Olen jarkko_h kanssasi aika lailla samoilla linjoilla. Arvokkainta urheilussa on ajatus arvomaailmasta, moraalista ja säännöistä joiden puitteissa tulee toimia. Se että voi toimia sääntöjen puitteissa tai niitä vastaan, on kuin pienoismalli maailmasta jossa alle kouluikäinen kasvaa. Raja oikean ja väärän välillä on yleensä suhteellisen selvä. Toisin siis kuin länsimaisessa reaalimaailmassamme, jossa oikeus ja oikeudenmukaisuus perustuu usein tulkintaan. Toisille jotkin aatteet, olkoon ne sitten markkinatalouden tai solidaarisuuden sanelemia, asettuvat lähtökohtaisesti moraalin yläpuolelle: kaikki keinot ovat sallittuja kunhan vaan menestyy. Kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan vaan pyöräily nousee suurempaan suosioon, tms. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää tällaista ajattelua, joskin ymmärrän hyvin, että sellainen kukoistaa nykyaikana. Erityisen pöyristyttävää on lukea esim. nimim. 2,5i V6 kommentteja Lancen ansioista pyöräilylle ikään kuin vastapainona sille, että hän hyvin todennäköisesti toiminut systemaattisesti sääntöjä ja mahdollisesti jopa lakia vastaan. Mitä ihmeen ihmettä? Missä vaiheessa "huippu"-urheilu, tai yksittäinen laji, on voinut nousta tuollaiseen asemaan? Vastaavanlaisella argumentointiperusteella "kulttuurimarttojen pyöräilynvastaisen jaoston sisävelon sabotoimishanke" olisi moraaliselta kannalta aivan hyväksyttävää toimintaa - editettäisiinhän siinä pyöräilyn vastustamista. "Leenaa syytetään oikeudessa asiakirjojen väärentämisestä, mutta ajatelkaapa mitä kaikkea hyvää hän on tehnyt pyöräilyn vastustamisen edistämiseksi. Lisäksi se kirjoitti blogissaan, että koko oikeusjuttu on vaan pyöräilyaktiivien salaliitto ja ajojahti."
Kirjanmerkit