Viikonloppuna käytiin pyöräilemässä Syötteen maastoissa. Toraslammen suuntaan ei lähdetty ja suurimmaksi osaksi täytyi pitäytyä suht lyhyissä lenkeissä (perhettä mukana). Syötteen kierros ja Pitämävaaran lenkki tuli kuitenkinvaihtelevan mittaisina pätkin kierrettyä. Aloittelijan arviona voisin sanoa, että pyöräilykartan vaativuusluokitukseen ei voi ihan täysin nojata. Samoin kartan korkeuskäyräväli 20m antaa aika virhellistä kuvaa reiteistä. Reittien suunnittelussa kartta oli kyllä hyvä eikä ainakaan hinnalla pilattu.

Syötteen kierroksella Pärjänjoen varressa oli ihan riittävästi haastetta, ainakin kun yritti vähän pitää vauhtia. Pytkynharjua ei voi kehua liikaa! Polku ei todellakaan ole vaikeaa (sitä joku protestoi), mutta nousuista ja varsinkin laskuista saa mahtavat kiksit. Pytkynharjulta Syötteelle päin ei mielestäni saa mitään elämyksiä polun ollessa pääasiassa sorastettua tai pitkoksia. Samoin Ison Syötteen ja Pikkusyötteen väli on tylsä (maojituttiin Pikkusyötteellä). Alaspäin latupohjalla meni 50 rikki eli siihen suuntaan ihan kiva. Syötteen kierros oli luokiteltu helpoksi.

Pitämävaaran lenkillä Näköalatien ja Ison Syötteen väli oli märkää polkua ja pitkoksia. Parhaat urat alkaa Ahvenvaaran reunoilta ja polkujen pinta on reitin itäosissa nautittavaa kapeaa polkua. Jossakin Säkkisenlampien tai Myllykosken tienoilla polku levenee. Jos majapaikka on Pikkusyötteen suunnilla, kannattaa mielestäni kiertää vain tuo pää. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi mutta porukan arvion mukaan ainoa haastavampi kohta on Pitämävaaran pohjoisrinne.

Nälkää kyllä jäi ja varmasti tuonne mennään vielä uudestaan. Jos sitten voisi viettää kokonaisiakin päiviä pyörän selässä. Voi suositella kaikille.