jne. Vanhempien kukkaro ei ole pohjaton, eikä se muutenkaan käy päinsä, että vanhempien pitäisi kustantaa jo täysi-ikäisen klopin harrastukset.

En tiedä mikä on tilanne muualla Euroopassa, mutta ainakin Suomessa huipulle tähtäävien urheilijoiden toimeentulo on pelkästään omaa ja seurojen varainhankintaa. Valtion ensi vuodeksikin huippu-urheiluun varaamilla 6 miljoonalla eurolla ei kovin laajaa lajikirjoa kateta, tai monellekaan valmentajalle ja urheilijalle välttävää toimeentuloa taata. Vertailun vuoksi yksin kansallisooppera saa 38 miljoonaa euroa. (Lähde: Valtion talousarvioesitys)

[OJ]

Totta turiset ppikkupe. Menee vähän ohi aiheen, mutta sama meininki on mun kokemuksen mukaan muuallakin. Urheilija ja seura hankkii rahoituksen. Amatööripyöräily on nykyään aika seuravetoista ainakin täysi-ikäisillä. Aika harva nuori pyöräilijä asuu omillaan ja 30K€ henkilökohtainen budjetti olisi varmaan tosi kiva, mutta taitaa olla utopiaa suurimmalle osalle nuorista pyöräilijöistä. Tukijoita on siis löydettävä jostain, on se sitten se kumminkaiman tilitoimisto tai belgialainen pyöräilyseura, jonka pj:n varaston nurkassa voi nukkua retkipedillä. Kumitossukuskien hiilarilaipottimiin ei ole varaa, eli se 105 tai Ultegra saa luvan piisata ja parempi olisi, jos ei tarvitse omaa fillaria käyttää lainkaan.

[Mikko]

Joo, kyllä se näin on että jos lätkää pelaa vähänkään enemmän tosissaan jossain liigaseuran junnuissa on harjoittelu kyllä melkein täyspäiväistä työtä n.14-vuotiaasta asti.

Näin Hakametsän jäähallin vieressä asuvana ei voi kuin naureskella näille jutuille. Katselen päivät pitkät hallin vieressä olevan lasten leikkipuiston suunnalta eri ikäisten jääkiekkoilijoiden ulkojumppatreenejä ja ehdottomasti kovimman treenin tekee valmentaja huutaessaan pää punaisena. Pelaajat lompsivat siihen malliin, että varmasti mopoautolla ajelu on lähempänä sydäntä kuin jääkiekko. Jos täysipäiväisyydellä tarkoitettiin vain ajankulua, kuluuhan se aika toki noinkin.

[PEKKKA]

Se on n.2,7h ja kasvaa mitä enemmän kehityt pyöräilijäksi.

Sun tekstistä (iloista ja elinvoimaista) vois arvuutella, että olet tuleva kirikuningas.
Tietysti olet vielä hyvin nuori ja vaan innostunut (pidä se) , mutta voithan tietty olla myös piilodiisseli.
Voisitko tarkentaa sitä puolta. Paras ominaisuutesi toistaiseksi urheilijana? Aika paljon vaikuttaa neuvojen antamiseen.

Tuohon parhaaseen ominaisuuteen urheilijana en kyllä oikein ole löytänyt vastausta. Jääkiekko ja alppihiihdossa kuitenki ollu aika lailla tasapuolinen monella alueella. Ja mitäs tuossa kun arvuuttelit kirikuningaasta niin omasta mielestäni miksei siihen voisi panostaakin vähä enemmä koska räjähtävyys/muu voimatreenaus on kuitenki ollu ohjelmassa monta vuotta jääkiekon takia, toki tässä on iso työ pelkästään kestävyyden rakentamisesssa. Semmoinen tuli kans mieleen, että mitä kirimiehet tekevät enemmän verrattuna muihin. Että tekevätkö he esim. max voimaa paljon punteilla? Muuten vaan enemmän räjähtävyyttä pyörän selässä? kasvattavatko enemmän lihasmassaa jalkoihin? Vai harrastavatko kenties ratapyöräilyä hieman siinä ohessa?

[OJ]

Tuohon parhaaseen ominaisuuteen urheilijana en kyllä oikein ole löytänyt vastausta. Jääkiekko ja alppihiihdossa kuitenki ollu aika lailla tasapuolinen monella alueella. Ja mitäs tuossa kun arvuuttelit kirikuningaasta niin omasta mielestäni miksei siihen voisi panostaakin vähä enemmä koska räjähtävyys/muu voimatreenaus on kuitenki ollu ohjelmassa monta vuotta jääkiekon takia, toki tässä on iso työ pelkästään kestävyyden rakentamisesssa. Semmoinen tuli kans mieleen, että mitä kirimiehet tekevät enemmän verrattuna muihin. Että tekevätkö he esim. max voimaa paljon punteilla? Muuten vaan enemmän räjähtävyyttä pyörän selässä? kasvattavatko enemmän lihasmassaa jalkoihin? Vai harrastavatko kenties ratapyöräilyä hieman siinä ohessa?

Tarjotaan nyt aluksi poikkeavampaa näkökulmaa.

Maantiellä kirissä ei tarvitse ihan järkyttävästi voimaa. Ensin sinne kiriin on kuitenkin selvittävä niin, että on jollain tavalla merkityksellisiä sijoituksia vielä jaossa. Sitten kun on sinne maalisuoralle selvinnyt, niin hyvä olisi, että ainakin osa siitä ruudista olisi vielä suht kuivaa. Tämän jälkeen tulee se helppo osa, eli täytyy olla oikeassa paikassa ja kiriä oikeaan aikaan. Tässä kohdin voikin sitten huomata, että eihän tässä edes tarvita tai eihän tässä enää kykene kovin kummoisiin tehoihin. On iloisen yhdentekevää vaikka 1 sekunnin teho olisi >1500 wattia tuoreilla jaloilla jos kolmen tunnin kisan lopussa ei ole ajamassa voitosta tai siellä jaloissa ei ole enää kuin 700 wattia viideksi sekunniksi. Jos mennään tarpeeksi hiljaa, niin silloin siellä maalisuoralla toki jaksaa, mutta hitaan kisan toivominen on vähän heikohko taktiikka ja jossain vaiheessa tulee tämän tien päähän. Ne isoimmatkin kirikuskit ammattilaisten kisoissa ovat tosi kovia yleiskuskeja.

Mä suosittelisin nimenomaan kestävyyden harjoittamista. Tosin mun mielestä se kestävyyden perusta on nimenomaan VK-teho, koska VK-kynnys on se vedenjakaja, jonka yläpuolella ahdistaa ja jonka alapuolella jaksaa ajaa vaikka koko päivän. Sun pitää vaan valkata "myrkkysi" tämän VK-kynnyksen kehittämiseksi. Onko se miljoona tuntia PK:ta, loputtomia VK-vetoja, vai jonkinlainen sekoitus. Kirimistäkin pitää treenata ja parhaat kiritreenit tapahtuvat mun mielestä nimenomaan lajinomaisesti. Kai salilla voi käydä kyykkäämässä, mutta se kolisteluvoima ei välttämättä siirry polkimille ihan toivotulla tavalla.

[HiskiK]

Tuohon parhaaseen ominaisuuteen urheilijana en kyllä oikein ole löytänyt vastausta. Jääkiekko ja alppihiihdossa kuitenki ollu aika lailla tasapuolinen monella alueella. Ja mitäs tuossa kun arvuuttelit kirikuningaasta niin omasta mielestäni miksei siihen voisi panostaakin vähä enemmä koska räjähtävyys/muu voimatreenaus on kuitenki ollu ohjelmassa monta vuotta jääkiekon takia, toki tässä on iso työ pelkästään kestävyyden rakentamisesssa. Semmoinen tuli kans mieleen, että mitä kirimiehet tekevät enemmän verrattuna muihin. Että tekevätkö he esim. max voimaa paljon punteilla? Muuten vaan enemmän räjähtävyyttä pyörän selässä? kasvattavatko enemmän lihasmassaa jalkoihin? Vai harrastavatko kenties ratapyöräilyä hieman siinä ohessa?

Kirimiehet treenaa kyllä nimenomaa maximivoimaa puntilla, räjähtävyyttä pyörän selässä (eli kirejä), kasvattavat enemmän lihasmassaa kuin yleisajajat ja useat maantien kiritykit ovat nimenomaan ratapyöräilystä siirtyneet maantielle. (Cavendish esim.)

Itse aloitin samasta tilanteesta kuin sinä muutama vuosi sitten. Kahden vuoden treeneillä oli tällä kaudella tuloksena 9 SM mitalia. Myös yksi SM kulta miehissä.

Ei tollanen mitään ihmeitä vaadi. Vähän järkeä mukaan treenaamisen ja kyllä se siitä!

[OJ]

Ratapyöräily saattaa olla eri asia maantiehen verrattuna. Tosin ratapyöräily voi olla kiekkoilijalle luontaisempi laji...ainoa ongelma taitaa kohtapuoliin, tai ainakin hyvin pian olla se, että Suomessa ei ole kilpailuun tai harjoitteluun soveltuvaa velodromia. Mä olen edelleenkin sitä mieltä, että maantiellä on ensin selvittävä sinne maalisuoralle ja riittävän tuoreilla jaloilla. Aina voi toivoa riittävän hidasta vauhtia tai harjoitella niin, että jalat olisivat riittävän tuoreet kirimiseen siinäkin tapauksessa, että joutuu ajamaan matkan varrella. Vaikka tuoreilla jaloilla jaksaisi kiriä 10 sekuntia 1500 watin teholla, niin sillä ei ole mitään merkitystä jos maalisuoran avautuessa huomaa, että jalkojen tilalla on nippu märkää spagettia.

[HiskiK]

No kun radalla treenataan sitä mopon peesissä ajamista, niin luulis sen olevan melko sama kun pääjoukossa jonkun perässä. Radalla sen mopon perässä kun opettelee ajamaan jotai +70 kmh ni kyllä täällä Suomen kisoissa pitäis pysyä porukassa. Tällä kun ei ajeta sivutuulessa sitä yli viittäkymppiä.

Totta kai sitä kiriä sitten syö se kuinka kovilla on kisan aikana ollut ja sitä voi harjoitella oikeastaan vaan ajamalla kisaa. Mutta totuus vaan on se, että useimmat maantiesprintterit ajaa radalla. Nykyäänkin esim. Elia Viviani, Cameron Meyer, Ben Swift ja nuori Bryan Coquard (olympialaisista hopeaa radalla ja MMistä U23 maantiellä hopeaa; nimenomaan loppukirillä!!)

[OJ]

No kun radalla treenataan sitä mopon peesissä ajamista, niin luulis sen olevan melko sama kun pääjoukossa jonkun perässä. Radalla sen mopon perässä kun opettelee ajamaan jotai +70 kmh ni kyllä täällä Suomen kisoissa pitäis pysyä porukassa. Tällä kun ei ajeta sivutuulessa sitä yli viittäkymppiä.

Totta kai sitä kiriä sitten syö se kuinka kovilla on kisan aikana ollut ja sitä voi harjoitella oikeastaan vaan ajamalla kisaa. Mutta totuus vaan on se, että useimmat maantiesprintterit ajaa radalla. Nykyäänkin esim. Elia Viviani, Cameron Meyer, Ben Swift ja nuori Bryan Coquard (olympialaisista hopeaa radalla ja MMistä U23 maantiellä hopeaa; nimenomaan loppukirillä!!)

En tarkoittanut, että rata ei ole hyvää treeniä maantielle tai etteikö radalta tule hyviä kuskeja maantielle. Mopon peesi ei tosin taida ihan suoranaisesti olla kiritreeniä ja jos mopon peesissä jauhaa vetoja +70 km/h vauhdilla, niin pitäisi kuljettaa ihan hyvin ilman mopoakin, eikä kiritouhuja välttämättä edes tarvitse.

Coquard on toki kova tekijä radalla ja kiri irtoaa. Hän voitti myös amatöörien GP Plouayn tänä vuonna kirissä, tosin tätä kiriä edelsi ensin neljän miehen hatka ja siitä valikoitu kahden miehen hatka. Coquard on myös sen luokan pystyynjäätynyt pulkannaru, että lihasmassan kasvattaminen ei varmaan ole ihan ykkösenä miehen treenissä. Jos maantiellä haluaa ajaa hyvin, niin se lihasmassan kasvattamiseen tähtäävä harjoittelu ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

Ja tota lihavoitua tekstiä pitää kommentoida. Kyllä tota nimenomaan voi harjoittaa kilpailujen ulkopuolella, esimerkiksi ajamalla radalla mopon peesissä ja muillakin harjoitteilla.

[HiskiK]

No siis toi lihavoitu viittasi nimenomaan edelliseen kohtaan "se kuinka kovilla on kisan aikana". Kantapään kauttahan sen oppii kuinka paljon pystyy "tekemään jotain" kisan aikana ja silti säilyttämään kirijalat.

Ja totta kai toi lihasmassa on yksilöllinen juttu. Joillekkin sitä tulee paljon melko lailla treenaamattakin ja joillekkin sitä ei oikeen tule vaikka kuinka treenaisi. Kyllä noi kaikki huiput kuitenkin viettää aikaa salilla, vaikka harjoitukset siellä ovatkin varmaan hyvin erilaisia.

Nää on näitä elämän ikuisia taisteluita. Pitää valita oma polku ja lopultahan se kisoissa ajettu tulos sitten ratkaisee... 9 SM mitalin jälkeen osaan mielestäni jo sanoa jotain asiasta.

[OJ]

Kissan voi nylkeä monella tavalla, sanoo amerikkalainen. Minä osaan mielestäni sanoa, SM-mitaleilla tai ilman, että harjoittelussa ei kannata olla varma minkään rutiinin erinomaisuudesta ja ainakin välillä kannattaa kyseenalaistaa omaa tekemistään.

Kuten jo sanoin, niin kuvailemani näkökulma on ainakin hivenen perinteisestä systeemistä eroava. Taidan siirtyä seuraamaan keskustelua vähän sivummalle ennen kuin käy kuten niin monessa aikaisemmassa treenikeskustelussa.

[Antti Kuitto]

Vaikka en kaikkia viestijä ole jaksanut lukeakaan, niin karu totuus on kuitenkin se että kaikista ei tule huippuja vaikka miten treenaisi. Synnynnäiset ominaisuudet aika pitkälti ratkaisevat tämän ja se miten kroppa kestää treeniä ilman että jokin paikka sanoo sopimuksen irti. Eli ei kannata masentua jos useamman vuoden veivaamisen jälkeen joutuu toteamaan että prkl, kaverit menee kovempaa vaikka ovat pari vuotta jäähdytelleet ja vieläpä kaljoitelleet kisaa edeltävänä yönä..

[Tuomas]

Mitä hapenottoon tulee, niin se on aika paljon luojan lahjoista kiinni. Taso, mihin toinen pääsee kymmenen vuoden treenillä voi olla jonkun sunnuntailapsen lähtötaso.
Aktiivisella lajitreenillä maantiecupin kärkikahinoissa voidaan olla vuodessa, tai ei ehkä koskaan.

Tuossa oli aika tyhjentävästi kerrottu urheilun viehätys. Ellei nyt aivan Elmo ole niin kaikki lajit eivät vaan sovi kaikille menestymismielessä. Eiköhän täälläkin näitä esimerkkejä löydy kun on kaverin innostamana kokeilemassa hyvillä urheilutaustoilla jotain lajia ns. sata lasissa , mutta parin vuoden tulos on ollut se että ns. sunnuntailapset vetää ohi vasemmalta ja oikealta. Tai sitten oma lähtötaso on vaan niin kaukana muista, ettei psyyke kestä niin suurelta takamatkalta lähtöä.

Onnittelut kylläkin lajivaihdon suunnasta! Pyöräilyyn on helppo tulla mukaan muista urheilulajeista, mutta pyöräilystä on hyvin vaikea lähteä varsinkin liikkuvuutta ja vartalonhallintaa vaativiin urheilulajeihin. Jos siis kilpaurheilusta kansallisella huipputasolla puhutaan. Ainakin omien kokemuksien mukaan