GiantGarminHephaElectrobike
Sivu 2 / 2 EnsimmäinenEnsimmäinen 1 2
Näyttää tulokset 31 - 36 / 36

Aihe: Pyöräilijän harjoittelu lapsiperheessä.

  1. #31
    PocketRocket Guest
    Meillä on lapset 3 ja 5 ja on miehen käytössä sellainen vuorotellen treenaaminen. Joka aamu tai ilta vuorotellen lenkille (ite käyn pyöräilyn lisäksi salilla), yks lepoarkipäivä jää viikkoon. Vkonloppuna teen vähintään yhen 2-3 h lenkin ja kerran kuussa 4+ tuntia. Onnistuu kun tinkii ns yhteisestä ajasta. Toisaalta sitäkin on nokko riittänyt toistaiseksi. Minä olen sitten miehen töiden vuoksi yh suunnilleen joka kolmas vko, sillon treenaan vähän, otan työajasta aamulenkkiin tunnin tai käytän lapsenvahtia. Joskus en pääse ollenkaan, sitte tulee kunnon lepoviikko. Miksipä se ei liikunta onnistuis vaikka lapsia onkin, kunhan molemmat pitää sitä tärkeänä. Kokoaikayh:t sitten asia erikseen. Näillä meiningeillä oon ihan hyvässä kunnossa kaikinpuolin, tokkopa kannattaa ammattilaiseksi alkaa vaan eipä oo halujakaan..

  2. #32
    Taskuraketti puhuu asiaa ja nostan hattua. Sisukkuutta, sitkeyttä, sopeutumiskykyä - kuten huippu-urheilussa vaaditaan.

  3. #33
    Liittynyt
    08/2012
    Paikkakunta
    Turku
    Viestit
    109
    Pyöräkärryn kanssa voi tehdä perheen viikko kauppareissun Prismaan, jos yksin kulkee.. Täällä suurin kuorma on ollut viisi säkkiä multaa.

  4. #34
    Käydään usein kaksivuotiaan poikani kanssa lähikaupassa pyörällä siten, että tehdään vajaan tunnin pyörälenkki ennen kuin mennään kauppaan. Poika tykkää istua pyöräistuimella ja välillä hän on se joka haluaa lähteä pyöräilemään. Kesällä käytiin muutaman kerran jossain n. 10 km päässä olevassa leikkipuistossa leikkimässä ja otettiin eväät mukaan. Välillä tulee ajettua pyörällä töistä kotiin reilu 20 km matka. Töihin otan pyörän julkisilla mukaan, kun töissä ei ole suihkumahdollisuutta. Pidenpiä pyörälenkkejä kerkeää tekemään harvemmin. Lisäksi olen koittanut käydä salilla pari kertaa viikossa. Onneksi tuo sali, jolla käyn on lähellä ja auki 24 h, joten treenaaminen ei ole ajasta kiinni.

  5. #35
    sledgehammer Guest
    Mä ooon tehnyt niin, että salireenit teen ennen iltavuoroja tai niiden jälkeen. Pitemmät fillarilenkit menee vähän tapauskohtaisesti. Tunti täysillä tyyppiset lenkit onnistuu oikeastaan ihan joka ilta. Mulle riittää, että pääsen nukkumaan puoleen yöhön mennessä. klo 21 voin ihan hyvin käydä vielä lenkillä. Välillä vetelen maantiepyörällä ton tunnin tai sitten maasturilla. Nurkalla sattuu olemaan pururata, jossa on ihan älyttömiä nousuja. Sen kun vetelee pariin kertaan ympäri on koivet aivan kuittina ja aikaa siihen menee ehkä 45min. Toissapäivänä meni koko ilta 95km maantielenkkiin, mutta ei semmosia tule vedettyä kuin ehkä kerran kuussa. 30-60km lenkin ajelee kerran/pari viikossa helposti. Täällä tahtia rajoittaa 3 ja 5 vuotiaat pojat ja vaimo Vanhemman kanssa on kyllä käyty jo pyöräilemässä metsäpolkuja. Tykkää kovasti siitä.

    Hyötyliikunnasta en pidä. Aina on jotain rojua kuskattavana liikaa. Reppu täynnä roinaa ja vaihtovaatetta jne. Työmatkat on muutenkin kätyneet kovin lyhyiksi. Joskus 10km lenkki tuntui lenkiltä. Sitten venytin sen 20km mittaiseksi aamulla ja illalla. Sekin alkoi tuntua onnettomalta. Vetelen mielummin kunnon lenkin intensiivisesti ilman mitään ylimääräisiä romuja ja aikatauluja. Siitä nauttii paljon enemmän. Mä oon aina ollut tosi huono reenaamaan puolivaloilla. Rauhassa töihin pyöräily ei vaan tunnu miltään. Sitten on vielä ruuhkaa, liikennevaloa ja ties mitä. Siitä ei vaan nauti niin, kuin kovaa reenaamisesta pitäisi.

    Oon mä joskus kunnon maantielenkin jälkeen käynyt suihkussa ja fillaroinut poikien kanssa mummolaan sen jälkeen. Sinne tulee matkaa 7tkm, mutta ei se kyllä mitään fillaroinnin saralla tarjoa. Sosiaalisena juttuna sitäkin enemmän. 3V poika oli kantorepussa selässä ja 5v poika ajeli bmx:llä siinä vierellä. Kivaa oli. Koiraa lenkittelen maastopyörällä. Ajelen parit polut ja koira jolkottelee flex-narun nokassa edellä. Siinä saa vähän koordinaatioharjoitusta, mutta edelleen se ei kyllä palvele kunnon kohottamista.

  6. #36
    Liittynyt
    05/2012
    Viestit
    1.735
    Lainaus Alkujaan tämän lähetti sledgehammer Katso viesti
    Oon mä joskus kunnon maantielenkin jälkeen käynyt suihkussa ja fillaroinut poikien kanssa mummolaan sen jälkeen. Sinne tulee matkaa 7tkm, mutta ei se kyllä mitään fillaroinnin saralla tarjoa. Sosiaalisena juttuna sitäkin enemmän. 3V poika oli kantorepussa selässä ja 5v poika ajeli bmx:llä siinä vierellä. Kivaa oli. Koiraa lenkittelen maastopyörällä. Ajelen parit polut ja koira jolkottelee flex-narun nokassa edellä. Siinä saa vähän koordinaatioharjoitusta, mutta edelleen se ei kyllä palvele kunnon kohottamista.
    Mulla on ollut poika viimeaikoina peräpyörässä. Palvelee kyllä kunnon kohottamista hyvin, kun reitit valitsee oikein. Poika peräpyörään ja metsäpolkua maasturilla . Alamäissä pitää toki hiukan himmailla, eli paljoa yli 40 vauhteja ei kannata edes kuntoradalla ottaa metsäpoluista puhumattakaan, mutta jarrut on keksitty. Ylämäkeen kun poika polkee, niin nousee melkein siitä mistä ilmankin, jos vain isän kunto riittää. Pojalla on kyllä lupa huilailla. Kuntoradoilta ei ole vielä löytynyt liian jyrkkiä mäkiä mistään. Pitoahan tuossa on veturissakin enemmän, kuin yksin ajellessa, kun peräpyörän panostakin osa tulee veturille. Plussana on, että aina on juttukaveri mukana ja poikakin (4v) oppii maastoajon alkeita. Isäkin joutuu hiukan enemmän treenaamaan oikeaa painonjakoa ylämäissä, että saa pidon riittämään ei riitä, että vaan polkee menemään.

    Pidemmillä lenkeillä >2h olen ottanut pojan/pojat kärryyn. Maantielläkin 210 km lenkki maastopyörällä poika ja molempien retkivarusteet kärryssä tuntui jo lenkiltä ja loppumatkasta ylämäetkin mäiltä. Pehmeää reppua vasten oli pojalla kiva ottaa matkan aikana paritkin päiväunet ja jutustelu sujui mukavasti kypäräpuhelimen välityksellä.

    Toi lasten mukaanotto pyörälenkille on hyvin pitkälle siitä kiinni, että ajaako sykemittaria vasten vai nopeusmittaria vasten. Oikein kuormattu kärry kulkee mukavasti ja tasaisesti perässä vielä 50 km/h nopeuksissa. Luulisi kovakuntoisemmallekin riittävän tuo nopeus tasaisella ja ylämäissä. 40 kg perässä+kasvanut ilmanvastus tekee kuitenkin oman osansa. Järki ja ennakoiva ajotyyli on tietystyi hyvä muistaa, eikä jyrkempiin alamäkiin kannata lisää vauhtia polkea. Fillarin kärryn kuormauksessa on sama resepti, kuin henkilöautonkin. Riittävästi aisapainoa ja meno on vakaata. Jos kärryn kuormaa takapainoiseksi, niin sitten alkaa heijaamaan jo 30 km/h nopeuksissa.

    Kerran olen kärryn kaatanut vetotouhuja aloitellessa. Sekin kaupunigissa pienessä nopeudessa kanttikivestä vauhtia ottaen. Kyytiläisiä vain nauratti kaadon jälkeen. Ainoat vauriot oli vetäjän henkiset ja naarmut kärryssä. Tuon jälkeen opin nopeasti oikeat ajolinjat ja oikean tilannenopeuden. Tuhansia kilometrejä on tullut poljettua lapsi perässä, eikä vaaratilanteita ole sattunut.
    marmar muokkasi tätä : 14.09.2012 at 07.47

Aiheen tagit

Kirjanmerkit

Viestin säännöt

  • Käyttäjä ei voi aloittaa uusia viestiketjuja
  • Käyttäjä ei voi vastata viesteihin
  • Käyttäjä ei voi liittää liitetiedostoja
  • Käyttäjä ei voi muokata viestejään
  •