Jatketaan ketjua, ettei polkemalla lopu ja laitetaan näytille yksi maantiepyörän runkolaukkuprojekti. Projekti on ollut päässä jo pitkään, mutta nyt oli vasta toteuttamisen aika. Ideoita keräsin foorumeilta ja Kuukkelin kuvahausta. Yeti Rides -blogissa esitelty laukku oli erittäin onnistunut ja hyvin samankaltaista olin ajatellut itse toteuttaa. Tarve oli siis runkolaukulle, jossa kulkisi yöpymiskamppeet ja eväät 1-2 päivän reissulle kesäaikana.



Tarkemmin sanottuna tilaa piti olla 600 gramman makuupussille, kevyelle ilma-alustalle, eväsrasialle ja juomapullolle. Varakumeille ja työkaluille on paikka satulalaukussa. Muita haluttuja ominaisuuksia runkolaukulle olivat kestävyys, jonkinlainen vedenpitävyys, alle 70 mm paksuus ja helppo irroitettavuus. Helposti käy niin, että kun laukku pakataan täyteen, polvet hankaavat siihen. Tästä syystä tein käsityöammattilaisen avustuksella vain 60 mm leveän laukun ja remmikiristyksen, jotta laukun saa tiukalle ja mahdollisimman kapeaksi. Maantiepyöräni hoitaa usein retkipyörän virkaa virallisen retkipyörän puuttuessa, joten laukku oli suunniteltu nimenomaan tähän runkoon. Maasturissa (Spark) runkotilaa on vielä vähemmän takaiskarin vuoksi, joten jos siihen haluan laukkua, niin se pitää toteuttaa sitten hieman toisella tavalla.

Materiaaliksi valitsin Conduran sen kestävyyden, jämäkkyyden, ommeltavuuden ja hyvän vedenpitävyyden vuoksi. Conduraa ja muita varustemateriaaleja Suomessa myy mm. Shelby, mutta itse pengoin tällä kertaa kaverin kangasvarastoa. Tarranauhaa ja vetoketjuja saa eri leveyksillä kangaskaupoista. Vetuketjuiksi kannattaa valita tukevat ja lyhennettävät mallit. Työvälineiksi riittivät ompelukone, mittanauha, sakset, nuppineulat, lanka, kynä ja silitysrauta (ja ratkoja ).

Päätin tehdä laukusta kaksiosaisen, koska aina en tarvitse niin paljoa kuljetustilaa. Alempi laukku olisi irroitettavissa vetoketjulla ylemmästä ja samalla vetoketju toimisi alemman laukun ”luukkuna”. Ylempään osaan tuli pitkä vaakasuuntainen vetoketju. Alla on tarkempi kuvaus ylemmän laukun tekovaiheista:

Aluksi piirtelin hahmotelman paperille ja mittailin maantiepyörän runkoa. Sitten ei muuta kuin kangasta pöydälle ja kynä käteen. Piirtelin aluksi isot sivupalat kankaalle ja leikkasin ne 15 mm ompeluvaroilla. Seuraavaksi leikkasin kankaasta pitkän 90 mm (60 mm + 15 mm + 15 mm) leveän kaistaleen, joka yhdistäisi nämä sivupalat.



Vetoketjua varten leikkasin viillon ja oheisen kuvan mukaiset ”harukset” toisen sivukankaan yläosaan.



Vesitiiveyttä parantaakseni leikkaisin vetoketjulle myös läpän, joka tuli kiinni samaan saumaan sivukankaan ja 90 mm kaistaleen kanssa. Läppä kannattaa tehdä kaksinkertaisesta kankaasta, jolloin siitä tulee tukevampi ja se pysyy paremmin muodossaan. Läppäkankaaseenkin tarvitaan 10-15 mm ompeluvara.



Laukun yläosaan tuli pitkä tarranauha vaakaputkeen kiinnitystä varten ja tarran puolikkaat ommeltiin kahteen 90 mm leveään kangaspalaan. 90 mm leveys tuli, kun kangas taitettiin kaksinkerroin 180 mm kaistaleesta. Seuraavaksi nuo neljä kangaspalasta (ja kuusi kangaskerrosta) piti saada yhteen ja tästä syystä nuppineuloista on suuri apu. Ompelun jälkeen läpän voi silittää muotoonsa vetoketjun päälle. HUOM! Tarkasta että kangas kestää silitystä ja käytä aluksi matalaa lämpötilaa. Varsinkaan kalvokankaat tai ohuet varustekankaat eivät kestä silitystä!

Ennen muiden kangaspalojen liittämistä kannattaa miettiä vielä muiden yksityiskohtien tarve, koska ne on helppo liittää vielä tässä vaiheessa. Itse päädyin tekemään pienen karttataskun (kuten Yetin laukussa) ja sen vetoketjun alalaukkua varten. Karttataskuun tuli pieni (10 mm * 20 mm) tarra, mutta ei läppää, koska kartta tulee aina olemaan muovissa.

Laukun kiinnitystä varten olevien tarranauhojen pituus kannattaa mitata rungosta ja jättää ne aluksi hieman ylipitkiksi. Lisäksi on syytä huomioida ommellessa, että tarranauhalle on vastakappale ja vieläpä oikeinpäin . Tässä vaiheessa huomaa helposti, että ratkoja on tarpeellinen työväline!

Loppu onkin tiukkaa ompelua ja kangaspalojen pyörittelyä. Jos laukusta haluaa täysin vesitiiviin, kannattaa saumat teipata vielä saumateipillä. Saumateippiä on saatavilla hyvin varustetuista kangaskaupoista ja Shelbystä.



Laukun yläosa valmistui kahden hengen yhteistyönä yhdessä illassa (noin 5 tuntia). Testasin laukun rajoja pakkaamalla sinne alussa mainitsemani tavarat, makuupussia lukuun ottamatta. Makuupussi mahtuu pienuutensa vuoksi alalaukkuun. Muut tavarat mahtuivat hyvin yläosaan ja vielä kun kevyen ja kapean ilma-alustan laskostaa paremmin kapeaksi eikä rullaa pyöreäksi, niin polvikosketukset laukkuun ovat minimaaliset. Tarroja oli riittävästi ja niillä laukun saa kiristettyä melko hyvin. Vinoputkessa olevaa juomapullotelinettä voi käyttää silloin, kun pelkästään ylälaukku on käytössä. Molempia laukkuja käytettäessä molemmat telineet on poistettava tai ainakaan pulloja niissä ei pysty pitämään järkevästi.

Pian oli koeajon aika ja pyöräreissun lomassa laukku osoittautui onnistuneeksi, tukevaksi ja riittävän tilavaksi. Lisää kuvia löytyy linkin takaa. Seuraavaksi pitää tehdä se pienempi laukku alaosaan, jota varten on jo vetoketju ylemmän laukun alaosassa.

"Kun itte tekee, niin saa sellaset tuotantovirheet kuin haluaa!"