En minä sitä, vaan varmistuakseni. Ei sinne turhaa kannata lähteä. Kai pitää alkaa suunnitelemaan muualle lähtöä.
Jep, Kaldoaivissa näkyi riekkoja pari viikkoa sitten.
Eivät ihmeemmin säikkyneet pööräilijää.
Liekkö kyseessä ollut Kaldoaivin ainoa riekkoparvi...?Ajelin viime viikolla Kaldoaivilla edes takaisin ja ympäriinsä yhteensä n.150km ja en nähnyt ainuttakaan riekkoa, vaikka liikuinkin hyvillä riekkomailla (olen metsästänyt ko. alueilla useamman kerran). Heinäkuun alkupuolella ajelin Kaldoaivin lisäksi Paistunturin reiteillä, eikä silloinkaan sattunut riekkoja eteen (vain pari hirveä avotunturissa). Eiköhän se riekkokanta kuitenkin ole tällä hetkellä elpymään päin koko Ylä-Lapin alueella, kun vertaa viimeiseen pariin kolmeen vuoteen.
ps. pyörä mukaan!!
Näin jälkeenpäin ajatellen ei se nyt niin kauhea reissu ollut. Kolmatta yritystä ei ole vielä täysin haudattu...
En kuitenkaan suosittele, ainakaan jos ei ole kokemusta maastopyörävaelluksista. Tai ainakin on oltava erittäin positiivinen asenne hommaan!
Tunnelmia reissun jälkeen elokuulta 2006:
Perperiongelman olisi voinut ratkaista kentällä mukana olleilla Compeed rakkolaastareilla, mutta eipä se silloin tullu mieleen.Alkujaan tämän lähetti Zarni
Reissu oli suunniteltu kolmepäiväiseksi - ensimmäisenä päivänä vähintään Pitsuskönkäälle, mieluummin Pitsusjärvelle, toisena päivänä kevytvarustuksella Haltin huiputus ja illaksi takaisinpäin vähintään Meekolle asti. Kolmantena päivänä Kilpparille.
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Eihän niitä riekkoja tosiaan välttämättä paljoa bongaa pyöräillessä, kun ne taitaa kesällä majailla pääasiassa siellä märemmillä paikoilla. Viime vuonnahan oli riekoillakin huippuvuosi, myyräkannat oli huipussaan ja kesän pesintä onnistui hyvin mutta tänä vuonna lapin myyräkannat on kuulema romahtaneet ja viileä alkukesäkään ei ollut otollinen pesinnän onnistumiselle, joten riekkoja ei liene ihan viime vuoden veroista määrää. Toissavuonna kun oltiin Karigasniemellä, niin siellä käveltiin koirienkin kanssa 5 päivää ihan tyhjää, joten ihan niin huono tilanne ei kai kuitenkaan ole. Mutta eipä tuo haittaa menoa, koska maisemat on sen luonteisia, että reissu onnistuu aina riippumatta riekkojen määrästä![]()
Tänä syksynä olisi alustava ajatus lähteä tuonne käsivarren puolelle johonkin suuntaan, tiedä sitten onko maisemat jossain Pöyrisjärven suunnalla ihan niin komeita kuin tuossa Muotkatuntureiden alueella vai pitäisikö mennä ylemmäs käsivarteen?
Tarkoituksena olisi lähteä parin viikon päästä syyskuun alussa Pöyrisjärven maisemia kiertämään neljäksi päiväksi. Reitti kulkee jotakuinkin näin, Hetta-Näkkälä-Pöyrisjärvi-Rautujärvi-Naltijärvi-Kalmakaltio-Hetta. Päivässä tarkoitus polkea sellaiset öbaut 60km ja yöpymiset autiotuvilla jos vain mahtuu. Kesän mittaan on keräilty varusteita jotta paino ei repuissa kertyisi yltiöpäiseksi. Kaikki tavarat kun on tarkoitus kantaa mukana. Kertomusta ja kuvia tulee kun reissu on ohi.
Respect is not given, it is taken.
Totanois.... miten myyrien määrä liittyy riekkojen määrään?
/OT
Ei ne "ihan niin komeita" ole. Mahtavaa seutua kyllä. Utsjoen ylängöllä oli riekkoja (ja kiirunoita, en tiedä metsästetäänlä niitä) viime syksynä....onko maisemat jossain Pöyrisjärven suunnalla ihan niin komeita kuin tuossa Muotkatuntureiden alueella...
Ajattelin vaan huomauttaa, ettei kukaan vaan luulis riekkojen syövän myyriä.
Mutta tietenkin tiukan paikan tullen nälkäänsä syö mitä vaan![]()
Myyristä en tiiä, mutta ainaki sopuleita siellä oli parina viimeisenä kesänä paaaljon (toisin kuin tänä kesänä). Yhteys lienee se, että pedot on syöneet enemmän näitä jyrsijöitä, jolloin riekot on päässeet rellestämään ja kanta on parantunut...
Vastaan itselleni (ja muille kiinnostuneille) eilisen perusteella: Äkäsmyllyltä Pahtavaaran laelle asti erittäin kivaa ihan pientä polkua, täysin ajettavissa jopa omilla vähäisillä taidoillani (en tykkää mistään kivikko/juurakko-hel...stä). Pitkälti mäntykangasta, pätkällä on useita pitkospuita (20-30m ...300m), mutta nekin kaikki ajokunnossa (rakennettu riittävän kapealla raolla ja lankun päät viistämällä). Ollut pidempi kuiva jakso, niin alussa muutaman pikkupitkokset päsi ajamaan vierestäkin. Metsä-Ruonajärvellä kiva laavu, sen jälkeen lyhyt hiukan teknisempi kuusikkopätkä. Pahtavaaralle nousu ajettavaa, maisema ylhäällä on kaunis, mutta maasto muuttuu kivikoksi. Pahtavaaralla (sen itäsivulla, reilut 200 m polusta syrjässä) on aivan magee autiotupa, jota mainitaan Pallas-Ylläs-kp-alueen hiljaisimmaksi tuvaksi (tuvalle ei vie polkua, mutta pääpolulta on pienet punaiset täplät vinkkinä). Pahtavaaran jälkeen sitten Ruostevaaran metsätien päähän asti ei ollut mun juttua: niin kivistä, että työntelin sovinnolla. Tupakkalaki (§) -Ruostevaara-alueella on hakkuuaukeita, mutta polun kohta on jätetty hakkaamatta/äestämättä, joten polku sinänsä on olemassa, ja oransseja reittimerkintöjä seuraten löytyy, vaikka onkin hyvin pieni. Huom. Ruostevaaran tyvellä on kartoilla autiotupa, mutta sitä ei enää ole, taitaa olla juuri se sama tupa siirretty sinne Pahtavaaralle!
Mielsattijärven paikkeilla alkoi taas oikea metsä (kuusikkona ainakin alkoi), mutta jouduin aikataulusyistä kääntymään takas tielle. Paluu Äkäsmyllylle metsätietä>tietä pitkin nopea. Kivana pikku päiväretkenä voi suositella Äkäsmylly-Mettäruona-Pahtavaara ja paluu halutessa metsätien (pahtavaaran eteläpuol.) kautta.
Tarkoitus oli käydä Oloksen päästä katsomassa tammituvan seutua, mutta ukonilma/märkyys muutti aikeet. Olokselta Särkijärven (yläpuolisen vanhan ratsutien) kautta Torassieppiin ja Kutunivalle on leveätä latupohjaa, mäntykangasta ja märissä kohdissa pitkokset/sillat. Siellä oli fillarin jälkiä.
Ylläksen suuntaan Äkäsmylly-Peurakaltio ja sillan kautta tielle on mtb-sallittua aluetta. Äkäsjoen yli pääsee uutta retkisiltaa (ei vielä kartoilla: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/l...380052&lang=fi ). Äkäskeron suunta ei ole sallittua, mutta siitä kuulin hyvin myönteisiä kommentteja Ylläksen mtb-weekillä olleilta (saivat ajaa siellä tapahtuman luvalla).
Viime sunnuntaina ajelin Enontekiöllä/Tarvantovaaran erämaissa Kivilompolo- (Roavvoaivi)-Salvasjärvi AT-Salvasjärvi-Kultima-Leppäjärvi ja paluu tietä pitkin takas autolle. Maasto oli kuivunut muutamassa viikossa ja oli nyt kerrassaan mukavaa. Lähes koko matkalla näkyi mtb-jälkiä, korkeintaan päivän parin vanhoja. Kuka teistä?
Autiotuvallekin vei ihan hyvä polku vaikka useimmat taitaa siitä huristella ohi. Hiljaista oli ollut, vieraskirjassa oman edellisen käyntini (huhtikuussa hiihtovaelluksella) jälkeen 11 merkintää.
Puolisen kilsaa tosta sillan kohdasta etelään on viime talvena avattu latukahvio, sinne pääsee juurikin tuon sillan kautta (tai voi jatkaa Peurakaltion suuntaan) tai sitten etelästä Kukaslompolon päästä eroaa latu. Tuolla suunnalla varmaan on mukavaa maastoa, aika paljon mäntykangasta muistin mukaan.
Tämän päivän tutkimusmatka Tarvantovaaran erämaan puolella: Hetta-Palojoensuu -tieltä (Sotkajärven länsipuolelta) Suonttajärven kautta Palojokivartta Leppäjärvelle. Vain Suonttajärven etelä-lounas-kulmassa pari jängässä kahlaamista (á n 150 m), Suonttajoen kahlaus (lev n 4 m, matala) ja parit keikkuvat/liian huonokuntoiset pitkokset (á n 30 m) vaativat jalkautumista. Muuten koko väli (pikku mutkineen 36 km) A-luokan mönkijälkeä, sillat ja pitkokset ajettavassa kunnossa. Mitään huippuluokan maisemiahan tuolla välillä ei ole, kun ei ole juurikaan korkeuseroja, mutta erämaista tunnelmaa kuitenkin.
Tuossa oli aivan uuden oloinen mönkijälautta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/l...345323&lang=fi
kartan mukaan siitä lähtee jälki joen länsipuolella. Paikallinen kaveri arveli että se menisi Palojoensuuhun, mutta kartan mukaan jälki katkeaa välillä.
Tapiooo? Onks tiatoo?
Eipä oo tietoo. En ole seikkaillut tuolla länsirannalla. Vähän alempana, Angeskosken tienoilla voisi ilmakuvasta hyvällä tahdolla nähdä mönkijän jälkeä? Pääsiskö kahlaamalla vai onko virta liian vuolas?
Minulle tuli mtbSeikkailuun vaihtoehtoa etsiessäni Pöyrisjoen rannalla estoja joenylitykseen. Olin ajanut erinomaista mönkijäuraa Näkkälästä Olkkavaaran yli Vuomavaaralle ja edelleen Pöyrisjoen rantaan siinä uskossa, että kyllä siitä jotenkin yli pääsee. Joella oli ylityspaikalla leveyttä vaikka kuinka, suopaikka, mutapohja tai pohjaton muta. Ja kaikki veneet ja mönkijälautat vastarannalla. Ei kun aja takaisin Näkkälään 32km. Olihan se kyllä hyvää ja maisemallisesti palkitsevaa tunturi- ja järvimaisemaa.
Viikon päästä olisi tarkoitus ajella hyvin pitkälti samoja reittejä. Zarnin ja Tapion vanhoissa teksteissä oli maininta Kultima-Leppäjärvi-uran olleen hevosteltu huonoon kuntoon. Miten on tilanne tällä hetkellä? Hienoa kuulla, että oli mukavaa maastoa. Ei malta odottaa...
Härifrån tvättas.
Ei hevon, mutta poron. Tai muutaman sadan poron, mutta efekti hiukan sama kuin hevojen jäljiltä. Nyt kuivan kauden päälle porot oli talloneet tiimalasihiekkaiset kohdat aika muhjuksi ja jättäneet jälkensä. Mainio se on silti! Aiemmin kesällä (sateiden jälkeen) polku oli tasaisempi kuin nyt oli. Mutta ainahan on toivoa, että kts:lle sattuu sateiset kelit, niin ei ole niin pehmeetä...
Mutta ihan oikeesti, varautukaa jo syksyisemmillä kamppeilla: tänä aamuna piti jo skrabata auton lasit, yöllä oli -4! Ei ole hellettä täällä, ei.
Oletko kalppinokka kanootinkin kanssa liikenteessä siellä leppäjärven maisemissa?vai willarilla vaan...![]()
ehkä ajoin,ehkä en....
Pahat sedät 50/60
Hyvä talvi, kivat olosuhteet kriittisinä pesintäaikoina ja tuo jyrsijöiden paljous pienentämässä petojen nälkää taitavat olla jonkunlaisia muuttujia, en ole asiaan sen enempää perehtynyt mutta tuolta RKTL:n sivuilta löytyy vähän niitä käppyröitäkin: http://www.rktl.fi/riista/riistavara...nalinnut_2012/
Käsivarren alueelle tuli nyt luvat hankittua. 9.9 alkaen neljäksi päiväksi erämaahan jostain kohtaa Kilpisjärven tien varresta...
Tänään nokka kääntyy kohti Pöyrisjärveä. Tällä kertaa olisi tarkoitus pyörähtää myös Tarvantovaaran puolella ja nyt viime hetkellä kyselen vielä seuraavia tietävämmiltä:
Kuvausten mukaan Salvasjärvelle lähtee ura jonkin verran Kivilompolon tulliaseman eteläpuolelta (olisiko pari kilometriä, kartta ei ole täällä työpaikalla), mutta kotona olevan kartan mukaan toinen ura kohti Salvajärveä lähtee heti siitä tulliaseman takaa ja menee tarkasti rajaa ja poroaitaa pitkin yhtyen sitten myöhemmin tuohon etelämmästä Palojärven suunnasta tulevaan uraan. Onko näkemyksiä tämän rajaa myötäilevän uran pyöräiltävyydestä?
Ymmärsin niin, että tuo Palojärvi - Salvasjärvi ja Salvasjärvi -Kultima osuudet ovat ainakin verrattain ajettavia ja sitten Kultima-Leppäjärvi on jo melkein moottoritie (olihan siellä silta Palojoen yli?). Onko kenelläkään tuoretta tietoa osuuden Kivilompolo-Kaamusjärvi kunnosta?
Onko sulla siellä töissä nettiyhteyttä? Se lähtee... katoppa vaikka tästä.
En itse ole ajanut tuota. Kyllä niiden poroaitojen vieressä yleensä menee jonkinlainen huoltopolku ja kun se kartassakin on niin varmaankin jotenkin kuljettavissa. Mönkijällä ei tarvii kaikkia jorpakoita väistellä niin paikoin voi olla aikamoista mutavelliä jos ei ole pitkoksia....toinen ura kohti Salvajärveä lähtee heti siitä tulliaseman takaa ja menee tarkasti rajaa ja poroaitaa.... Onko näkemyksiä tämän rajaa myötäilevän uran pyöräiltävyydestä?
Onko jokin syy olla käyttämättä tuota varsinaista pätkää?
On.Ymmärsin niin, että tuo Palojärvi - Salvasjärvi ja Salvasjärvi -Kultima osuudet ovat ainakin verrattain ajettavia
Leppäjärvi-Palojoki on ihan "tietä" joo, mutta Palojoelta Kultimaan päin on sitten mukavampaa.ja sitten Kultima-Leppäjärvi on jo melkein moottoritie
On siellä, tässä. Vaikka kartassa lukee "laavu" niin en sellaista kyllä huomannut.(olihan siellä silta Palojoen yli?).
Viime kesänä ihan ok. Jotkut pitkokset hiukan lahoja ja pusikko tunkee läpi, mutta kyllä sieltä ihan hyvin pääsee.Onko kenelläkään tuoretta tietoa osuuden Kivilompolo-Kaamusjärvi kunnosta?
Kiitos paljon vastauksesta, näillä spekseillä mennään. Viime kesänä kiersin jalkamiehenä Termisvaaran uuden poroaidan vierestä menevää mönkijäuraa pitkin ja ihmettelin kovasti, miten edellisenä vuonna olin pyörämiehenä joutunut Kaamusjärven jälkeen napaa myöten suohon ja sitten haeskelemaan varvikosta umpeen kasvanutta polkua. Saa nähdä, löytyykö nyt tänä vuonna taas pyörällä liikuttaessa oikea polun pää Kaamusjärven jälkeen.
Sen on kyllä oppinut, että monesti maasto joka jalkamiehenä liikkuessa vaikuttaa hyvin ajokelpoiselta ei sitä sitten loppujen lopuksi olekaan. Jalkaisin on kuitenkin niin helppo väistellä yksittäisiä esteitä, hyppiä kiveltä toiselle jne.
Paikallinen tuntija kertoi tullin takaa lähtevän polun olevan rajamiesten vanhan polun. Pitkospuut lienevät samassa kunnossa kuin Kaamus-Kivilompolo välillä.
Palojärven kohdalta, kilometripylväs 10/27, lähtee vanha jalkaisin kuljettu polku kohti Salvasjärveä. Reitillä on mönkijäjälki ison suon laitaan mutta siitä eteenpäin pitää seurata varvikon sekaan katoavaa polku-uraa kohti Einarinpaloa ja Salvastunturin pohjoista lakea, sinne rajakivelle. Soisella maalla on matalia kuivia kaistaleita, joita polku noudattelee mutta katoilee hyvin usein. Tänne ei kannata lähteä ellei ole erityisen utelias.
Ellei halua ajaa sitä "tieosuutta", niin Kultimasta päin tullessa ei ajakaan ihan Leppäjärvelle asti vaan pian sen sillan jälkeen kääntyykin Suonttajärvelle eli etelään. Saa vielä n 35 lisäkilsaa, josta vain viimeiset 2-3 km on tiemäistä.
Samaa "laavua" olen jo pariin kertaan etsiskellyt. Paikallisten mukaan siellä on laavu (joen itäpuolella), mutta toisaalta suuri osa näistä ko. paikallisista ei koskaan ole käynyt paikanpäällä.
Kirjanmerkit