Niinpä, olinpa kerran joskus aikoinaan silloin kun pääsi vielä edes jotenkuten saapasmaasa lokakuussa, yks diletanttien klassikkoajo, yks etappisoosi ja n 65 km paritempo lokakuussa. Mun pari oli sitten hieman flunssainen pariajossa mutta starttasi kuitenkin. Italiaano, paikallinen Giuseppe ajoi huoltoautoa meidän perässä. Roikkui ikkinasta ulkona koko matkan, torvi soi ja oli enemmän sekaisin kuin me.Minä vedin kuten nimimerkissä aivan hurmiossa. Kaveri peesissä ei montaa kertaa vetänyt, ymmärrän sen. Tien varret oli täynnä katsojia. Muistan kuinka nöin vanhoja mummoja kannustamassa meitö kun ajoimme ohi. Sijoitus oli viimeinen. Pariajossa harvoin pärjää jos joutuu yksin töitä tekemään. Eikä apuja purkista ollut nautittu. Ketä kiinnostaa vaikka olisi napannut vaikka mitä ja sijoitus oli ollut jotain aivan muuta? Sankarihan sitä olisi Suomeen palattuaan ollut mutta se yks tärkein juttu olisi unohtunut: olisi tullut kusetettua eniten itseään. Tää kaikki saivartelu julkisuudessa dopingista on yksinkertaista: kyvyttömät ihmiset pääsee pätemään ja lehtiä myydään entistä enemmän. Paljon paremmat fiilikset kun tuli sekin kisa ajettua pasta con pomodorola