Kiitokset täältäkin, takuukivaa oli taas kerran, vaikka oma kisa käytännössä katkesikin EA-hommiin. Ja kiitokset Hartikaiselle haavoittuneen soturin auttamisesta reitinvarrelta pois. Jos ensi vuonna ajan 120 km, voi mun buffiin korvamerkityt rahat ja yhtälailla paitarahatkin käyttää jonkun maaliin ajaneen junnun palkitsemiseen. Niille ne extrapalkinnot kuuluisi...
Ensi vuonna jäykkä keula jää kyllä kotiin.
Jäähdyteltiin vielä sunnuntaina koko perheen voimin ajamalla 25 kilsan reitti. Se on hieno rundi. Koko matka ajettavaa, melkoisesti nousumetrejä ja pääasiassa singletrackia. Törkyisen paljon geelikääröjä ja sisureita oli hienoja maisemia pilaamassa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit