Juhannuksen yöpyöräily oli kyllä hieno kokemus. Elämäni ensimmäinen porukkalenkki.

• Mukaan lähdin kykyjäni epäillen, kuinka pysyn isojen miesten vauhdissa mukana, kun oon pyöräillyt 'tosissani' vasta muutaman kuukauden. Koti sijoittui matkanvarrelle, joten matkaan oli siksi helppo lähteä: jos ei jaksa, voi jäädä kyydistä.
• Ensimmäinen 1,5h oli vaikeimmat. Reitin kaikki ylämäet oli alussa, ja ylämäissä ei peesistä juuri hyötyä ollut. Pojat oli hyvässä kunnossa ja suurimmissakin mäissä vauhti pysyi 25km/h tuntumassa. Viimeisen viisi kilometriä ennen Muhoksen Nesteellä pidettävää taukoa, pohkeet kramppasi jatkuvasti. Selvisin kuitenkin Nesteelle asti.
• Tauolla vielä arvoin jaksanko jatkaa. Päätin kokeilla, eihän kotiin olisi pitkä matka. Mutta kuinkas kävikään. Maasto oli tasaista ja pääsin nauttimaan suuren joukon keskellä mahtavasta peesiavusta ja pyörä rullasi kuin itsestään! Homma tuntui yllättävän vaivattomalta. Vasta lenkin viimeisillä kilometreillä alkoi pyöritys tuntumaan raskaalta. Sykemittari näytti kulutukseksi 2700kcal. Ilmankos sitä alkoikin jo hyytymään. Maalissa tankattiin pullat ja pyöräiltiin vielä rauhallisesti lähtöpaikalle pakkaamaan pyörät autoon ja syömään isompaa lämmintä evästä.
• Voin sanoa että kaiken jälkeen oli melkoinen voittajaolo!

Kiitos järjestäjille, lähden ehdottomasti vielä kuluvan kesän aikana uudestaan mukaan. Niin hienoa se oli.
Ja Suurkiitos sille kanssapyöräilijälle, joka haki Tyrnävän töyssyssä vauhdista pudonneen juomapulloni. En olisi ikinä saanut porukkaa kiinni jos olisin pysähtynyt sitä noukkimaan.