Aika monta kuskia lähti tarunhohtoiselle Temppelinvuorelle. Puolet jäi johonkin matkalle, menivätköhän Pub Navigareen.

Laitetaanpa uusintana suuren tutkimusretkeilijän Matti Hoon kertomus tarunhohtoisesta Temppelinvuoresta:

Tarunhohtoinen Temppelivuori siinsi miesten mielissä, ja vastoin varoituksia sherpoitta lähtemisestä polkaisimme tuolle eräälle Skandinavian merkittävimmistä huipuista. Satelliittipuhelin oli huiputtaessamme katveessa ja kamerat jäässä, joten jälkipolville tästä uroteosta ei jäänyt todisteita. Itäinen rinne vei meidät joka tapauksessa lähelle ihmismielen ja -kehon kestävyyden rajoja.

Marssi kohti perusleiriä sai dramaattisia piirteitä seuratessamme alkuasukkaiden puihin maalaamia sinisiä hieroglyfejä. Polut olivat jyrkkyydessään hirvittäviä, ja silloin tällöin alkusyksyisen illan rauhallisuutta järkytti rotkoon syöksyvän kantajan kirkaisu. Myös villien laumojen kallioille levittämät värillisen lasin kappaleet ajoivat retkueen hermoromahduksen partaalle rengasrikon tietäessä viivytystä armottomassa kisassa laskevaa aurinkoa vastaan. Pimeän yllättäminen olisi tiennyt eksymistä eräälle lähitienoon armottomimmalle alueelle. Pyöräilijöitä on astunut sisään Pub Navigaren ovesta, kadonneet ikuisesti tai ainakin palanneet muuttuneena.


Vauhti oli tällä kertaa 16 sydämenlyöntiä lujempaa kuin yleensä, mutta valituksia ei kuulunut, joten ei himmailtu.

Reittikarttaa joku mukana ollut kysyi. Tässä ajettu reitti.